Eilisessä kolumnissa kävin läpi suomalaisten yleisurheilijoiden MM-mahdollisuuksia juoksumatkojen ja kävelyiden osalta. Nyt ovat vuorossa kenttälajit.
Jo tämän kaksiosaisen analyysin puolessa välissä saatiin valittujen ja todennäköisesti mukaan mahtuvien juoksijoiden avulla Suomen joukkueen kooksi 14-16 urheilijaa. Yksi lapsuskin eiliseen juttuun osui, sillä kävelijä Aleksi Ojala on jo toki valittu Pekingin 50 kilometrille. Nyt käydään läpi näkymät kenttälajien osalta.
Keihäässä tiukka vääntö MM-paikasta
Ja aloitetaan luontevasti keihäänheitosta. Tero Pitkämäki ja Antti Ruuskanen avasivat kautensa loistavasti Dohassa, joten kaikki löysät löpinät siitä, ettei heitä olisi pitänyt valita vielä kisoihin, voidaan lopettaa saman tien. Päätös oli täysin oikea ja antaa tälle huippukaksikolle keskittymisrauhan Pekingiin sekä vapauden rakentaa kautensa ja kuntopiikkinsä siten, että se palvelee vain ja ainoastaan MM-kilpailuja. On selvää, että kolmaskin keihäsmies kisoihin lähtee. Hiukan hankalampi on arvioida, kuka se mahtaisi olla. Aika monesti valintaa on tehty Teemu Wirkkalan ja Ari Mannion välillä. Viime kaudella Lassi Etelätalo heitti kuitenkin jo 84,97, joten Leo Pusan valmennettavan kehitystahdin jatkuessa häntä voi olla hankala syrjäyttää. Mielenkiintoinen nimi on myös 23-vuotias Toni Sirviö, joka rykäisi heti avauskilpailussaan ennätyksensä 81,62. Tässä lienee joukko, josta se kolmas heittäjä Pekingiin löytyy.
Naisten keihäässä raja on 61,00. Oona Sormusen kaudella 2013 heittämä ennätys on 44 senttiä vähemmän. Sanni Utriainen heitti samana vuonna 59,35, mutta on kärsinyt paljon loukkaantumisista. Kauden avaus tuotti 52-metrisen. Samassa kilpailuissa Seinäjoen karmaisevissa oloissa Jenni Kangas nykäisi 54,61, joten hän tullee parantamaan tänä kesänä ennätystään 55,62 selkeästi. Realismia kuitenkin on, että Sormunen on ainoa potentiaalinen Pekingin edustajamme.
Moukarissa hyvä tulevaisuus
Moukarissa rajat ovat naisilla 70,00 ja miehillä 76,00. Naisista en usko tuohon kenenkään yltävän, vaikka meillä onkin tulossa poikkeuksellisen lupaavaa nuorta kaartia Inga Linnan, Jenni Penttilän, Krista Tervon ja Suvi Koskisen johdolla.19-vuotias Linna on heittänyt jo 65,41 alkukaudesta, kaksi vuotta nuoremmat Tervo ja Koskinen 63 metrin hujakoille. Ne ovat voimalajissa erinomaisia tuloksia näin nuorille urheilijoille, joten tulevaisuuden potentiaalia on hurjasti. Mutta heidän aikansa ei ole vielä aikuisten arvokisoissa.
Miesten puolella David Söderbergin nivusvaiva pitää hänet häkin ulkopuolella heinäkuun alkuun asti. Viime vuonna leka lensi 77,57 ja EM-kilpailuista tuli kahdeksas sija. Tuomas Seppänen heitti 75,22, joten porilaisella on myös saumansa kisarajaan. Viime kesänä 71 metrin rajapyykin rikkoneet nuoret miehet Juho Saarikoski ja Jesse Lehto eivät taida vielä tänä kesänä MM-tasolle yltää, mutta tulevina vuosina kylläkin.
Venyykö Arttu Kangas MM-kisoihin?
Kiekon rajat ovat naisilla 61,00 ja miehillä 65,00. Sanna Kämäräinen valittiin jo, mutta muita ei taida kisakoneeseen venyä. Katri Hirvonen paranteli viime kesänä ennätystään 57,44:ään, mutta liki neljän metrin parannus lienee vielä liian kova tavoite. Miehissä Jouni Waldenilta ja Pyry Niskalalta kaivattaisiin samanlaista tulosparannusta, joten Kämäräinen lienee ainoa suomalainen Pekingin kiekkoringissä.
Kuulassa miesten raja on 20,45. Arttu Kangas pökkäsi hallissa 20,09 ja kehitys etenee mukavasti. Tosin hallikauden muut työnnöt jäivät tuosta puolen metrin päähän. Ihan mahdoton ajatus ei ole 36 sentin parantaminen, joten MM-ovi on vähintään raollaan.
Otteluissa tulosrajat 6075 ja 8075 ovat suomalaisille liian kovia. Tässä vaiheessa ennen hyppylajeja kasassa on 16-20 potentiaalista MM-kisaajaa.
Seipäässä nuorten esiinmarssi
Lähdetään hyppypuolella liikkeelle seipäästä. Raja on naisilla 450 ja miehillä 565. Viime kesänä Minna Nikkanen hyppäsi 452, hallissa 445. Jos hän saa ehjän kesän, on kisapaikka hyvin lähellä. Hallikaudella nuoret Wilma Murto ja Elina Lampela tekivät hurjan kehitysharpan. 17-vuotias Murto paransi edellisestä kesästä peräti 35 senttiä ja rima nousi jo 440:ään. Mikään mahdoton ajatus ei ole, että kesällä tulee tulokseen 10 senttiä lisää. Saman ikäinen Elina Lampela paransi 22 senttiä: kesällä 410, hallissa 432. Mielenkiintoista nähdä, mihin nuorten naisten kehityskäyrät yltävät kesällä. 450 on pirun kova tavoite, muttei mahdoton.
Miesten puolella Eemeli Salomäki ja Jere Bergius osoittivat hallissa piristymisen merkkejä. Bergiuksen ennätys on 572 ja Salomäen 560. Kisaraja 565 vaatii erittäin hyvää onnistumista, mutta ei ole mahdoton ajatus. Fakta kuitenkin on, että Bergius on ylittänyt tuon korkeuden urallaan vain kerran ja Salomäki tarvitsisi viiden sentin ennätysparannuksen. Ei mahdoton idea, mutta vaatii kaiken loksahtamista kohdalleen.
Pituudessa pieni taantuma
Oi niitä aikoja, kun miesten pituushypyssä tapeltiin verisesti arvokisapaikoista ja laji näytti nousevan keihään ohella suomalaisten paraatilajiksi. Nyt on kaikki toisin. Kisarajat 670 ja 810 ovat kivikovia. Hallikaudella kukaan ei saanut 780 rajaa rikki. Viime kesänä Arttu Halmela potkaisi 792, Kristian Pulli 789 ja Roni Ollikainen 785. Ollikaisella on näistä suurin potentiaali, mutta jatkuva vammakierre uhkaa jo lupaavasti alkanutta uraa. Myös parin vuoden takainen sensaatio Eero Haapala on ollut rajussa vammakierteessä. Yhdenkin miehen saaminen MM-areenalle on näistä lähtökohdista haastavaa ja vaatii vähintään täydellisiä olosuhteita. Ehkä yksi mies kisoihin, jos kaikki osuu nappiin, mutta todennäköisyys ei ole kovin suuri.
Kolmiloikan rajat ovat 14,20 ja 16,90. Kristiina Mäkelä valittiin jo, mutta siihen se taitaa valitettavasti jäädä. Aleksi Tammentien ennätys 16,61 syntyi viime kesänä, mutta 29 sentin petraus vaatisi täydellistä onnistumista huippuoloissa.
Korkeuden rajat ovat 194 ja 228. Jussi Viita hyppäsi vuosi sitten ennätyksensä 226, joten suunnatonta parannusta ei tarvita. Naisissa suomalaishyppääjien taso on kymmenisen senttiä rajan alapuolella, joten MM-kisoihin ei asiaa ole.
Iso joukkue tulossa
Ja sitten ynnäillään jälleen. Kaikki lajit huomioiden Suomen joukkueen potentiaalinen koko on 18-24 urheilijaa. Hiukan yllättävää on, että rata- ja maantielajien MM-urheilijoiden määrä tulee olemaan hyvin todennäköisesti selkeästikin suurempi kuin kenttälajien. Osakan vuoden 2007 huippulukemaan eli 26 urheilijaan ei päästä, mutta Berliinin 2009 kisojen 19 urheilijan lukema on mahdollinen. Joka tapauksessa Pekingissä tulee urheilemaan selkeästi enemmän suomalaisia kuin kaksissa viime MM-kilpailuissa, joten suunta on saatu käännettyä nousuun. Mitaliodotuksia ei toki juuri miesten keihään ulkopuolelta löydy, mutta finaalipaikkoja ja pistesijoja voi tulla yllättävänkin paljon.
Lue Lex Hollon kaikki blogit täältä