Suomen joukkueella pyyhkii kohtalaisen hyvin, kun Pekingin MM-kilpailujen alkuun on aikaa reilut kaksi vuorokautta. Odotukset ovat korkealla ja monella urheilijalla onkin erinomainen mahdollisuus venyä kauden parhaaseensa juuri oikealla hetkellä.
Kristiina Mäkelän hyppykunto on tosin vielä arvoitus punttisalihaaverin takia. Tanko putosi varpaille. Koskaan ei voi olla liian varovainen, ja vaikka olisikin, inhimillisiä virheitä sattuu.
Paljon puhutaan siitä, kuinka kisarajojen metsästykset vetävät urheilijat sippiin ennen varsinaista päätapahtumaa. Jos tarkastellaan Suomen joukkueen jäseniä, niin itse asiassa hämmästyttävän moni on tällä hetkellä selkeästi nousukunnossa tilastojen valossa. Kävelijöiden ja maratoonarien tilaa ei tosin voi tuloksilla arvioida, sen verran harvoin he kilpailevat.
Kun Pekingissä viimeksi oli isot arvokisat eli olympialaiset 2008, heitti Tero Järvenpää keihäässä neljänneksi. Isokin pommi oli lähellä, sillä Järvenpään kisan viimeinen heitto kaarsi 90 metriin, mutta hän kaatui sen niukasti yliastutuksi. Juttelin Järvenpään kanssa tänään tamperelaisella harjoituskentällä ja hän korosti nimenomaan sitä tosiseikkaa, että ennen MM-Pekingiä todella moni suomalainen on nousukunnossa. Se on aina erinomainen lähtökohta ja antaa vahvaa itseluottamusta itse kilpailuun.
Nousukuntoisia suomalaisia
Antti Ruuskanen on heittänyt kahdessa viime kilpailussa kauden kaksi pisintä heittoaan. Tero Pitkämäen viiden viime kilpailun keskiarvotulos on huikea 87,83. Minna Nikkanen on tehnyt Suomen ennätyksen kahdessa viime kilpailussaan. Sanni Utriainen heitti edellisissä kilpailussa ennätyksensä parantaen vanhaa kolme metriä. Kristiina Mäkelä oli hyvässä nousussa keskikesän treenijakson jälkeen ja selkeästi matkalla ennätyshyppyihin. David Söderberg tuli vammalomalta uskomattoman valmiina: kaksi ensimmäistä kisaa 75,03 ja 76,03. Sandra Eriksson on parantanut esteaikaansa kuukaudessa 43 sekuntia, Nooralotta Neziri on noussut hätyyttämään SE-tasoa toivuttuaan kevään reisivammasta. Eli käytännössä kaikki avainurheilijamme ovat nousukunnossa.
Vain Camilla Richardsson, Ari Mannio ja Sanna Kämäräinen ovat tilastojen valossa menossa hitusen väärään suuntaan. Mutta eivät tilastot toki kerro kaikkea. Jokaisen MM-valmistautuminen on mennyt suunnitellusti, joten tiedä vaikka Pekingissä rävähtäisi. Toisaalta väistämättä käynee niinkin, että kaikki huippukuntoisetkaan urheilijat eivät onnistu kauden pääkilpailussa. Niin käy jokaisen maan urheilijoille, ei vain meille suomalaisille. Maailman huipulla urheileminen on kiinni useista pienistä nyansseista ja jos yksikin pikkuinen nuppi on hiukan vinossa, estyy huipputuloksen tekeminen. Tätä ei moni kotisohvaltaan näe tai ymmärrä.
Finaalitaso on kivikova suoritus
Mediassa jauhetaan jälleen kerran mitaliodotuksista. On totta, että realistisia sellaisia ei ole kuin Pitkämäellä tai Ruuskasella. Finaalipaikkoihin on sen sijaan monella muullakin erinomainen mahdollisuus, eikä se ole mikään olankohautuksella ohitettava juttu. Jos olet missä tahansa maailmanlaajuisesti harrastetussa lajissa maailman 15 parhaan joukossa, olet järisyttävän kova urheilija. En ole koskaan pystynyt ymmärtämään ihmisiä, jotka dumppaavat tällaisia urheilijoita maanrakoon. Turisti-huuteluilta tuskin näidenkään kisojen aikana vältytään. Se on suuri sääli ja kertoo urheilukulttuurin puuttumisesta.
Puusilmän arviot – kaksi mitalia ja 4-5 pistesijaa
Koska olen yleisurheilun suhteen yltiöpositiivinen puusilmä, käydäänpä läpi mukana olevien suomalaisten tämän hetken potentiaalinen realistinen suoritustaso sekä sijoittumismahdollisuudet. Lähdetään liikkeelle kärkipäästä.
Tero Pitkämäki ja Antti Ruuskanen ovat molemmat mestarisuosikkeja. Tuulettomissa stadionoloissa 87-88 metriä riittää mitaliin. Molemmat pystyvät siihen ja ylikin, joten Ruuskanen voittaa kultaa 89,15 ja Pitkämäki on kolmas 87,95. Ari Mannio heittää itselleen tyypillisesti 83,50 ja on sijoilla 8-10.
David Söderberg on täynnä kilpailunälkää ja kunto nousee joka päivä. Helsingin 76,03 oli finaalitason tulos. Siihen pari metriä lisää ja taistellaan jopa mitalista. Pawel Fajdekin takana yksikään mies ei ole tällä kaudella vakuuttanut tasaisuudellaan. Söderberg heittää 78,02 ja on sijoilla 3-6. Tuomas Seppäsen kroppa pitää lämmöstä ja tasapaksun kauden kohokohtana lentää 74,90. Sillä ollaan juuri ja juuri ulkona finaalista.
Minna Nikkanen jatkaa nousuaan ja tekee jälleen SE:n. Nyt ylittyy 465-470. Finaalissa se riittää sijoille 4-7.
Sanni Utriainen jatkaa nousujohteista kauttaan ja nakkaa itsensä finaaliin. Siellä keppi lentää 64,50 ja paikka kolmelle viimeiselle kierrokselle eli kahdeksan parhaan joukkoon on siinä.
Kristiina Mäkelän varvas on kunnossa. Pieni ylimääräinen huili tekee hyvää ja hän hyppää ennätyksensä 14,21. Silläkin selviää kahdeksan parhaan joukkoon.
Sandra Eriksson menee kirivoimaisena estefinaaliin ja juoksee siellä SE:n tuntumaan 9.25-9.28. Sillä sijoitutaan haarukkaan 6-10. Camilla Richardssonin parhaat paukut taisivat olla ladattuna Tallinnan 22-vuotiaiden EM-kisoihin. 9.46-9.50 on silti mahdollisuuksien rajoissa, mutta finaalipaikkaa ei sillä tule.
Nooralotta Neziri on huilannut sopivasti kovan kisarumban jälkeen ja SE painuu haarukkaan 12,92-12,95. Se riittää välieriin ja sijoitukseen haarukassa 12-15, muttei finaaliin asti.
Kiekossa Sanna Kämäräinen saa tärkeimmällä hetkellä rypistettyä esiin kropastaan sinne ladatut panokset. 62,50 riittää finaalissa sijoille 9-12.
Pekingin helteet ja ilmansaasteet tekevät maratonin ja kävelyjen aika-arviot mahdottomiksi. Sijoituksilla voi sentään spekuloida. Onnistuessaan Jarkko Kinnunen ja Aku Partanen taivaltavat 50 kilometrin kävelyssä sijoille10-15, keltanokka Aleksi Ojala on opintomatkalla, onnistunut suoritus tarkoittaa sijoitusta 30 nurkilla.
Maratoonarit Henri Manninen ja Anne-Mari Hyryläinen ovat kokenutta kaartia ja pitkän tien puurtajia. Hatunnosto kisoihin pääsemisestä, mutta nappisuorituksellakin Hyryläinen on sijoitushaarukassa 25-30, Manninen kymmenisen pykälää alempana.
Näillä suomalaiseväillä kohti Pekingin TV-maratonia. Kaikki edellä esitetyt skenaariot eivät tule toteutumaan, mutta kuten arvioista huomataan, huonomminkin voisi mennä.
Lue Lex Hollon kaikki blogit täältä