Joskus on hyvä palata ajassa hiukan taaksepäin. Kirjoitin toukokuussa kaksi analyysiä mahdollisista Pekingin MM-joukkueeseen valittavista urheilijoista. Miltä näyttää tilanne nyt puolitoista kuukautta myöhemmin?
Tuolloin Suomen joukkueeseen oli jo valittu yhdeksän urheilijaa: keihäsmiehet Tero Pitkämäki ja Antti Ruuskanen, maratoonarit Anne-Mari Hyryläinen ja Henri Manninen, kävelijät Jarkko Kinnunen, Aku Partanen ja Aleksi Ojala, kiekonheittäjä Sanna Kämäräinen ja kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä. Kolmannen keihäsmiehen lähtö kisoihin on toki selviö, mutta aika kylmä fakta on, että toistaiseksi MM-rajan on tehnyt tämän porukan ulkopuolelta ainoastaan Minna Nikkanen, joka hyppäsi kesäkuun alussa Lappeenrannassa seipään ulkoratojen SE:n 455.
Toukokuussa ynnäsin, että joukkueen koko voisi olla jopa 18-24 urheilijaa, mutta tällä hetkellä kasassa on vain kymmenen, eikä kovin monta uutta nimeä taida listoille nousta.
Aidoissakin yllättävän hankalaa
Lainaus toukokuulta: ”Pikamatkoille ja aitamatkoille saamme hyvin todennäköisesti montakin MM-edustajaa.” Vielä ei rajoja ole hätyytelty, eikä ole oltu edes kovin lähellä lukuun ottamatta Jussi Kanervoa, joka juoksi 22-vuotiaiden EM-hopeaa 400 metrin aidoissa ennätyksellään 49,66, mikä jää Pekingin rajasta vain 16 sadasosaa. Hanna-Maari Latvalan jalkaterävaiva saattaa pitää hänet poissa kentiltä koko kesän, ja Nooralotta Nezirin tilannekin on ollut melkoinen arvoitus. Lapinlahdella sunnuntaina ensimmäinen juoksu toi nollatuulessa 13,20 ja toinen -0,3 vastaiseen 13,22. Kaikki kunnossa, muutama viikko hyvää tekemistä harjoituksissa ja 13 sekunnin raja paukkuu Kalevan kisoissa tai viimeistään Kuortaneen Eliittikisoissa.
Oskari Möröllä on terveysmurheita, mitkä selittävät osaltaan pienen alavireen Tallinnan 22-vuotiaiden EM-kilpailuissa; lonkassa on pientä kulumaa ja hampaassa tulehdus. Jonathan Åstrandin juoksu kulki Lapinlahdella mainiosti 120 metriä, mutta lopussa ei ole tällä hetkellä sitä lennokkuutta, mitä parhaimmillaan on mieheltä nähty. Aika 21,17 oli pettymys, MM-raja (20,50) on valitettavan kaukana. Niin se on myös Matilda Bogdanoffilta aidoissa, mikä ei ole ihme kuluneen vuoden vammojen jälkeen.
Mäkelän jalat huolettavat
Pieni huoli nousi Lapinlahden jälkeen myös kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelän tilanteesta: vain 13,41 ja orimattilalainen keskeytti kilpailun jalkojen kipuilun takia. Toivottavasti tilanne normalisoituu Kalevan kisoihin mennessä.
Lappeenrannassa kesäkuun alussa 60,08 heittänyt Sanni Utriainen sai Lapinlahdella kepin lentämään muutaman vaisumman kisan jälkeen 58,61. Toivo MM-paikasta elää edelleen, kun raja on 61,00. Oona Sormusen heitto on takkuillut koko kauden, eikä Jenni Kankaan eväs vielä MM-tasolle riitä.
Janne Ukonmaanaho lähti sunnuntaina tavoittelemaan esteiden MM-rajaa 8.28, mutta mies kuukahti totaalisesti viimeisellä kilometrillä ja jäi rajasta liki puoli minuuttia. Ilmeisesti elimistö ei tykännyt pienestä korkeanpaikanleiristä, missä Ukonmaanaho kävi. Naisten esteissäkään ei ole vielä yhtään rajan rikkojaa. Oona Kettusen jalasta löytyi murtuma ja Sandra Erikssonin kauden avaus oli katastrofi. MM-raja jäi 35 sekunnin päähän. Se ei ole kuitenkaan koko totuus, mutta SE-ajoista ei kannata tänä kesänä haaveilla. Camilla Richardsson jäi 22-vuotiaiden EM-kilpailuissa rajasta reilut kaksi sekuntia, joten hän on tällä hetkellä lähinnä kisapaikkaa.
Moukarissa vielä saumoja
Kolmas keihäsmies toki kisoihin lähtee, se on Ari Mannio tai Teemu Wirkkala. Naisten moukarin 70 metrin raja on Merja Korpelalta ja nuorelta Inga Linnalta puolentoista metrin päässä. Miehissä paljon on kiinni siitä, missä kunnossa David Söderberg tekee paluunsa, kun sen aika on. Tuomas Seppäsen alkukesä on ollut hiukan nahkea, hän tarvitsee kauden parhaaseensa vielä kaksi ja puoli metriä lisää selättääkseen 76 metrin MM-rajapyykin.
Hallikauden 20,09 työnnön jälkeen Arttu Kangas oli potentiaalinen kisarajan (20,45) tekijä. Kesä on ollut kuitenkin ailahteleva, paras on toistaiseksi 19,79. Paljon saa tapahtua, jos Kangas kisakoneeseen nousee.
Seipäässä Minna Nikkanen näyttäisi olevan ainoa kisoihin lähtevä. Nuoret lupaukset Wilma Murto ja Elina Lampela eivät ole päässeet hallikauden vireeseen ja Peking jää heiltä haaveeksi. Eemeli Salomäki on jo sentään yrittänyt kisarajaa Madridissa, mutta siellä se ei mennyt. Jere Bergiuksella on fyysiset eväät myös 565:een, mutta tekniikka tökkii tällä hetkellä. Jussi Viidalla on ollut isoja ongelmia, joten korkeudessakaan ei suomalaisedustusta nähdä.
Pituuden edustuspaikka todella tiukassa
Ja näin taitaa käydä valitettavasti pituudessakin. 810 on pahuksen kova raja. Eero Haapala pääsi jo 795, mutta Lapinlahdella hyppy oli pahasti kateissa. Henri Väyrynen on hypännyt 793, mutta Lapinlahdella hänkin jäi 755:ään. Molemmilta miehiltä vaaditaan nappipäivä ja nappihyppy nappioloissa. Ei mahdotonta, mutta ei kovin todennäköistäkään.
Keväällä on aina helppo olla optimisti ennusteissaan, taisin olla liian optimisti. Sentit ja sekunnit näyttävät paperilla yksinkertaisilta, mutta kun kilpailukausi alkaa ja kaikki liikkuvat osat tulevat mukaan, on tilanne toinen. Totuus on, että MM-rajat ovat meikäläisille pahuksen tiukat liian monissa lajeissa. Vaikka potentiaalia niiden rikkomiseen olisi, tarvitaan onnistunut kilpailu, hyvä päivä ja suotuisat olot. Niitä suotuisia oloja ei Suomessa ole tänä kesänä kovin monta ollut.
Aikaa Pekingin rajan tekemiseen on 10. elokuuta asti. Eli tästä hetkestä käytännössä 20 päivää. Kovin monta kilpailua ei siihen aikahaarukkaan enää mahdu. Kalevan kisojen lisäksi Kuortaneen Eliittikisat 8.8. ovat viimeisiä isoja mahdollisuuksia, jos ulkomaille ei hakeuduta. Aika monen kannattaisi hakeutua, jos kisoihin haluaa.
Tällä hetkellä näyttää, että tuo kevään arvio 18-24 urheilijasta on kutistunut nyt 12-15 urheilijaan. Toivotaan, että isoja yllätyksiä ja venymisiä vielä tulee.
Lue Lex Hollon kaikki blogit täältä