Moni penkkiurheilija pettyi, kun Kristiina Mäkelä ja Sandra Eriksson eivät selvinneet Pekingissä loppukilpailuun. Kivahan se olisi ollut, mutta olivatko finaaliodotukset edes realistisia?
Tilastoilla ei arvokisojen paineessa ole etenkään heitto- ja hyppylajeissa juuri mitään merkitystä. Esimerkki moukarista: David Söderberg oli tilastojen 25:s ja sijoittui kuudenneksi, Tuomas Seppänen oli 30:s ja venyi 10:nneksi.
Pettymys on suhteellinen käsite
Kristiina Mäkelän lopullinen sijoitus oli 13:s, tilastojen mukaan hän oli kilpailussa mukana olleista 20:s hallituloksellaan 14,20. Oliko pettymys? Ei todellakaan, vaikka toki finaalipaikan karkaaminen kahdella sentillä kirpaisee.
Sandra Eriksson oli estekilpailussa 23:s, Camilla Richardsson 32:s. Kumpikaan ei tehnyt kauden parastaan, mutta tilastoissa Eriksson oli 28:s ja Richardsson 40:s. Ei huono. Finaaliin olisi vaadittu 9.30,23. Kalevan kisojen 9.36,90 perusteella se olisi voinut olla Erikssonille realismia, mutta hankala kevät maksoi nyt veronsa. Kolmessa alkuerässä poikkeuksellista oli se, että jokaisessa juostiin kovaa. Hyvä on muistaa sekin, että loppukilpailuun selvisi tasan kaksi eurooppalaisjuoksijaa.
Nikkanen erinomaisessa iskussa
Minna Nikkanen oli seiväskarsinnan kuudes, kisatilastossa hän oli 17:s. Nikkasen tasaisen varma suorittaminen antaa odottaa keskiviikkona seipään finaalista hienoa tulosta.
Jopa maratoonari Henri Manninen oli ajastaan 2.30.22 huolimatta kirkkaasti tilastosijaansa parempi. Hän lähti leikkiin 61:ntena, mutta tuli perille sijalla 35. Okei, peräti 25 miestä keskeytti, mutta se kuuluu lajin luonteeseen; Manninen oli kilpailun 35:nneksi sitkein mies ja sillekin on syytä nostaa hattua.
Sanna Kämäräisen kiekkokarsinnan kaari 56,68 oli monille pettymys, sillä irtosi 27. sija. Tilastoissa hän oli kuitenkin 28:s, joten jälleen kerran, ei se nyt aivan metsään mennyt. Ainoa suomalainen, joka on toistaiseksi urheillut kisatilaston sijoitustaan huonommin, on Ari Mannio. Hän oli tilastoysi, mutta karsinnassa vasta 14:s. 12 suomalaisurheilijasta 11 on siis esiintynyt MM-areenalla tilasto-odotuksia paremmin.
Tyritään sitä muuallakin
Suomalaisilta penkkiurheilijoilta – ja todennäköisesti kaikilta muiltakin maasta riippumatta – unohtuu usein se, että oman maan urheilijat eivät ole suinkaan ainoita, joille sattuu arvokisoissa niin, että kauden parasta tulosta ei tule. Epäonnistumisia - raskaitakin - nähdään joka ikisessä lajissa ja jokaisen maan urheilijoilta.
Vai mitä sanotte näistä. Yli 90 metriä heittänyt olympiavoittaja Keshorn Walcott pullahti ulos keihään finaalista, samoin viisi muuta yli 85 metrin miestä. Naisten seipäässä finaalista rannalle jäivät tällä kaudella 477 hypännyt Kreikan Ekaterini Stefanidi ja 482 hypännyt Saksan Silke Spiegelburg. Maratonilla paras kenialainen oli 22:s, kaksi muuta keskeyttivät, toinen oli ME-mies Dennis Kimetto, toinen Lontoon olympialaisten mitalisti ja kaikkien aikojen listan viides Wilson Kipsang. Pituudessa MM-tilaston kuuden parhaan joukosta neljä – Zarck Visser, Marquis Dendy, Rushwal Samaai ja Michel Torneus – jäivät kaikki ulos finaalista. Ja seipään ylivoimainen supermies Ranskan Renaud Lavillenie jäi seipäässä jaetulle kolmossijalle. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Keihäskarsinta meni nitroille
Päivän keihäskarsinta meni melkoiseksi nitrodiskoksi. Tero Pitkämäki oli ainoa 83 metrin karsintarajan ylittänyt suomalainen. Antti Ruuskanen ja Ari Mannio saivat jännittää aivan loppuun saakka. Mannio putosi, mutta Ruuskanen sentään säilyi finalistien joukossa. Vaikka nihkeää olikin, finaali on täysin erilainen kilpailu – etenkin henkisesti. Uskon vahvasti, että suomalaismiehet ovat siinä kiveäkin kovempia.
Lue Lex Hollon kaikki blogit täältä