Li Andersson takin kääntämisestä Nato-jäsenyydelle: ”Tylsä ilmaisu” – tämä on opetusministerin kanta liittoutumiselle nyt

Opetusministeri Anderssonin johtama Vasemmistoliitto on aiemmin pysynyt vankkumattomana Nato-jäsenyyttä vastustavana puolueena. Viime viikkoina puolueen sisällä on tapahtunut suuria muutoksia Nato-keskustelun luonteessa, kun Euroopan turvallisuustilanne on muuttunut. Andersson ei kuitenkaan puhuisi takin kääntämisestä, vaikka myöntää suhtautuvansa myönteisemmin mahdolliseen liittoutumiseen kuin ennen Venäjän hyökkäystä.

– Minusta takin kääntäminen on tylsä ilmaisu tilanteessa, jossa kaikki muu on muuttunut, Andersson toteaa Viiden jälkeen -ohjelman erikoishaastattelussa.

Andersson pitää itsestäänselvyytenä, että politiikassa mielipiteet ja näkemykset muuttuvat vallitsevan tilanteen mukana. Vuonna 2019 määritelty Nato-jäsenyyden kynnyskysymys hallitusyhteistyön toteutumiseksi on vaatinut uudelleen pohtimista. Hän näkee tilanteessa kaksi toisistaan erillistä asiaa.

– Se, mikä tulee olemaan Vasemmistoliiton Nato-jäsenyyteen ylipäätään puolueena ja se, pidämmekö me sitä kynnyskysymyksenä vai emme.

Jälkimmäisen osalta Andersson tietää oman kantansa.

– Minusta se ei olisi enää viisasta pitää sitä kynnyskysymyksenä. Jos kaikki muut puolueet tulevat johonkin johtopäätökseen, ja Vasemmistoliitto toiseen, kunnioitamme enemmistön tahtotilaa.

”On järkevää, että keskustelua käydään”

Andersson sanoo, että keskustelussa Nato-jäsenyydestä ei ole tarpeeksi pohdittu mahdollisen liittymisen pysyviä merkityksiä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikalle.

– Nythän me tiedämme, että sodan jälkeen tämä tilanne tulee olemaan aivan eri tavalla jännitteinen kuin mitä se on ollut tähän asti.

Andersson korostaa, että jännitteitä on ollut tähänkin asti, mutta Suomen liittyessä Natoon jännitteet voisivat olla pysyvämpiä.

– Minusta siitä ei voi olla erimielisyyttä, se on selvää.

Natoon liittyminen sisältää Anderssonin mukaan riskejä siinä missä liittoutumattomuuskin. Hän sanoo, että kaikki faktat ja riskiarviot on otettava huomioon ennen lopullisia johtopäätöksiä.

– Tämä on ikään kuin vielä kesken. Niitä keskusteluja käydään hallituksen ja eduskunnan sisällä. Teen omat johtopäätökseni, kun koen, että olen varma siitä, mikä se on. On järkevää, että keskustelua käydään, ja pragmaattisen keskustelun pitäisi koskea kaikkia puolueita.