Lihansyöjäbakteeri tuhoaa kudosta – Lääkäri: Näin sen voi saada

– Lihansyöjäbakteeri on ehkä dramaattinen nimitys tälle taudille sinänsä. Siellä nostetaan yksi bakteeri esille ja useimmiten nämä ovat sekainfektioita, eli siellä on useita eri bakteereita taustalla, kertoo HYKS:in infektioklinikan ylilääkäri Asko Järvinen.

Niin kutsutulla lihansyöjäbakteerilla tarkoitetaan usein streptokokkibakteeria, joka on aiheuttajana muun muassa angiinassa ja valtaosassa ihotulehduksia. Jos bakteeri pääsee esimerkiksi haavan kautta leviämään imusuonistoa pitkin lihaskalvoihin ja -kerrokseen, voi tulehdus pahimmillaan johtaa lihaskudoksen kuolioon.

Tavallisimmin ärhäkkä tartunta tulee omalta iholta.

– Meillä kaikilla ihon pinnalla on näitä streptokokkibakteereita ja joillakin bakteerikannoilla saattaa olla isompi kyky tehdä vaikeita infektioita.

"Jopa vuorokauden sisällä voi olla hengenlähtö lähellä"

Kun normaalissa haavatulehduksessa oireita voivat olla haavan märkiminen ja punoitus, ei vaikeassa tapauksessa ihon pinnalta päältä välttämättä havaitse, että jokin on vialla. Vaikeasta tulehduksesta kertoo Järvisen mukaan raajan suhteettoman kova kipu ihon pinnalla nähtäviin muutoksiin verrattuna, sillä kivun aiheuttava bakteeritulehdus on syvällä lihaksessa.

Kun kyse on vaikeasta infektiosta, tulisi hoitoon päästä pian, sillä ne etenevät hyvin nopeasti.

– Siinä voi jopa vuorokauden sisällä olla hengenlähtö lähellä. 

Jos infektio on päässyt syvempiin lihaskudoksiin, pitää niistä kuolleet osat poistaa välittömästi, ettei kuolio pääse leviämään. Vaikeissa tapauksissa antibiootti yksinään ei siis ole riittävä hoitomuoto.

– Joskus harvoin joudutaan ihan amputoimaan raajoja, mutta useimmiten joudutaan poistamaan lihaskudosta ja ihonalaiskudosta merkittäviäkin määriä, Järvinen sanoo.

Pieni haava riittää infektioon

Huonossa tapauksessa jopa pieni pistohaava voi riittää bakteerin pääsyn lihaskudokseen. Tyypillisimmin ihorikkouma on kuitenkin Järvisen mukaan varpaanvälien sieni-infektio.

Suomessa ei tilastoida poikkeavalla taudinkuvalla esiintyvien infektioiden määriä, joten tarkkaa määrää on Järvisen mukaan mahdotonta sanoa. Hän arvelee tällaisia olevan Suomessa korkeintaan muutamia kymmeniä vuosittain.

– Tavallinen lääkäri näkee sellaisen ehkä kerran tai kaksi uransa aikana. Tämä on tämmöinen monen epäonnisen sattuman yhteissumma.

Ehkäise hyvällä hygienialla

Vaikka vakavat haavatulehdukset ovat hyvin harvinaisia, ihonalaiskudoksen ongelmat, kuten diabetes, ylipaino ja alaraajojen turvotus voivat altistaa pahemmille tulehduksille.

Parhaiten pahaksi äityviä tulehduksia voidaan välttää pitämällä haava ja sen ympäristö puhtaina sekä sitomalla se niin, että se pääsee paranemaan nopeasti. Järvisen mukaan merkittävin ennaltaehkäisevä toimenpide on kuitenkin varpaanvälien kunnosta huolehtiminen. Etenkin sienet ja ihorikot tulisi hoitaa ajoissa, jotta ihon pinnalla pesivät bakteerit eivät pääsisi leviämään haavaan ja mahdollisesti sieltä eteenpäin ihon alle.

– Ja diabeetikoilla pidetään huolta jalkojen ihon kunnosta. Silloin, kun diabeteksessa ihon tunto on heikentynyt, sinne helposti tulee haavoihin johtavia vammoja, joita itse ei välttämättä edes havaitse.

Voiko liiasta siivoamisesta olla haittaa? Kannattaako käsidesin käyttö? Studio55.fi-ohjelmassa keskusteltiin hygieniasta elokuussa 2014 infektiolääkäri Jukka Lumion kanssa. Katso!