Lännen ja Venäjän suhteet eivät palaa normaaliksi pitkään aikaan, ja Venäjä on menossa aina vain huonompaan suuntaan, arvioi entinen pääministeri Paavo Lipponen MTV Uutisten haastattelussa.
Lipposen mukaan Ruotsin Nato-jäsenyyden lykkääntyminen heinäkuun Vilnan-kokouksen jälkeiseen aikaan näyttää Naton kannalta huonolta. Suomen EU- ja ulkopolitiikkaan liittyen hän toteaa, että presidentin ja pääministerin valtaoikeuksia on tarkasteltava.
Viime helmikuussa entinen demaripääministeri Paavo Lipponen arvosteli tiukasti Yhdysvaltoja eikä Turkkia siitä, että Suomen Nato-jäsennys oli juuttunut Ankaran ja Unkarin valtapalatseihin.
Pitkän linjan atlantisti Paavo Lipponen ryöpytti talvella Yhdysvaltoja Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyspolkujen kuoppaisuudesta. Suomen Atlantti-Seuran tilaisuudessa Valtionarkistossa Helsingissä puhunut Lipponen on yhä samaa mieltä.
– Se oli Yhdysvaltain vastuulla ensisijaisesti. Tämähän on täysi farssi, pitää kysyä, että mikäs tällainen Nato on, johon ei kelpaa oleellinen vahvistus pohjoisesta.
Lipponen, 82, ei halunnut arvuutella, jatkaako Turkki Ruotsin jäsenyyden jarruttamista, erityisesti jos Recep Tayyip Erdogan jatkaa presidenttinä vaalien jälkeenkin.
– Se nähdään, mutta miltä näyttää, jos (Naton) Vilnan-kokoukseen mennessä Ruotsia ei hyväksytä. Se ei näytä hyvältä Naton kannalta.
Suomi on toivonut, ettei se päätyisi Naton Hollannissa sijaitsevan Brunssumin yhteisoperaatioesikunnan alaisuuteen, vaan Yhdysvalloissa Norfolkin tukikohdassa sijaitsevan päämajan alle. Norfolkin joukkoon kuuluvat muun muassa Yhdysvallat ja Britannia, ja Suomi katsoo, että nämä suuret sotilasvallat tukisivat Suomellekin tärkeää arktisen alueen turvallisuutta.
– Katsotaan, miten Naton rakenteisiin sopeudutaan, ja jos Hollannin vaihtoehto toteutuu, miten sinä pärjätään, Lipponen pohtii.
Lue myös: Paavo Lipponen jyrähti Niinistön toiminnasta – Pööllöraati: ”Hyvin virkistävää”
Lipponen kysyy Saksan roolin perään
Pääministerinä 1995-2003 toiminut Lipponen ihmettelee, miksi ainakin Nato-Suomen Itämeri-keskustelussa on unohdettu EU:n keskeisin maa, joka on myös Itämeren valtio.
– Mikähän Saksan rooli mahtaa olla? Sitä tarvitaan Itämeren puolustamiseen kuten muitakin. Eihän se voi olla vain pohjoismaiden ja atlanttisten apujoukkojen asia.
Hän ei usko lännen ja Venäjän suhteiden normalisoitumiseen pitkään aikaan Vladimir Putinin imperialistisen ja brutaalin hyökkäyssodan seurauksena. Ei, vaikka Ukrainaan jossain vaiheessa saadaan rauha, ja valta Kremlissä vaihtuu.
Samaan aikaan olisi ratkottavana globaaleja ongelmia, kuten ilmasto- sekä ympäristökysymyksiä ja myös Venäjän energiatuotannon seurauksena ilmastoa lämmittävä mustan hiilen ongelma.
– (Jossain vaiheessa) jonkinlaiseen yhteistyöhön pitäisi päästä. Sellaiseen, joka hyödyttää kaikkia osapuolia. Mutta nyt ei näytä hyvältä. Päinvastoin, Venäjä on menossa niin alas, että hirvittää, miten Venäjän käy. Kun katsoo demografista kehitystä, se on katastrofaalisen näköistä.
Lipponen toimi viime vuoteen asti lobbarina ja konsulttina venäläiselle valtionyhtiö Gazpromille Itämeren Nord Stream -kaasuputkiasiassa. Viime syksynä Lipponen sanoi Kauppalehdelle, ettei halua kommentoida teemaa.
Nyt Lipponen vastaa näin:
– Nord Stream oli nimenomaan Saksan hanke. Saksa ajoi itsensä sellaiseen energiapolitiikkaan, että sillä ei ollut mielestään vaihtoehtoja. Nyt nähdään, että voidaan sopeutua. Siitä kiitosta Saksalle, että se on toiminut näin ja päässyt nopeasti irti Venäjän kaasuriippuvuudesta.
"En halua kommentoida Schröderiä"
Ydinvoiman kannattajana tunnettu Lipponen kuitenkin kummastelee suoraan tyyliinsä Berliinin nihkeyttä ydinvoiman suhteen.
– Täytyy ihmetellä, että Saksa panee kapuloita rattaisiin ydinvoimaa vastaan. Ei kenelläkään voi olla tällaista asemaa, että jos halutaan rakentaa ydinvoimaa ja todetaan, että meillä on ilmasto-ongelma, niin yksi iso maa yrittää estää järkevää toimintaa. Ei tästä tule mitään.
Saksan entiselle liittokanslerille Gerhard Schröderille Nord Stream on tuttu jo vuosituhannen alkuvuosista, kun hänestä tuli saksalais-venäläisen Nord Stream -kaasuputkiyhtiön johtokunnan puheenjohtaja.
Se ei ole ollut hänen ainoa Kreml-kytköksensä, ja Kremlille hän on yhä mieluisa entinen raskaan sarjan länsipoliitikko. Tunne näyttää olevan molemminpuolinen. Schröder esimerkiksi osallistui aiemmin tässä kuussa kunniavieraana voitonpäivän juhliin Venäjän Berliinin-lähetystössä.
–Minä en halua kommentoida Schröderiä, se ei sovi minulle. Ja nyt nähdään, että kyllä häntä kuritetaan perusteellisesti. En sen enempää tähän puutu.
Presidentin ja pääministerin valtasuhteet tarkasteluun
Parlamentaarisen demokratian vankkana kannattajana Lipponen on eläkkeelläkin seurannut kotimaista politiikkaa ja politiikan tekemisen instituutioiden keskinäisiä valtasuhteita.
Hän toivoo, tai vaatii, että viimeistään seuraavan pääministerin ja presidentin aikana näiden instituutioiden suhde kalibroidaan niin, että yhteistoiminta sujuu kitkatta ja perustuslain hengen mukaisesti.
Presidentti Sauli Niinistön ja pääministeri Sanna Marinin aikana suhde ei hänen mukaansa ole ollut täysin rypytön.
– Ei ole mennyt aivan täysin hyvin. Se on valitettavasti niin, että kuka tahansa presidentiksi valitaan, niin hän pyrkii reviiriään laajentamaan. Sehän on aivan inhimillistä. Mutta tämä ei ole kestävää, kun ajatellaan edessä olevia haasteita Euroopassa ja maailmalla. Kaikki muuttuu yhä vaikeammaksi, ja silloin yhteistoiminta on ainoa vaihtoehto.
Valtionarkiston naapurissa, toisella puolella katua eli Säätytalolla käydään hallitusneuvotteluja. Eurooppa-konkari Lipponen arvostelee sitä, että eduskuntavaalikampanjassa EU loisti keskusteluissa poissaolollaan.
Hän jyrähtää kohti vaalivoittaja Petteri Orpon johtamaa kokoomusta.
– Siellä (puolueessa) on ihmisiä, jotka osaavat EU-asioita. Mikä kokoomusta vaivaa, mikä on Elina Valtosen ja Alexander Stubbin rooli? Kyllä heillä on osaajia, mutta puolue on täysin toimintakyvytön, Lipponen sanoo.