Suomalaisukrainalainen Lukas pakkasi laukkunsa ja muutti Kiovaan hetkeä ennen sodan syttymistä. Kun sota syttyi, hän suuntasi soittamaan selloa sodan raunioille ja dokumentoimaan sodan tuhoa.
Sellisti ja elokuvaohjaaja Lukas Stasevskij koki ja näki Ukrainan sodan ensihetket Kiovassa, asuntonsa parvekkeelta.
– Aamuyöllä, noin viiden aikaan, menin parvekkeelle ennen nukkumaan menoa ja kuulin räjähdyksen. Sitten kuului toinen räjähdys ja sireenit alkoivat soida.
Stasevskij kertoo, ettei kulunut kuin kaksi tuntia räjähdyksistä, kun pankkiautomaateille kertyi valtavat jonot. Ihmiset ymmärsivät, että nyt tarvitaan käteistä rahaa, vesi- sekä ruokavarastoja.
Tältä näytti Kiovassa helmikuussa 2022 pian sodan alkamisen jälkeen.
Sen jälkeen monella kiovalaisella alkoi pako pääkaupungista läntiseen osaan Ukrainaa, kertoo Stasevskij. Hän kuitenkin päätti jäädä kaupunkiin.
– Ensimmäinen viikko oli apokalyptinen.
Moni yritti päästä Kiovasta kohti Ukrainan länsiosia Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainaan 24. helmikuuta 2022.
Ainut pelko
Stasevskij kertoo, että häntä ei sinänsä pelottanut olla Kiovassa – siis siellä, minne Venäjä joukkoineen suuntasi tarkoituksenaan vaihtaa Ukrainan valtiollinen johto.
Ainoastaan se pelotti, että kaatuisiko Kiova ja sen mukana Ukrainan olemassaolo, Stasevskij kertoo.
– Venäjän doktriinissahan ukrainalaisuutta ei ole olemassa. Siitä muun muassa Medvedev juuri muistutti, että Kiova on venäläinen kaupunki.
Ukraina sykkii suonissa – samaan aikaan "mysteeri maa jossain kaukana"
Stasevskij kertoo kasvaneensa kahden identiteetin välissä.
Puoliksi ukrainalainen ja puoliksi suomalainen Lukas Stasevskij on syntynyt Suomessa ja varttunut Tampereella. Hänen isänsä on ukrainalainen ja äitinsä suomalainen.
Stasevskij kertoo, että hänen lapsuudenkodissaan Ukraina oli paljon läsnä niin kielen kuin maan historiankin kautta. Toisinaan perhe vieraili Ukrainassa, mutta Stasevskijin sanoin "Ukraina oli mysteeri maa, jossain siellä kaukana".
– Aikuisikään asti en halunnut hirveästi pitää meteliä siitä, että olen ukrainalainen.
Oranssin vallankumouksen aikaan vuonna 2004 Stasevskij kiinnostui "todella" Ukrainasta.
Kaksi kärpästä yhdellä iskulla
Kului kuitenkin vajaa parikymmentä vuotta Stasevskijin opiskellessa sellonsoittoa Sibelius Akatemiassa ja Baselin musiikkiakatemiassa. Samalla hän seurasi Ukrainan ja Venäjän tapahtumia.
Kolme vuotta sitten Stasevskij päätti toteuttaa vanhan haaveensa: päästä vielä jonain päivänä ohjaamaan elokuvia. Hän muutti Kiovaan syksyllä 2021 opiskelemaan elokuvaohjausta ukrainalaiseen elokuvakouluun (Ukrainian Film School).
– Yhdistin sen siihen, että halusin mennä opiskelemaan sitä juuri Ukrainaan ja samalla tutustua isäni kotimaahan.
Nyt kahden vuoden aikana Stasevskij on toden teolla tutustunut Ukrainaan kiertäessään maata aina sodan raunioilta rintamalinjoille saakka mukanaan kamera sekä sello.
Tuotoksena kyseisiltä kahdelta vuodelta on syntymässä Stasevskijin ensimmäinen dokumentti nimeltä My Ukrainian Rhapsody sekä perjantaina julkaistu kirja Sodan sellisti: Lukas Stasevskij ukrainalaisilla juurilla (Tammi 2024).
Tietokirjailija Pirjo Hounin kirjoittamassa kirjassa Stasevskij pureutuu omaan elämäänsä kahden kansan välissä, road tripiinsä rintamalinjoille sekä juoksuhautoihin ja Ukrainan identiteetin muuttumisesta venäläisestä kohti länsimaalaista.