Kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä on seurannut Jyväskylän yliopiston erityispedagogiikan professorin Timo Saloviidan kirjoituksesta noussutta keskustelua kiinnostuneena.
Keskiviikon Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla Saloviita kirjoitti, että opettajat kampanjoivat pienten luokkakokojen puolesta omien etujensa ajamiseksi. Saloviidan mukaan pienten ryhmäkokojen myönteiset vaikutukset ovat tutkimusten mukaan jääneet vähäisiksi. Kari Uusikylän mukaan kirjoituksesta syntynyt keskustelu on emotionaalista ja hän koki sen myös opettajia loukkaavana.
– On ihan mahdotonta millään tutkimuksella osoittaa, että mikä olisi optimaalinen luokkakoko, emeritusprofessori Kari Uusikylä sanoo.
Uusikylän mukaan liian usein unohdetaan myös se, että oppilaat tuovat luokkaan tullessaan myös kodin.
– Yhteiskunnallinen todellisuus oppilaiden tunneongelmat ja oppimisvaikeudet ja kotien huonot olosuhteet heijastuvat sinne kouluun ja monet opettajat toimivat hyvin vaikeissa olosuhteissa. On aivan kohtuutonta ja suorastaan törkeää moittia opettajia laiskoiksi, sanoo Uusikylä, joka on opettanut vuosia opettajia.
Kirjoituksesta syntynyttä keskustelua Uusikylä pitää kuitenkin tärkeänä. Hän ei kuitenkaan pidä siitä, että asiat esitetään liian yksinkertaistettuina.
– Aidan takaa on helppo huudella kaikenlaisia vaatimuksia, syytöksiä ja tietää mikä on totuus asioista. Mutta koulutodellisuus ja kouluelämä ovat niin monimutkaisia, että yksisilmäisten totuuksien huutaminen, niin se on turhaa. Ei tarvita mitään ihmetemppuja kun on hyvä opetus ja oikea persoonallisuus, nämä perustelut ovat sellaisia heittoja, sanoo Uusikylä.
Uusikylän mukaan pitäisi luottaa opetuksen asiantuntijoihin eli opettajiin, koska he ovat saaneet työhönsä pitkän koulutuksen ja tekevät parhaansa.
– Olen itse ollut opettajien kouluttaja pitkään ja muistan kun nuoret opettajat, oltuaan muutaman vuoden töissä, kertoivat minulle siitä todellisuudesta, mikä heitä joissakin kouluissa kohtasi. Se sai heidät ajattelemaan jopa uran vaihtoa, kertoo Uusikylä.
Kodin karukin arki tulee mukana kouluun
Uusikylän mukaan nyt tarvittaisiin ymmärrystä siitä, minkälainen on tilanne yhteiskunnassa ja kodeissa, koska koulu ei ole erillinen saareke, joka eläisi erillään muista.
– Oppilaat tuovat mukanaan sen kodin todellisuuden myöskin ja eikä se kaikilla ole mukava. Mitään poppakonsteja ei todellakaan ole, vaikka monet niitä tarjoavat, vaan meillä on erittäin hyvä opettajankoulutus, opettajilla on erittäin hyvä moraali ja opettajat tekevät parhaansa. Yhteiskunnan pitää taata se, että kouluilla ovat riittävät resurssit. Annetaan opettajille mahdollisuus tarjota joustavia opetusryhmiä sen mukaan minkälaisia oppilaat ovat, millaisia ovat opetuksen tavoitteet ja luotetaan opettajiin, hän sanoo.
Erityisluokille siirtäminen on iso prosessi
Saloviita kirjoittaa myös, että oppilaiden siirto erityisluokille on liian yleistä, hänen mukaansa se onnistuu jopa liian helposti. Saloviita kirjoittaa että siirtoon riittää se, että opettaja ja rehtori pääsevät asiasta yksimielisyyteen. Perusteluksi riittää hänen mukaansa opettajan oma mielipide. Uusikylä pitää väitettä liian heppoisena.
– Voidaan tietysti sanoa, että yksi opettaja kerran sanoi, että lähde erityisluokkaan siitä ja sitten joku lähti. Aina voidaan löytää tämmöisiä poikkeustapauksia. Erityisluokille siirtäminen on hyvin moninainen prosessi, jossa on mukana opettaja, rehtori ja erilaiset asiantuntijaryhmät, sanoo Uusikylä.
Hänen mukaansa erityisluokalle ei ketään siirretä kevein perustein.
– Kyllä tämä on väärää tietoa tämmöisen asian levittäminen. Saloviita nyt koko ajan syyttää opettajia, että opettajat hoitavat omia etujaan. Voisiko hän ajatella, että mahdollisesti opettajat hoitavat lähinnä oppilaiden etua, sanoo Uusikylä.
Hän kuitenkin myöntää, että jostain voi aina löytyä joku laiska opettaja, mutta hänen mukaansa kaikkia opettajia ei pitäisi sellaisiksi yleistää.
Erityistarpeita huomataan aiempaa paremmin
Erityisopetuksen tarpeen kasvusta on puhuttu jo vuosia, Uusikylä pitää sitä ihan luontevana jatkumona, koska tarpeita erityisopetukseen tunnistetaan entistä paremmin.
– Aikoinaan erityistuen tarpeessa olevat leimattiin nimityksellä tyhmät, ei heistä välitetty, oli heillä sitten tunne-elämän ongelmia tai oppimisvaikeuksia tai kehitysviivästymiä. Ei heistä paljon kannettu huolta, kertoo Uusikylä.
Uusikylä ei kuitenkaan usko, että erityistarpeita ylidiagnosoitaisiin. Hän haluaa myös muistuttaa, että erityisopetuksessa on erilaisia vaihtoehtoja.
– Kun tässä vain korostetaan tätä luokkamuotoista erityisopetusta, niin onhan siinä monenlaista välimuotoa, on osa-aikaista erityisopetusta ja on tukiopetusta. Eli sellaista oppilasta, jolla on vaikeuksia, ei häntä potkaista minnekään erityisluokille, vaan kyllä siinä tarkkaan harkitaan, että mikä erityisopetuksen muoto olisi hänelle paras, sanoo Uusikylä.