Hämeenlinnalaisen Seminaarin koulun erityisluokanopettaja on huolissaan erityisesti koulujen ryhmäkoosta. Hän kokee, että päätöksiä tehdään kuuntelematta opettajia.
Hämeenlinnalaisessa alakoulussa työskentelevä erityisluokanopettaja Noora Paappanen on huomannut lasten voivan entistä huonommin.
Lasten käyttäytymisessä voi olla isoja haasteita jo alkuopetusiässä. Näitä ovat esimerkiksi väkivaltaisuus, uhmakkuus ja omaehtoisuus.
Lapset voivat käyttäytyä väkivaltaisesti toisia lapsia tai aikuisia kohtaan.
– Jos aikuinen antaa ohjeen ja rajaa, että noin ei voi toimia, niin lapsen suunnalta saattaa tulla nyrkkiä heti siinä tilanteessa.
Paappanen ei ole kokemustensa kanssa yksin.
Erityisopettajista 79,1 prosenttia kertoo kokeneensa väkivalta- tai uhkatilanteita asiakkaan taholta, selviää vuoden 2022 Kunta10-tutkimuksesta. Asiakkailla tarkoitetaan lapsia, nuoria tai heidän perheitään.
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen on kertonut aiemmin MTV Uutisten haastattelussa, että kiusaamisen ja kouluväkivallan ehkäisemiseen käytettävät rahat sekä ohjelmat eivät tuota toivottua tulosta.
Paappanen katsoo, että lapsen väkivaltaisen käytöksen taustalla on jokin asia, joka kuormittaa häntä erityisen paljon.
– Pieni lapsi ei osaa sanoittaa asioita, vaan se purkautuu väkivaltaisuutena.
Oman lapsen väkivaltaiseen käytökseen saattaa liittyä häpeän tunne, jonka myötä vanhemmat voivat herkästi puolustella lapsen käytöstä. Paappanen muistuttaa, että lapsen käytöstä olisi tärkeää miettiä rauhassa ja syyttelemättä ketään.
– Jotkut lapsista eivät ymmärrä, miten vakavista asioista puhutaan. Pitää opettaa, että ketään ei voi lyödä tai kehenkään ei voi käydä käsiksi.
Lue myös: Kouluväkivalta ei ole enää "happy slappingia" – raa'an väkivallan kuvaamiselle järjestetään jopa sessioita: "Osa saa niistä tyydytystä"
Lapsi hyötyy lähikoulusta, mutta ei liian isoista ryhmistä
Paappanen työskentelee yhteisopettajuusluokassa, jossa kaksi hallinnollisesti eri luokkaa toimivat arjessa yhtenä luokkana.
Yhteisopettajuusluokka koostuu pienryhmästä ja yleisopetuksen luokasta. Luokkaan kuuluu yhteensä 27 oppilasta, luokanopettaja, erityisluokanopettaja ja koulunkäynninohjaajia. Oppitunneilla luokkaa jaetaan ryhmiin tarpeen mukaan.
– Koko ajan täytyy olla skarppina mitä luokassa tapahtuu, täytyy skannata millä mielellä kukakin on ja miten on vuorovaikutuksessa lasten kanssa.
– Tämä on todella kuormittavaa hommaa.
Paappanen kertoo huomanneensa työssään lasten tarpeen aikuisen läsnäololle ja huomatuksi tulemiselle. Päiviin saattaa kuulua monia kohtaamisia, kun lapset tulevat kertomaan eri asioita.
Tärkeä ja hirveä inkluusio
Julkisuudessa on ollut paljon esillä inkluusio-sana. Sillä tarkoitetaan jokaisen oppilaan oikeutta saada opetusta tavallisissa koululuokissa, eli oppimisen ja osallistumisen esteiden poistamista.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n mukaan käsite kuitenkin ymmärretään kirjavasti. Paappanen pitää harmillisena sitä, että inkluusiosta on tullut monelle kirosana, sillä taustalla oleva ajatus on hänen mielestään hyvä ja tärkeä.
– Tuntuu myös pahalta, että inkluusion nimissä resursseja vähennetään. Lapset laitetaan liian isoihin ryhmiin ilman, että he saavat sinne sen tuen, mitä he tarvitsevat ja mikä heille lain mukaan kuuluu.
Paappanen on huomannut lapsen hyötyvän paljon siitä, jos hän saa käydä koulua lähikoulussaan. Kaukaa tulevalle oppilaalle kuormittavan koulupäivän päälle tulevat taksimatkat tekevät päivästä entistä pidemmän.
Lähikoulun käyminen mahdollistaa myös sosiaaliset suhteet kodin läheltä.
– Se vaatii, että lähikouluun tuodaan tuki eikä jonkun ideologian nimissä säästetä ja sanota, että tämä on hyvä näin.
Opettajien ääni halutaan kuuluviin
Paappasen mukaan päättäjien tulisi kuunnella opettajia ja kouluhenkilökuntaa.
– Erilaisia uudistuksia tehdään kuuntelematta sitä huolta, mikä opettajilla saattaa olla siihen liittyen.
Hän on erityisesti huolissaan resursseista, eli muun muassa siitä, pysyvätkö ryhmäkoot maltillisina. Paappanen toivoo, että kouluissa pystyttäisiin keskittymään niin sanotusti perusasioihin.
Lisäksi Paappasen mukaan kouluissa tulisi olla erityisopettajia ja monipuolisesti erilaisia pienryhmiä ja -luokkia. Monia luokkia myös auttaisi hänen mukaansa koulunkäynninohjaajien määrän lisääminen.
– Harmittaa välillä, miten vähän heidän työtään arvostetaan tai miten vähän heistä puhutaan.
Paappanen muistuttaa, että opettajat eivät nosta ongelmakohtia esiin vain helpottakseen omaa työtään tai vastustaakseen muutoksia niiden työläyden vuoksi.
Hänen mukaansa välillä mietitään erityisen paljon sitä, mitkä asiat helpottaisivat nimenomaan opettajan työtä.
– Siinä saatetaan unohtaa se lapsi, lapsen takia me täällä olemme.
Käsitys opettajan työstä saattaa myös olla monella puutteellinen ja väärä.
– Työ ei tekemällä lopu ja tässä työssä töitä voisi tehdä loputtomiin. Aina voisi tehdä enemmän ja paremmin. Itsensä saa kyllä opettajana uuvutettua, jos ei rajaa omaa työaikaansa, siedä riittämättömyyden tunnetta ja jätä joitakin tärkeitä asioista myöhemmälle ajalle tehtäväksi.
Tämä kaikki kuuluu Paappasen työhön erityisluokanopettajana:
- opetustunnit
- opetuksen suunnittelu ja valmistelu
- arviointityö
- henkilökunnan kokoukset ja palaverit oppilasasioissa kollegojen kanssa
- yhteistyö huoltajien kanssa
- pedagogisten asiakirjojen tekeminen
- oppilashuoltopalaverit ja moniammatillinen yhteistyö kouluterveydenhuollon, sosiaalityön, terapeuttien sekä lastenneurologian ja -psykiatrian kanssa
- erilaisten oirekyselyiden täyttö, palautteiden kirjoittaminen ja raportointi
- koulun kehittämistyöhön osallistuminen
- koulutason tapahtumien suunnittelu