Luurangoksi kuihtunut Folke West kertoo rajusta syöpätaistelustaan – hämmentävä paljastus ikimuistoisista matkailujuonnoista: "Syötettiin muutama virhe"

– Olin kuin luuranko, ihan ”biafra”. En ikinä uskonut, että palaan näin ehjänä takaisin, Folke West (koko sukunimeltään Westerholm) kertoo MTV Uutisille 70-vuotissyntymäpäivänsä kynnyksellä.

West on viettänyt syksyt, talvet ja keväät jo vuosikausia ulkomailla Lene-vaimonsa kanssa. Tähän tuli poikkeus vuoden 2014 lopulla, kun juontajan kielen tyvestä löydettiin syöpäkasvain sekä lisäksi kolme etäpesäkettä. West jäi koko talveksi Suomeen hoitoihin.

– Iskivät salaa ja pääsivät lähes valloilleen. Niiden torjumiseen tarvittiin erittäin kovaa kuuria eikä mitään takeita ollut.

West pitää toipumistaan lääketieteellisenä ihmeenä. Syöpä ei ole uusiutunut, joten Westille on kerrottu, että nyt sen uusiutumiseen on alle prosentin todennäköisyys.

West kuntoutui Portugalissa, omien sanojensa mukaan aivan kuin ”urheilijana harjoitusleirillä”. Toipumisessa voimia toivat vaimo sekä muut ystävät ja sukulaiset, kuten vastasyntyneet pojanpojat.

– Olen löytänyt elämäniloa heidän silmistään. He ovat vilkkaita ja kekseliäitä, heissä on tulevaisuus ja toivo.

– Nyt on second life meneillään, siitä saa olla kiitollinen. Kun kävin taistelua, (lapsenlapsista) toinen oli jo syntynyt. Ilopilleri muistutti minua, joten piti seurata, mitä tästä kehittyy, West naurahtaa.

Katuteatteria suomalaisturisteille

Moni 67-vuotias syöpätoipilas jäisi suosiolla eläkkeelle. Folke West halusi kuitenkin palata tekemään sitä, mitä rakastaa – matkailua ja kohteiden esittelemistä suomalaisturisteille.

Kameran edestä matkamies on siirtynyt ihmisten eteen, ja kohteissa hän vetää seurueille eräänlaista katuteatteria.

– Heti kun terveys kesti työrupeamat, palasin. Puhuin parhaimmillaan kuusi tuntia putkeen. Ääni oli alussa heikko, se on tullut takaisin, tuntee Folke Westiksi taas.

Folken vetämien ryhmien koot ovat vaihdelleen kahdesta 40 henkilöön.

– Pienin ryhmä kysyi, voidaanko tehdä nämä ja nämä ja nämä. Laitoin ne maantieteellisesti järjestykseen ja sitten oltiin kaksi viikkoa on the road.

"Vain Spede tehnyt pidempään kuin minä"

Folke West tuotti yli 560 tv-ohjelmaa 1990-luvun alusta vuoteen 2004.

– Vain Spede on tainnut tehdä pidempään kuin minä.

Urakka alkoi edesmenneen PTV-kanavan puolella Musavisan ja Lauantailähdön kaltaisilla viihdeohjelmilla, mutta todelliseen kulttisuosioon hän nousi matkailudokumenteillaan (Matkalla maailmalla, Unelmamatka Maailman Ympäri, Folken matkassa ja Matkamies).

– Olin ensimmäinen joka tällaisia matkaohjelmia teki. Kaikki käsikirjoitukset tein itse ja kaivoin tiedot historiankirjoista.

"Syötettiin muutama virhe"

West sai ohjelmistaan monenlaista palautetta, pääasiassa positiivista, mutta osaa harmitti hänen suomen kielen korostettu ääntämisensä.

– Me käytettiin sitä jopa vähän hyväksi ja syötettiin muutama virhe jokaiseen ohjelmaan, West paljastaa.

– Tiettyjä spiikkejä ei tehty luonnollisella tavalla. Vähän teatteria. Eikä niin vähänkään, West naurahtaa.

Folke Westin juontoja myös parodioitiin esimerkiksi huumorisarja Vintiöissä sekä imitaattori Jope Ruonansuun tuotannossa.

(Nojatuoli)matkoille rohkaisija

West toi ohjelmillaan kymmenien maiden eksotiikan suomalaisten olohuoneisiin. Hän näkee rohkaisseensa suomalaisia matkustamaan myös Kanariansaaria kauemmas.

– Mutta sitten on väkeä, jotka kiittävät, että hyvä kun teit matkoja trooppisiin kohteisiin, nyt sinne ei tarvitse lähteä itse. ”Espanjaan lähdetään taas – sun kanssasi mennään sitten Etelä-Amerikkaan, Australiaan, Uuteen-Seelantiin ja vaikka minne.”

– Vanuatu, Tonga ja Samoa, eihän sinne normaalisti kukaan matkusta (Suomesta), West jatkaa.

Omalle lomalle West lähtisi mieluiten joko rauhoittumaan Uuteen-Seelantiin tai ahmimaan kulttuuriaarteita Euroopan pääkaupungeissa.

Suomalaisille Westillä on erityissuositus aivan rajan takana.

– Kun kolmessa arvostetussa teatterissa esitetään samanaikaisesti Joutsenlampea, niin kyllä se heijastaa kulttuurin tasoa. Museo, jossa on 400 000 kansainvälistä huippumaalausta. Käsittämättömiä aarteita ihan meidän vieressä, West kuvailee Pietaria, jossa hän järjesti opastuskierroksen viikko sitten.

Mutta mihin maihin Folke West ei lähtisi?

– Vaarallinen kysymys, minuahan motataan siellä kadulla jos sanon nyt jotain, West naurahtaa, mutta vakavoituu nopeasti.

Luonnollisesti West suosittelee matkustamisen välttämistä sotaa, erityisesti sisällissotaa käyviin maihin.

– Ja sitten on tiettyjä Afrikan maita, jossa valkoihoisen miehen on vaarallista liikkua – yksin, kaksin, kolmin tai nelin.

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa

Vuosina 1997-98 West toteutti yhden unelmansa, 18 kuukautta kestäneen maailmanympäripurjehduksen. Kyse oli niin sanotusta purjehdusrallista. 18 osuuden kisa järjestettiin Lissabonin maailmannäyttelyn kunniaksi, ja Westin Blue Magic -venekunta voitti 55 venekunnan kisan. Maalissa Lissabonissa onnittelijoita oli Ruotsin kuningasta myöten. Mutta matkalla oli myös vaaransa. 

– Kun tulimme Kapkaupunkiin, siellä oli ollut sarja hyökkäyksiä matkailijoita vastaan. Huligaanijengi oli ottanut rahat ja polttanut heidät autoihinsa. Tuohon on ihan kauheinta.

Mutta tilanteet muuttuvat. West muistelee, kuinka upea matkailukaupunki Damaskos oli ennen Syyrian sotaa.

– Ja vanha Persia, nykyinen Iran.

Kylä, jossa valkoinen mies ei ollut käynyt 30 vuoteen

Täysin turvallisesti ei Westkään seurueineen ole matkustanut. West on uransa aikana halunnut matkustaa yhden suosikkikirjailijansa Ernest Hemingwayn jalanjäljillä. Yhtenä kohteena oli Sansibarin saari. Sitä kohti Westin seurueen matka alkoi viidakon läpi -ajelulla Tansanian ja Kenian rajalta. Oppaana oli Hemingwayn vuonna 1932 kirjoittama kirja, jossa hän kuvasi metsästysmatkaa.

– Yritimme jäljittää hänen reittiään. Hän ei ollut kirjoittanut matkakirjaa, vaan siellä täällä oli mainintoja kylistä tai jostain löytyneestä kaivosta.

Jeeppiä kuskasi paikallinen kuljettaja ja lisäksi seurueella oli mukanaan kokki sekä turvamies.

– Leiriydyimme viidakossa ja savanneilla 10 vuorokautta. Yhtään vaaratilannetta ei koettu, mutta pienissä alkuasukaskylissä ihmeteltiin. Yksi päälliköistä kertoi, ettei täällä ole käynyt valkoista miestä 30 vuoteen.

Rakkaus turvalliseen Kuubaan

Myös osassa Westin opastamista Väli-Amerikan kohteista on maita (Jamaika, Dominikaaninen tasavalta), joissa liikkuminen ”off the beaten track”, eli pois tallatuilta poluilta ei ole suotavaa.

– Jopa hotelleissa kerrotaan, että älkää menkö illalla ulos. Pysykää suojassa.

Osin tästä syystä West on rakastunut Kuubaan, jossa vastaavaa uhkaa ei hänen mielestään ole. Kauppasaarron alaisena kansa on muokkautunut.

– Kuubalainen ei ole poliittinen eläin vaan ihminen. Hänellä on omia arvoja, jotka liittyvät sen hetkiseen elintasoon ja mahdollisuuksiin parantaa sitä. Nyt he ovat aika innostuneita, kun on mahdollisuus perustaa yrityksiä.

Eläkeaika saa odottaa – uusi passi täyttyy leimoilla

Kun Folke ja Lene palaavat lokakuussa Kuubaan, luvassa on useita eri pituisia kierroksia suomalaisille houkuttelevilla otsikoilla: Kuuban luonto, Cuba Autentica sekä koko maan historialliset hetket ja paikat kiertävä ”Kuubalainen serenadi”.

Floridan Key Westin ja Kuuban väliä seilataan puolestaan vanhaa Hemingwayn reittiä.

– Olen ajatellut täyttää leimoilla vielä juuri saamani viiden vuoden passin, West vastaa kysymykseen eläkkeelle jäämisestä.

Ennen matkaan lähtöä on luvassa vielä 70-vuotisjuhlien järjestäminen Suomessa syyskuun lopussa.

– Yritän järjestää konsertin, jossa esitetään matkailuaiheisia lauluja ympäri maailmaa. Saa nähdä, mistä saan esiintyjät. Tarttisi varmaan buukata Kapasiteettiyksikkö (jossa Westin Anders-poika on mukana), West hymyilee.

"Sain Panaman innostumaan intiaaneistaan"

Eikä mies ole jäänyt eläkkeelle tv-dokumenttienkaan teosta. Suunnittelupöydällä on kenties aiempaa yhteiskunnallisempi aihe, intiaanien kohtalo Keski-Amerikassa. Toki ohjelma sisältää myös matkailuvinkkejä sekä ajankuvaa maiden nykytilanteesta.

– Mutta syy, miksi teen, on saada ihmiset ymmärtämään millainen kansanmurha siellä aikanaan todellisuudessa tapahtui, kun valkoinen mies otti vallan.

Kun West vieraili ensimmäisen kerran Panamassa vuonna 1996, hän halusi tutustua paikallisille intiaanisaarille.

– ”Ei sinne, ei sinne. Siellä on niin köyhää ja kurjaa”, oli vastaus. Lähdimme sinne salaa seuraavana päivänä, West hymyilee.

Nyt Westin mukaan Panaman matkailuviranomaiset suorastaan tyrkyttävät turisteja tutustumaan maan intiaanikulttuuriin.

– Kun intiaaneille annetaan mahdollisuus, ne eivät ole enää rasite, vaan mielenkiintoinen tuote. Siihen aikaan intiaanikulttuuri oli monessa asiassa korkeammalla tasolla kuin meidän.

Rikimäinen temppu sädehoidossa

Kun Westin suusyöpä todettiin nelisen vuotta sitten, hän sai suurta tukea vastaavan kokeneelta ystävältään, muusikko Riki Sorsalta. Sädehoitoihin mennessään hän kertoi tehneensä ”rikimäisen tempun”.

– Otin oman musiikin mukaan. Kun laitettiin sinne putkeen 20 minuutiksi, vietin sen Elviksen, Beatlesin, Simon & Garfunkelin, Kinksin ja Yardbirdsin kanssa.

– Favoritemusiikin soidessa hoidosta ei tullut mitään kammoa. Pää oli niitattu, sitä ei voinut liikuttaa milliäkään, jotta se säde osuisi just presiis oikein.

Sädehoito ei vienyt kokonaan yhtä Westin tavaramerkkiä, hiuksia.

– Siitä tuli lyhyt, kova ja karkea, mutta pysyi. Elämisen symboli kaiketi. Kovia aikoja, mutta minusta tuntuu, että sen prosessin aikana minusta tuli parempi ihminen. Nöyrempi, osasin olla kiitollinen.