Luvattomien aseiden määrä Suomessa on mysteeri – rikollisten käsien ulottuvilla tuhansia luvattomia ampuma-aseita

– Kukaan ei voi luotettavasti arvioida laittomasti luvatta hallussa olevien aseiden määrää, toteaa poliisitarkastaja Jyrki Aho Poliisihallituksesta.

Poliisi takavarikoi vuosittain 350-450 asetta. Näistä aseista osa on laittomia, ja niitä löydetään esimerkiksi rikoksentekovälineinä tai kotietsintöjen yhteydessä.

Suhteellisesti eniten poliisi takavarikoi niin sanottuja helposti ampuma-aseiksi muutettavia aseita, kuten merkinantopistooleja ja kaasuaseita. Osassa EU-maista näihin ei tarvitse lupaa, joten ihmiset saattavat tietämättäänkin tuoda maahan aseita, jotka Suomessa olisivat luvanvaraisia kaasuaseita.

Aseet vaativat Suomessa luvan, koska niillä voi ampua luvanvaraisia kaasupatruunoita tai jopa muokattuna tavallisten aseiden patruunoita.

Myös toimintakykyisiksi uudelleen muutettuihin deaktivoituihin aseisiin törmätään aika ajoin, mutta Ahon mukaan jatkuvasti vähemmän: EU:n uusi asedirektiivi tiukentaa niitä koskevaa lainsäädäntöä, eikä uusien säädösten mukaisesti deaktivoituja aseita saa hänen mukaansa enää uudelleen toimintakykyisiksi. 

Ongelmana on kuitenkin näiden deaktivoitujen aseiden suuri määrä EU:n alueella, jossa tavaroiden liikkuvuus mahdollistaa niiden kaupan jäsenvaltioista toiseen.

Vuosittain kähvelletään satoja aseita

Yleisiä takavarikoissa ovat myös pienikaliiberiset pistoolit sekä pienoiskiväärit ja haulikot, joita ei löydy poliisin lupajärjestelmistä. Poliisin organisaatio ja rekisterinpidon vastuu on vuosikymmenten kuluessa muuntunut erittäin merkittävästi. Samoin on siirrytty paperikortistoista sähköisiin järjestelmiin. Vanhat paperilupa-arkistot ja muut ovat voineet aikojen saatossa kadota tai hävitä, joten alun perin ase on voinut olla luvallinenkin.

Myös kuolinpesiä selvitellessä selviää toisinaan, että poliisin rekistereissä olevaa asetta ei enää henkilöltä löydy. Kenelle se on luovutettu ja miksi, jää mysteeriksi.

Viikoittain kuitenkin tulee ilmi myös sellaisia aseita, jotka on lupajärjestelmien perusteella viety esimerkiksi asunto- tai mökkimurtojen yhteydessä. Ase voi olla kateissa jopa 20 vuotta, ennen kun pomppaa ilmoille tutkinnassa.

– Vuositasolla Suomessa tulee ilmi hieman yli 400 aseen anastusta. Kaikista varkauksista ei kuitenkaan tehdä ilmoitusta, Aho kertoo.

Yksityishenkilöiden hallussa olevat aseet kiinnostavat rikollisia, ja voivat olla motiivi murtokeikalle. Aho toivookin, että ihmiset luopuisivat aseista, jos he niitä eivät esimerkiksi ikääntymisen tai harrastusten loppumisen vuoksi enää tarvitse.

– Ei niillä rahallista arvoa juuri ole, niin olisi parempi, että luovuttaisivat pois. Se loisi turvaa ympäristöön ja myös poliisille. Oli sitten rikollisjuttu tai järjestysasia, ei poliisi koskaan tiedä mitä sieltä tulee vastaan, Aho kuvailee tuntemattomien aseiden luomia riskejä viranomaisille.

Vuosittain tapahtuu asuntomurtojen lisäksi suurempia ampuma-asevarkausrikoksia. Silloin tekijöinä ovat Ahon mukaan taparikolliset, ja aseet menevät alamaailmalle ja järjestäytyneille rikollisryhmillä. Nuo aseet tulevat ilmi erityisesti huumausainerikosten yhteydessä.

– Monesti poliisi tapaa aseita huumausainerikollisilta, suojelevat itseään ja ehkä hallussaan olevaa huumausainetta sen aseen kanssa, Aho kertoo.

Verkossa kauppaa jopa armeija-aseilla

Osa aseista on kuitenkin peräisin sodista ja konflikteista läheltä ja vähän kauempaakin. Esimerkiksi sotasaalisaseita tulee poliisilla yhä vastaan. Niitä kohdataan usein esimerkiksi niin kutsutussa armovuosikeräyksessä, joissa luvattomiakin aseita voi luovuttaa poliisille ilman pelkoa rikosoikeudellisista seuraamuksista.

Oma lukunsa ovat esimerkiksi Balkanin sodasta jääneet aseet, joita liikkuu laittomilla markkinoilla yhä paljon. Niistä kiinnostuneet voivat salakuljettaa niitä maahan, mutta myös jopa tilata sellaisen.

– Ennen aseita tultiin myymään toinen toiselle ravintoloissa, nyt kauppaa käydään verkossa, jossa kaupankäynti on isoa ja laajaa, ja asiakkaat ja myyjät tavoittavat toisensa. Alamaailman nettifoorumeilla on keskeinen osuus, eikä kauppaa niinkään käydä enää kuppiloissa, Aho toteaa.

Niin katukaupasta kuin verkon salatuilta kauppapaikoilta hankituista ampuma-aseista ei kuulusteluissa välttämättä saada tietoja.

– Kun kuulustellaan epäiltyjä, ei hirveästi saada tietoa aseen alkuperästä, eikä omistajalla monesti edes sitä ole, hän toteaa.

Hänen mukaansa Europolkin näkee tällä hetkellä luvattoman asekaupan suurena ongelmana. Kyse on isosta bisneksestä, ja tällä hetkellä enemmän puhetta aiheuttavien terroristien lisäksi huolta herättää aseiden päätyminen osaksi väkivalta- ja jengirikollisuutta.

– Mitä enemmän tulee jengejä, sitä enemmän ne varustautuvat, Aho arvioi.

Hänen mukaansa kaikki laittoman aseen omistajat eivät ole hankkineet sitä rikollisia tarkoitusperiä varten. Osa haluaa aseen vain sen vuoksi, että se on kiinnostava esine. Kaikilla ei mahdollista saada luvallisesti asetta, esimerkiksi rikos-, mielenterveys- tai päihdetaustan vuoksi.