Maahanmuuttajayhteisön ongelmista ja naisten oikeuksista tulisi puhua, mutta äänessä ovat lähinnä rasistit: "Halveeraavan keskustelun vaarana on, että epäkohdat vain kasvavat"

"Pidetään alistuskulttuuri pois Suomesta" kuuluu Perussuomalaisten nuorisojärjestön viime sunnuntaina sosiaalisessa mediassa julkaiseman videon otsikko. "Mustista säkeistä täytyy saada puhua”, videolla jatketaan. 

Lue lisää: Perussuomalainen nuoriso julkaisi videon miestä seuraavista hahmoista mustissa säkeissä – muslimifoorumin pääsihteeri: "Lapsellinen teko"

Eri vähemmistöyhteisöjen, kuten maahanmuuttaja- ja muslimiyhteisöjen, sisäisistä ongelmista käydään yhteiskunnassamme aika ajoin vilkastakin keskustelua, mutta usein julkisuuteen nousevissa kannanotoissa vilisevät rasistiset ilmaisut ja kuvasto. 

Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta arvoinaan vaalivassa yhteiskunnassa naisten oikeuksista on tärkeää käydä keskustelua, mutta syrjivä ja kokonaisia väestöryhmiä alentava viestintä tuskin johtavat positiiviseen muutokseen, jos tavoitteena on aidosti parantaa naisten asemaa ja oikeuksia. 

Perussuomalaiset Nuoret -järjestön julkaisema video onkin saanut sosiaalisessa mediassa runsaasti kritiikkiä. Instagramissa julkaisuun oli tiistaina puoleen päivään mennessä kertynyt vajaa 300 kommenttia, joista useissa kritisoidaan ennen kaikkea sitä tapaa, jolla viestintä videolla on toteutettu. 

"Voisitteko tällaisen vihapuheen sijaan edesauttaa lainsäädäntöä, joka kriminalisoisi pukeutumiseen liittyvää pakottamista?", yhdessä kommenteista kysytään. 

Maahanmuuttajataustaisten yhteisöjen ongelmakohtia ovat nostaneet esille esimerkiksi Iranista Suomeen muuttanut poliitikko ja ihmisoikeusaktivisti Eva Tawasoli, irakilaistaustainen ihmisoikeusaktivisti Sara Al Hussaini ja somaliyhteisöön kuuluva ihmisoikeusvaikuttaja Ujuni Ahmed. 

Näiden kolmen kannanotoista välittyy kuva siitä, että keskustelu vähemmistöyhteisöjen ongelmista on lähinnä yhteisöihin jollain tavalla itse kuuluvien – ja rasistista ideologiaa ajavien tahojen – harteilla.

"Surkuhupaisaa kyllä, mutta useimmiten liittolaiseni poliittisella kentällä olen löytänyt perussuomalaisista. Minulle ei ole annettu vaihtoehtoja. Muut ovat pelänneet vähemmistöjen sisäisiin ongelmiin puuttumisen lisäävän rasismia", Ahmed kirjoitti Instagram -tilillään heinäkuussa.

"Aihe on niin sensitiivinen"

Miksi julkisuudessa ei juuri kuulu aktiivista ja jokaisen ihmisarvoa kunnioittavaa keskustelu maahanmuuttajataustaisten yhteisöjen sisäisistä ongelmista? Minkälaista keskustelua aihe kaipaisi?

Yksi vastaus löytyy, kun MTV yrittää saada haastateltavaa aiheesta. Irakin naisten yhdistykseltä (INY ry) vastataan haastattelupyyntöön, ettei aiheesta tällä kertaa anneta haastattelua, koska "aihe on niin sensitiivinen". INY ry:n sivujen mukaan yhdistys "tukee maahan muuttaneita naisia edistämällä heidän asemaansa perheessä ja yhteiskunnassa". 

Myös Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistolta vastataan, ettei "toimisto tällä kertaa lähde kommentoimaan aihetta". 

Aihe on siis hyvin arka. Haluttomuutta ottaa julkisesti kantaa aiheeseen voi selittää se, että rasistista ideologiaa ajavat tahot ovat jo pitkään valjastaneet vähemmistöyhteisöjen ongelmia oman agendansa ajamiseen. 

Kuten Ahmed kuvaa, kannanottojen voidaan pelätä lisäävän rasismia. Hiljaisuutta voi selittää myös se, että Koraanin sharia-lakia hyödyntävät väkivallan oikeuttamiseen sekä eri terroristijärjestöt että Iranin kaltaisen autoritääristen valtioiden hallinnot. 

Myös mediassa terrorismi on liitetty usein suoraan islamiin, vaikka terroritekojen takana ovat useimmiten uskontoa poliittisen vallankäytön välineenä väärinkäyttävät tahot. Samaan aikaan Suomessa on uskonnonvapaus, jolloin esimerkiksi Koraanin tai uskonnollisen yhteisön rakenteiden kritisointi tulisi tehdä niin, ettei tätä vapautta loukata.

Toisaalta, siinä missä perinteisesti Suomessa kristinusko ja Raamattu ovat tuttuja ja vaikuttavat laajasti suomalaisessa kulttuurissa, tieto ja ymmärrys islamista, muslimiyhteisöjen kulttuurista tai Koraanista voidaan kokea liian vieraiksi, jotta niitä uskallettaisiin kritisoida.

Rasistien ääni kuuluu kovimpana

Kunniaväkivallan vastaista ja vähemmistöön kuuluvien naisten oikeuksien puolesta työtä tekevät tahot kritisoivat näihin ongelmiin liittyvää hiljaisuutta. 

"Niille vähemmistöyhteisöjen naisille, joiden elämään kunniaan liittyvä kontrolli ja väkivalta kuuluvat, on äärimmäisen yksinäistä, jos keskusteluissa kovimpana kuuluu rasistien ääni", Ujuni Ahmed ja Elina Hirvonen kirjoittavat kirjassaaan Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin. 

Kulttuuriseen moninaisuuteen, maahanmuuttoon ja syrjintään syventynyt asiantuntija ja THL:n tutkimuspäällikkö Anu Castaneda alleviivaa, että yhteiskunnallinen keskustelu epäkohdista ja naisten oikeuksien toteutumisesta on erittäin tärkeää riippumatta siitä, mistä yhteisöstä tai vähemmistöstä on kyse.

Castaneda korostaa, että tärkeää on miettiä, millainen keskustelu ja toiminta muuttaa asioita nimenomaan parempaan.

– Esimerkiksi keskustelu, jossa halveerataan, leimataan, ollaan epäkunnioittavia, tai tehdään omien normien tai uskomusten pohjalta vahvoja oletuksia tai yleistyksiä, tuskin on tällaisia asioita parempaan muuttavaa. 

– Se todennäköisemmin vaikuttaa jopa vastakkaiseen suuntaan saaden keskustelun ajautumaan polarisoituneisiin vastapooleihin. Tällöin vaarana on, että epäkohdat kasvavat pienenemisen sijaan, Castaneda sanoo.

Castaneda kertoo, että THL:ssä tehdään paljon työtä esimerkiksi kunniaan liittyvään väkivaltaan ja naisten ympärileikkauksiin liittyvissä aiheissa.

Vaali sitä, miten keskustelet vaikeista aiheista

THL pyrkii tuomaan tietoa ja työtä myös julkiseen keskusteluun. Erityisen tärkeää Castanedan mukaan on tuoda keskustelu niiden yhteisöjen keskuuteen ja luoda keskustelua niiden yhteisöjen kanssa, joita nämä aiheet koskettavat. Esimerkiksi yhteisöjen omat mediat ovat hyviä alustoja tavoittamaan mahdollisimman paljon niitä ihmisiä, joita esimerkiksi kunniaan liittyvä kontrolli ja väkivalta koskettavat. 

Castaneda muistuttaa, että yhteiskunnallisesti herkäksi koettuja keskustelunaiheita ei voida rajata koskemaan vain esimerkiksi maahanmuuttajanaisia. Herkkinä pidettyjä aiheita ovat myös muun muassa väkivalta ja yhteisöllinen väkivalta ylipäätään. 

– Ajattelen, että kun on herkkä aihe, on erityisen tärkeää vaalia keskustelun käymistä. Ei siis niin, että keskustelua ei käytäisi, vaan niin, että vaalittaisiin keskustelun tapaa, jotta se ei olisi toista osapuolta epäkunnioittavaa, Castaneda sanoo.

– Tulisi löytää tilaa, jossa pystyttäisiin keskustelemaan ilmiön ongelmista, vaikkapa maahanmuuttoilmiöön liittyvistä haasteista, sellaisella tavalla, että keskustelussa toteutuisi turvallisuus, luottamus, kunnioittaminen ja ymmärrys. 

– Kun keskustelukulttuurissa tapahtuu puolestaan koventumista, josta nyt kesän aikana on ollut viitteitä, se ohjaa nimenomaan kohti ääripäitä. 

Onko suomalaisessa keskustelukulttuurissa tilaa kriittiselle, mutta turvalliselle ja kunnioittavalle keskustelulle herkkänä pidetyistä aiheista?

– Ajattelisin, että suomalaisessa keskustelukulttuurissa on mahdollisuuksia turvalliseen tilaan kriittiselle keskustelulle. Tätä turvallisuutta tulisi kunnioittaa, vaalia ja toteuttaa huomattavasti enemmän kuin mitä välillä tapahtuu. 

– Epäkunnioittava ja vihamielinen puhe ei luo turvaa vaan turvattomuutta, eikä se tällöin toimi muutoksen ajurina. Tärkeää on erityisesti kuulla turvallisella, luottamuksellisella ja yhteisyyttä luovalla tavalla niitä ryhmiä, joita keskusteltu epäkohdista koskee. Tätä kuulemisen tärkeyttä ei voi liikaa painottaa. 

Jutussa käytetty lähteenä myös kahta teosta: Sara Al Hussaini: ”Huono tyttö” (2023) sekä Ujuni Ahmed ja Elina Hirvonen: ”Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin” (2022).

Miten vähemmistöyhteisöjen sisäisistä ongelmista tulisi keskustella ja miksi aihe on niin herkkä? Katso yltä ihmisoikeusasiantuntija Ujuni Ahmedin haastattelu MTV Uutiset Livessä.

Katso myös: Suomen Muslimifoorumin pääsihteeri: Islamia voi kritisoida asiallisesti ja loukkaamatta ihmisiä:

Juttua päivitetty 8.8.2023 klo 21:26: Lisätty pidempi video haastattelusta.