Lapinlahtelaisen omakotitalon pihalla seisoo harmaa mersu. Rekisterikilvessä lukee ytimmekkäästi MM-93. Mittarissa on 520 000 kilometriä ja yleisilme on hieman rispaantunut. Mutta nyt siitä pidetään taas hyvää huolta, auto on palannut pitkän kierroksen jälkeen kotipihalleen.
Samanlaisen mersun Stutgartin kisajärjestäjät lahjoittivat kaikille yleisurheilun maailmanmestareille vuoden 1993 kisoissa. Suomeen sellaisen toi kävelykultaa voittanut Sari Essayah.
Perhe luopui autosta 1990-luvun lopulla ja kierrettyään 19 muulla omistajalla se palasi nyt perheeseen. Pelastuminen tapahtui viime hetkellä.
Rekkari MM-93 on ehjä, mutta muuten olo on vähän rispaantunut. Kuva: Keimo Lehtiniemi
– Auton omistaja otti meihin yhteyttä ja tarjosi sitä ostettavaksi. Mietimme asiaa jonkin aikaa ja sinä aikana se oli ehtinyt jo seuraavalle omistajalle. Kun mieheni meni sitä sitten hakemaan, paljastui että auto oli jo romuttamolla. Jyrän alle joutuminen oli todella lähellä, Sari Essayah kertaa viime päivien tapahtumia.
Autoverosta äänestyspäätös
Mersun taival alkoi jo alunperin erikoisesti. Autoveroista käytiin kisojen jälkeen kipakka keskustelu ja lopulta Essayahin autosta tuli ennakkotapaus.
– Korkein hallinto-oikeus päätti vuosia myöhemmin äänin 3-2, että autovero määritellään sen saksalaisen arvon mukaan eikä Suomen autoverokannan mukaan. Auto ei silloin enää edes ollut meillä, Essayah muistelee.
Kävelyn maailmanmestarin kilpaura jatkui vuoteen 1996 kunnes piikkarit pantiin naulaan Suomi-Ruotsi -maaottelun päätteeksi. Mersu vei kävelijää vuosikaudet kisamatkoille ja sen jälkeen sillä ajettiin perheen ajoja.
– Kun tuli perheenlisäystä huomattiin pian, että eihän siihen takakonttiin lastenrattaat ja muut tarvikkeet mahtuneet. Niin se auto lähti sitten meiltä maailmalle.
– Taidettiin vaihtaa Kokkolassa johonkin Golfiin tai jotain, aviomies Robert Knapp arvioi.
Nimismiehen elämänohje
Kun kisat loppuivat, myös mersu unohtui eikä sitä sen koommin muisteltu. Edes rekkareita ei otettu omaan käyttöön.
Sari Essayah ei aio ajaa palkintoautollaan Lapinlahdelta töihin eduskuntaan. Kuva: Keimo Lehtiniemi
– Minusta auto oli kokonaisuus ja rekisterikilpi kuului siihen sellaisenaan. Aina välillä joku uusi omistaja lähetti viestejä autosta, mutta eipä sitä muuten muisteltu, Essayah kertoo.
Erikoiskilvet mestarille luovutti aikoinaan Lapinlahden nimismies jolla oli aivan oma tulkinta rekkarista.
– Hän muistutti, että MM ei tarkoita maailmanmestaruutta vaan malttia maantielle, Essayah nauraa.
Kolmonen korahtelee
Tieto mersun olemassaolosta yllätti maailmanmestarin ja nykyisen puoluejohtajan täysin. Edessä oli uusi tutustuminen ajopeliin.
Yhteisellä koeajolla MTV Uutisten kanssa Essayah joutui kamppailemaan erityisesti kolmosvaihteen kanssa.
– Se vaatii vähän nojaamista että pysyy paikallaan. Radio on hävinnyt ja varmaan monta muutakin osaa, vanhaa ajopeliään tottuneesti pyörittävä poliitikko harmittelee.
Sitten iskee sadekuuro eikä ikkunanpyyhkijää löydy mistään. Mersu on pantava tien sivuun ja etsittävä vikaa. Lopulta viiksestä löytyy tarvittava apu.
– Siinä tarvitaan pientä niksiä. Sori unohdin mainita, aviomies paljastaa myöhemmin.
Malli muuttui matkalla
Palkintomersu on omistajatietojen mukaan seikkailut pääosin Pohjois-Pohjanmaalla. Matkan varrella lienee sattunut yhtä ja toista.
Päivitettyä huoltokirjaa ei löydy. Joku omistaja on keksinyt tehdä alunperin Mersu 180:stä C 220 -mallin.
– Liekkö haettu arvonnousua tai parempaa vaihtoarvoa. Tai kenties vain tehoja, Knapp pohtii hymyssä suin.
Essayahin perhe aikoo pitää auton ainakin toistaiseksi. Seuraava katsastus on edessä joulukuussa ja siihen mennessä pitäisi tehdä päätöksiä.
– Ihmisiltä on tullut paljon ideoita esimerkiksi museoautoksi rekisteröinnistä. Täällä Lapinlahdella kaikki ovat sanoneet, että älkää nyt ainakaan sitä enää romuttako.