Ukrainassa kaatuneet venäläissotilaat, taloustilanteen syypäät ja korruptio. Siinä vallanpitäjille kiperiä aiheita, joita ei valtionmedioissa käsitellä. Nykyään kriittistä tietoa hamuavat venäläiset lukevat uutisensa muun muassa suoraan vapaiden toimittajien blogeista.
Yksi tunnetuimmista toimittajista on Oleg Kashin, joka pyörittää omaa internet-sivustoaan ja avustaa oppositiomedioita. Kashin kirjoittaa kaikista edellä mainituista aiheista: vuoden sisään hän on muun muassa paljastanut presidentti Vladimir Putinin tyttären yhtäkkisen nimityksen tieteellisen tutkimusyksikön johtoon sekä kirjoittanut Venäjän asetoimituksista Itä-Ukrainaan.
Kashin on itse muuttanut vastikään takaisin Venäjälle. Hän asui pitkään ulkomailla sen jälkeen, kun hänet viisi vuotta sitten yritettiin hakata hengiltä.
Palattuaan hän ei halunnut mennä töihin venäläisille tiedotusvälineille, sillä oman blogin kirjoittaminen on vapaampaa, niin kauan kuin internet säilyy jokseenkin vapaana.
– Ilman internetiä sananvapaustilanne olisi huonompi kuin neuvostoaikoina. Tänä päivänä internetin merkitys on tärkeä muun muassa horisontaalisten yhteyksien luomiseksi ihmisten välille. Kun ihmiset näkevät, että tuttu on saanut potkut tehtaalta joka suljettiin, tai tuttu kuoli Ukrainassa, se on uskottavampaa, kuin mitä televisiossa puhutaan, Kashin sanoo.
Erilaisia vapauden asteita
Kashin luokittelee nykypäivän venäläismediat erilaisiin kerroksiin sen mukaan, kuinka vapaita mediat ovat. Pohjakerroksessa ovat valtion omistamat tv-kanavat, jotka kertovat mitä käsketään.
Yläkerrassa taas ovat vapaat tiedotusvälineet, kuten vain internetissä toimiva tv-kanava Dozd sekä internetsivusto slon.ru. Kummankin viestimen sisällöt ovat maksumuurin takana, ja ne tavoittavat vain murto-osan venäläisistä. Slon.ru:n ja Dozdin ongelma on myös se, että ne ovat profiloituneet oppositiomedioiksi.
– Venäjällä yksi suuri kysymys koskee sitä, missä kulkee raja siitä, missä määrin journalistit voivat osallistua yhteiskunnalliseen elämään, ilman että objektiivisuus menetetään, Kashin sanoo.
Hän ei tiedä itsekään vastausta, sillä osallistui vuoden 2011 suurmielenosoitusten järjestämiseen.
Kahden kerroksen välissä taas on kourallinen medioita, jotka ovat suhteellisen vapaita, mutta tavoittavat oppositiomedioita laajemman yleisön, kuten vaikka pitkälti talouteen keskittyvät Vedomosti ja RBK.
Näillä tiedotusvälineillä on omat rajoituksensa, kuten se, ettei presidentti Vladimir Putinin perheestä sovi puhua.