Ampumahiihtäjä Mari Laukkasen menestystä sävytti lauantaina suru. Entisen henkilökohtaisen valmentajan Asko Nuutisen poismenosta kertonut suru-uutinen viritti Laukkasen täysosumaan, ja hän hiihti Oslon takaa-ajokilpailussa toiseen maailmancupin voittoonsa.
Muistot yhteisestä taipaleesta olivat Laukkasen mielessä pitkin matkaa, ja hän ylitti maalilinjan surunauhaa osoittaen.
– Kuulin asiasta kolme tuntia ennen kilpailua. Olo oli raskas kohdistuksen ja verryttelyn aikana, eikä tuntunut, että fyysiset pelimerkit olisivat kohdallaan. Yhteiset hetket pyörivät mielessä hiihdon ajan, mutta ampumapaikalla onnistuin tekemään kuten hän on aina neuvonut, Laukkanen kertasi tunnelmiaan.
Edellispäivänä Laukkanen juhli uransa ensimmäistä voittoa maailmancupissa. Myös uran toisesta voitosta tuli ikimuistoinen.
– Maaliintulo oli hetki, joka jää voimakkaana mieleen. Ei ole mitään, millä olisi paremmin voinut osoittaa kunnioitusta entisen valmentajan muistolle.
Ei harppaus vaan prosessi
Suomalaiset kilpailivat takaa-ajossa surunauhat käsivarsissaan, sillä Nuutinen toimi maajoukkueessa ampumavalmentajana 8. maaliskuuta Kontiolahdella saamaansa sairauskohtaukseen asti.
– Asko ei ollut enää henkilökohtainen valmentajani, mutta hän on ollut yksi tärkeimmistä tukihenkilöistäni. Minulla on aina ollut kontakti häneen. Voin vain toivottaa hänen läheisilleen jaksamista.
Oslon täysosumien perusteella Laukkanen on hypähtänyt kahdessa päivässä lajin terävimmälle huipulle. Tahmean alkukauden jäljiltä hän on maailmancupissa vasta 27:s, mutta nyt kahden perättäisen kilpailun voittaja.
– Itse koen, että kasvu tähän on tapahtunut pikkuhiljaa kauden aikana. Iso tulos oli jo tulollaan Kontiolahdella ja olin Hochfilzenissä neljäs. Myös Lahden MM-hiihdoilla oli minulle iso merkitys. Oivalsin siellä, että minun täytyy miettiä, missä olen hyvä eikä sitä, missä huono.
Voitto ei heltiä vahingossa
Laukkanen jaksoi uskoa itseensä vaikean viime kauden jälkeen, mutta jotain hänellä oli vielä oivaltamatta.
– En ollut tietoinen vahvuuksistani. Se taas on välttämätöntä, jos haluaa tulosta. Näiden voittojen merkitys onkin se, että nyt minun on helpompi uskoa, että voin olla paras, hän pohti voittojensa antia.
– Voittamisella on minulle aivan erityinen merkitys, sillä se ei koskaan tule vahingossa.
Laukkanen, 29, ei odota, että uran jatko sujuu menestyksestä toiseen rallatellen.
– Nyt minun on pureksittava hyvin tämä tilanne. Pitää miettiä, miten pystyisin toistamaan tällaisia onnistumisia koko ajan.
Ampumapaikalla asia on yksinkertainen. Laukkanen yrittää pitää ajatuksensa yhdessä, ammunnan kannalta kulloinkin tärkeimmässä teknisessä yksityiskohdassa. Lauantaina se onnistui surunkin keskellä.