On aika kurkistaa siihen kristallipalloon, joka näyttää verenpunaiselta ja josta sojottaa pieniä väkäsiä joka suuntaan. Sen perusteella, mitä tiedetään toisaalta koronaviruksesta ja toisaalta epidemioista yleensä, luvassa on hyviä ja huonoja uutisia vuodelle 2022, kirjoittaa MTV:n kolumnisti Markus Leikola.
Kun keskustelin kesäkuussa 2020 maailman johtavien korona-asiantuntijoiden kanssa, kaksi asiaa toistui yhteisenä kaikkien näkemyksissä: epidemiasta tulee monivuotinen, mutta se laimenee aaltoina.
Juuri tuolloin ensimmäinen aalto oli laantunut ja toinen vielä nousematta suurimmassa osassa maailman maita. Koska juuri kellään nykyisin elävällä ei ole kokemusta todellisista, laajalle leviävistä ja koko ihmiskuntaan syvästi vaikuttavista pandemioista, helpotuksen huokaus oli enemmistön luonnollinen reaktio ensimmäisen koronakesän alussa. Miksi kiistellä maskien laadusta, kun on selvää, ettei niitä enää tarvita, säikähdyksellä kun selvittiin?
Tässä vuodenvaihteessa ihmiset kaikkialla maailmassa huokaavat syvään – maskien takaa – ja vetäytyvät syvemmälle kyyryyn omikronin tieltä. Vuosi 2021 on näyttänyt todeksi, että aaltoja tulee ja aaltoja menee, mutta yhä enemmän kyse on jonkinlaisesta mutapainista viruksen mutatointikyvyn ja rokotustahdin välillä. Ja eriä tässä matsissa on enemmän kuin kaikkien aikojen legendaarisimmassa nyrkkeilyottelussa Muhammed Alin ja Joe Frazierin välillä – herrojen kolmas kohtaaminen ratkesi tyrmäyksellä vasta 14. erässä.
Nyt tosin luvassa ei ole tyrmäystä, väsyttämisestä kylläkin tässä luomakunnan titaanien, ihmisen ja viruksen, iskujenvaihdossa.
Virusta ei kiinnosta pohtia ihmisyksilön oikeuksia
Viruksen vahvuuksista suurin on, ettei sillä ole mitään erityistä päämäärää paitsi lisääntyminen itseään monistamalla. Keskittyminen yhteen asiaan tekee siitä väkevän: ihanneoloissa uudet kopiot ovat aiempia herkempiä tarttumaan. Tappaminen tai edes ikävien oireiden aiheuttaminen ei ole mitenkään viruksen tavoitteena, ne ovat vain sivuvaikutuksia. Tosin tartutettavat eli tässä tapauksessa ihmiset lähtevät mielellään virusta karkuun, mikä on viruksen toiveissakin, sillä liikkuva ihminen tapaa lajitovereitaan, jotka eivät vielä ole kehittäneet vasta-aineita eli ovat virukselle loistavia uusia isäntiä. Viruksen näkökulmasta on ihan sama, ovatko ihmiset hankkineet itselleen vasta-aineet sairastamalla vai rokottamalla, mieluiten ei ollenkaan.
Ihmisen vahvuuksista suurin on tieto viruksen toiminnasta ja kyky sopeuttaa omaa käyttäytymistään – eli laatia strategia ja taktiikka matsin voittamiseen. Liikkumisen rajoittaminen on ollut kaksi tuhatta vuotta ja rokottaminen kolmesataa vuotta tehokas valttikortti ihmiskunnan hihassa. Ihmiskunnan ongelma tosin on, että ellei ihmiskunnan iso enemmistö noudata näitä oppeja, ne eivät toimi. Virusta ei kiinnosta pohtia ihmisyksilön oikeuksia tai vapaan tahdon olemassaoloa, sitä kiinnostaa vain avautuuko omapäisyydestä sille uusia mahdollisuuksia jakaa lisää iskuja vyön alle ja ylle.
Näistä lähtökohdista hyvistä uutisista tärkein tänä uutena vuonna on paljon aiempaa parempi ennustettavuus: aiemmat virusvariantit ovat olleet tähän asti ensiksi herkemmin leviäviä ja vähitellen myös vähemmän tappavia kuin edeltäjänsä. Kunhan omikron saadaan aisoihin pysymällä vielä hiihtolomiin asti poissa väkijoukoista, niin se alkaa tehdä vielä loppukeväästä tilaa joko omegalle tai piille (Maailman terveysjärjestö WHO antaa oman nimen vain niille tuhansista mutaatioista, joita on syytä pitää silmällä tavallista tarkemmin).
Tulossa jo kolmas kesä, jolloin meillä on tauko pandemista
On hyvä uutinen, että omega tai piikään ei ole viimeinen, sillä ne ovat vähemmän vaarallisia kuin delta ja omikron. Tau ja ypsilon saattavat olla jo sellaisia, jotka kaikkein riskialtteimpia monisairaita ja hauraimpia kanssaihmisiämme lukuun ottamatta eivät juurikaan eroa äkäisestä flunssasta. Niiden vuoro on kuitenkin vasta kesätauon jälkeen tai ensi jouluna, sillä tässä välissä me pohjoisen pallonpuoliskon asukkaat vietämme niin paljon aikaa ulkoilmassa – suomalaiset vieläpä mökeillä eikä vieri vieressä täyteen ahdetuilla uimarannoilla – että kesä 2022 on jo kolmas kesä, jolloin meillä on tauko pandemiasta.
Mutta vielä 2023 tullaan yksittäisiä koululuokkia ja hoivakoteja sulkemaan. Pahimmilla rokotevastaisilla alueilla kaikki omegasta eteenpäin aiheuttavat myös pitkää covidia enemmän kuin muualla maassa, eikä vain 2022, vaan 2023, 2024 ja 2025.
Vasta silloin korona alkaa olla kiertänyt koko väestön läpi. Jos Suomi selviää aluevaaleista, eduskuntavaaleista, presidentinvaaleista, eurovaaleista, ilmastokriisistä sekä muun maailman aiheuttamista paineista ongelmitta, ei kuolleisuus meillä nouse muistojen kultaamaa 2010-lukua suuremmaksi. Terve kansakunta pystyy tuottavaan työhön eikä kansantalouskaan siis isommin notkahtele ja voimme jatkaa kiistelyä siitä, paljonko pitää säästää ja paljonko korvata koronatuhoja tai investoida uuteen. Ehkä jopa tartuntatautilain valuvirheet ennätetään korjata tämän pandemian loppuun, vuoteen 2025 mennessä.
Pandemia ei ole ohi meilläkään, ennen kuin se on aisoissa kaikkialla
Maailmasta on pahempi sanoa. Monissa maissa yhteiskunta on niin hauras, että jo varautuminen koronaan on rokottanut terveydenhuollon toimintakykyä enemmän kuin kansalaisia koronaa vastaan. Ennustan, että rokotepatentteja alkaa vapautua alkaneen vuoden aikana – mutta patentit eivät itse asiassa edes ole isoin pullonkaula, vaan toimivien rokotetehtaiden pystyttäminen on vaikeaa. Niitä tarvitaan vielä kymmeniä ellei satoja uusia Afrikkaan, Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Sillä heti kun pandemia hellittää pohjoisessa, ihmiset lisäävät liikkumistaan – myös etelään. Joten pandemia ei ole ohi meilläkään, ennen kuin se on aisoissa kaikkialla.
Asiantuntijat ennustivat puolitoista vuotta sitten, että 2021 on pahin koronavuosi. Samat viisaat tosin ennakoivat, että vasta näihin aikoihin oltaisiin päästy alkamaan massarokotukset.
Itsekin viikko sitten kolmannen piikin saaneena on ilo julistaa, että asiantuntijat olivat väärässä. Tulevaisuus, siitä huolimatta, on meistä itsestämme kiinni. Virus käyttää sen liikkumatilan, jonka me sille annamme.
Sitä en osaa ennustaa, onko se hyvä vai huono asia, että kaikki riippuu meistä jokaisesta. Yhtä kaikki entistä parempaa uutta vuotta kaikille lukijoille – ja huonompaa koronaviruksille!
PS. Yksi pikku juttu vielä: koska ihminen on pysyvästi asettunut liian lähelle villieläinten asuma-alueita, seuraava pandemia, jotain ihan muuta kuin korona, on todennäköisesti jo muhimassa jossain viidakon reunassa. Mutta murehditaan sitä vasta vuoden päästä.