Matti Mattssonin on piirtänyt heinäkuun 27. päivän isosti kalenteriin, sillä silloin uidaan 200 metrin rintauinnin finaali Fukuokan MM-kisoissa. Mattsson lähtee mitalijahtiin hieman uusitulla harjoittelulla – hän on panostanut harjoittelussaan erityisesti 200 metrin viimeiselle neljännekselle.
– Hyvillä mielin lähden kisoihin. Onhan siinä omat ongelmansa ollut, jos peilaa mennyttä vuotta. Talvi oli äärettömän hyvä, mutta kevät oli hiukan hankala, Mattsson kertoo.
Loukkaantumisia tai vammoja ei ole ollut, mutta lapsiperhearki asettaa omat haasteensa.
– Haluaisin tietää, onko Suomessa yhtäkään lapsiperhettä, joka ei ole kärsinyt yhtäkään tautia tänä talvena. Ne kuuluvat asiaan, eikä niille mahda mitään, Mattson naureskelee.
Harjoittelu on sairasteluista huolimatta saatu luovittua valmentaja Eetu Karvosen kanssa kasaan, ja kohti Fukuokaa porilainen olympiamitalisti lähtee luottavaisena.
– Koko ajan parannettu ja ihan hyvältä alkaa tuntua. Voisi sanoa, että valoa on tunnelin päässä. Välillä on kroppa ollut niin jumissa ettei ole treeneissäkään saanut onnistumisia, mutta nyt on kuitenkin homma alkanut toimia siltäkin puolelta.
Fukuokassa Mattsson ui päämatkansa 200 metrin rintauinnin lisäksi 100 metrin rintaa.
– Totta kai se 200 metriä on päämatka, johon ladataan ja lähdetään tekemään tulosta.
Laattakin lentänyt
Matti Mattsonilla on taskussaan kolme arvokisamitalia: olympiapronssi Tokiosta , EM-hopea viime vuodelta ja MM-pronssi kymmenen vuoden takaa.
Harjoittelussa on satsattu erityisesti viimeisen 50 metrin kehittämiseen. 200 metrin ja reilun kahden minuutin suorituksen aikana.
– Se on ollut semmoinen kompastuskivi. Viimeinen 25 metriä alkaa painamaan vähän turhan paljon. Koen että siihen on löydetty parempaa tyyliä ja etenemistä, Mattsson pohtii.
Porilaisuimari antaa esimerkin harjoituksistaan.
– Eilen vedettiin 20 kertaa 50 metriä rintaa. Ennen olisi jätetty siihen, mutta nyt siihen uitiin vielä muutama 50 metrinen vaparia täysillä, jolla vähän pyrkii tuottamaan itselle lisää pahaa oloa, Mattsson kertoo.
Koko homman juju on maitohapon sieto, ja paha olo veren laktaattipitoisuuden kohotuksella pitää yrittää rääkätä tappiin asti.
– Vain toistoja, toistoja ja maitohapon sietoa. Sen se vaatii. Valmentajani aina sanoo, että se on päässä, eikä kehossa. Sitä täytyy vain oppia sietämään sitä maitohappoa, Mattsson avaa.
Mattssonin uintitekniikka on kuitenkin sen verran taloudellinen, että uimalla hän ei saa itselleen niiin pahaa oloa, että oksennus tulisi. Sekin on joskus tapahtunut.
– Laattaa en ole saanut lentämään kuin armeijan cooperin testissä, Mattsson muistelee.
Heinäkuun lopussa Mattssonin maitohappotreenien vaikutus pääsee testiin, kun mies tavoittelee mitalia Fukuokan MM-altaassa.
– Finaalissa on 8 jätkää rinnakkain ja kaikki haluavat voittaa. Aina sitä janoaa mitaleita, mutta onnistuminen ja itsensä voittaminen on se tärkein asia.
Fukuokan MM-uinnti kilpaillaan 14.7.-30.7. Japanissa.