Matti Vanhasen kolumni: Julkinen kysymys perussuomalaisille politiikan vastenmielisimmistä piirteistä – faktantarkistus on tarpeen myös EU-politiikassa

Tärkeintä on saada nopeasti toimeenpanoon EU-maiden yhteinen elpymisväline ja sen mahdollistamat uudistukset ja investoinnit kasvun vauhdittamiseksi. Elvytyksen onnistumisessa avainasia on oikea-aikaisuus. Suomen kannalta odotamme saavamme elpymisvälineen rahoituksen käyttöön ensi kesään mennessä. Parhaimmillaan elvytys osuu juuri siihen hetkeen, jossa maailmantalous on vahvassa kasvussa.

Kun käytämme elpymisvälineen rahoitukseen talouden rakenteita korjaaviin uudistuksiin ja yritysten kilpailukykyä vauhdittaviin investointeihin, saamme erinomaisen lähtölaukauksen koronan jälkeiseen aikaan ja vaurastumisen tielle.

Juuri tähän Suomen tarvitsemaan kasvuloikkaan elpymisväline on erinomainen apu.

Eduskunnassa perussuomalaiset ja kokoomus ovat kyseenalaistaneet elpymisvälineen. Kokoomuksella kyse on merkittävästä muutoksesta puolueen Eurooppa-politiikan linjaan. Nähtäväksi jää siirtyykö Kokoomus sisäpoliittisista intresseistään linjalle, jossa käytännössä heikennetään Suomen etuja ja sitoutumista eurooppalaiseen yhteistyöhön.

Perussuomalaiset lietsovat EU-kielteisyyttä Italian tilannetta vääristelemällä

Perussuomalaiset puolestaan käyvät keskustelua myös vääristelyillä väitteillä ja faktoilla. Perussuomalaiset käyttävät etenkin Italiaa lyömäkirveenä elvytyspakettia vastaan erityisesti kolmella väitteellä. joihin ei ole todellisuusperustaa.

Ensinnäkin perussuomalaiset väittävät välikysymyksessään Italian saavan elpymisvälineestä 200 miljardia. Tosiasia on se, että Italia saa laskennallisesti avustuksia 79 miljardia. Heidän oma maksuosuutensa tästä on 48 miljardia. Nettoavustus on siis noin 30 miljardia. Mikäli Italia käyttää lisäksi elpymisvälineen lainamuotoista osuutta, tulee se tämän päälle. Laina on kuitenkin laina eikä tuki. Mielikuva 200 miljardista on aivan eri kuin todellisuus.

 Toinen jatkuvasti kuultu väite Italian osalta on, että ”mekö maksamme heidän alhaiset veronsa” tai veronalennuksensa.  Tosiasiassa Italian kokonaisveroaste on jokseenkin yhtä korkea kuin meillä ja sama koskee tuloveroastetta. Mitä siis Perussuomalaiset väitteillään tarkoittaa?

Vielä kolmas fakta Italiaan liitettyihin mielikuviin: Italia on unionissa nettomaksaja kuten Suomikin. Tulevan seitsemän vuoden rahoituskehyksessä Italian nettomaksuosuus on noin 35 miljardia euroa eli enemmän kuin he 37 vuoden kuluessa nettona hyötyvät elpymisvälineestä (30 miljardia).

Lisäksi tulee ottaa huomioon että Italian väkiluku on noin 60  miljoonaa eli kyseessä on kymmenen kertaa Suomea suurempi kansankunta. Italiassa koronan vaikutukset ovat olleet kiistatta Suomea suuremmat ja vaikeammat niin terveydenhuollolle kuin taloudelle.

Politiikan vastenmielisimpiin piirteisiin kuuluu faktojen tarkoituksellinen vääristely, jonka teho todistui Yhdysvalloissa viimeisten neljän vuoden aikana. Tätä samaa yllytyskeinoa käyttävät populistiliikkeet nyt muissa maissa, myös meillä.

Olen koettanut tuloksetta saada perussuomalaisia vastaamaan Italiaa koskeviin virheellisiin väitteisiinsä, mutta eivät suostu. Siksi haluan tässä julkisesti esittää kysymyksen uudestaan. Asioista saa olla eri mieltä ja riita-asioista saa kiistellä, mutta faktoista on yritettävä pitää kiinni.
Elvytyspaketissa Suomi on kahdeksanneksi suurin nettomaksaja eli olemme sillä paikalla, johon taloudellinen vaurautemme meidät asettaa.

Oma tulkintani keskustelusta on se, että Italiaa koskevia vääristeltyjä väitteitä käytetään EU-kriittisyyden ruokkimiseksi.  Monet kritiikkiä lietsovat tosiasiassa haluavat Suomen eroavan unionista. Olisiko siis rehellisintä puhuakin itse varsinaisesta asiasta?

Otetaan oppia edellisistä kriiseistä: viedään Suomi kasvun uralle!

Unionin jäsenmaiden yhteisen päätöksen elvytyspaketista voi ymmärtää vain kokonaisuuden kautta. Pandemia on poikkeuksellisella tavalla horjuttanut taloutta kaikkialla Euroopassa – osassa maita kestokyky on koetuksella. Yhteisellä talousalueella meidän kaikkien jäsenmaiden yhteinen etu on se, että kriisin jälkeen talouskasvu saadaan nopeasti ja laaja-alaisesti käyntiin. Vahvalla kasvulla hillitään muutoin yhä massiivisemmaksi kasvavia julkisia alijäämiä.

Talouden pyörät on saatava liikkeelle kaikissa maissa – epävakauden jatkuminen heikoimman talouskehityksen maissa ei olisi kenenkään etu vaan kaikkien riski. Yhteisesti koordinoidulla elvytyksellä pyritään investointeja saamaan sektoreille, joiden varmuudella tiedetään olevan koko maailmantalouden kasvun moottoreina. Siksi ns. vihreä siirtymä ja digitalisaation edistäminen on valittu painopisteiksi. 

Valtiovarainministerinä sanon painokkaasti: ellemme saa taloutta liikkeelle ja kasvuun koko Euroopassa, jää myös oma elpymisemme puolitiehen. Mitä nopeammin kasvu tasoittaa koko Euroopassa koronakriisistä jälkeen jäävää julkista alijäämää, sitä nopeammin elvytyspaketin hinta tulee myös maksettua niin meille kuin koko Euroopan Unionillekin.

Otetaan nyt oppia 1990-luvun laman ja vuoden 2008 finanssikriisin kokemuksista!  Suomen valtio velkaantui molempien kriisien jälkeen kymmenillä miljardeilla, koska emme saaneet talouttamme kasvun uralle. Tämä kannattaa muistaa, kun EU:n yhteisestä paketista puhutaan. Elpymisväline on ennen kaikkea tuki talouden rakenteiden uudistumiseen, tuottavuuteen ja vahvaan kilpailukykyyn.

Tekemättömyys olisi nyt pahin virhe.