Lauri Marjamäen päätös jättää käyttämättä optiovuotensa Leijonien päävalmentajan paikalla herättää C Moren jääkiekkoselostajassa Antero Mertarannassa kysymyksiä Suomen urheilumaailman halutuimmin valmentajapestin tuulisuudesta.
Suomen jääkiekkoliitto tiedotti perjantaina, ettei Marjamäki jatka pestissä kevään 2018 MM-kisojen jälkeen. Päätös oli yksipuolisesti Marjamäen tekemä.
Marjamäestä odotettiin Leijonille pitkäaikaista uuden sukupolven päävalmentajaa, mutta kovaan myllytykseen vuoden takaisen World Cupin ja viime kevään MM-kisojen yhteydessä joutunut ammattilainen halusi palata seurajoukkuevalmennuksen pariin.
Mertarannassa tilanne herättää samoja ajatuksia kuin toukokuun MM-kisojen aikana, kun päävalmentajalle vaadittiin eroa jo hyvin varhaisessa vaiheessa kisoja – ja vain alle puoli vuotta sen jälkeen, kun Jukka Rautakorpi oli erotettu nuorten maajoukkueen peräsimestä kesken Pohjois-Amerikassa pelatun MM-turnauksen.
– Se keskustelu oli erittäin kovaa hulinaa ja huisketta Marjamäen ja hänen persoonansa ympärillä, joten ei tämä kuitenkaan kamalasti yllätä, Mertaranta sanoo.
– Maajoukkue herättää Suomessa niin paljon intohimoja, ja minusta se keskustelu on mennyt paikka paikoin täysin överiksi. Intohimoa pitää olla, mutta tässä tilanteessa kärsivällisyys loppui ihan liian aikaisin.
Suomen maajoukkueen 25 vuotta jatkunut mitalisade on totuttanut kotimaan lajikentän vaatimaan itseltään kovia tuloksia, mikä totta kai heijastuu kovana paineena Leijonien valmennusjohtoa ja pelaajistoa vastaan. Mertarannan mukaan odotukset ja kritiikki ovat silti toisinaan varsin yliampuvia.
– Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö asioista saisi keskustella. Pitää keskustella ja kriittiseenkin sävyyn, arvioiden ja analysoiden asioita, mutta tuo viime kevään keskustelu oli poikkeuksellisen kovaa, Mertaranta huomauttaa.
Miksi maajoukkuepestistä halutaan luopua?
Marjamäen päätös kertoa suunnitelmistaan vain vuoden työrupeaman jälkeen tuntuu entistä erikoisemmalta, kun ottaa huomioon hänen edeltäjänsä Kari Jalosen samansuuntaiset ajatukset kauden 2015–16 aikana.
Jalonen koki toisen kautensa aikana paremmaksi ratkaisuksi palata pikavauhtia takaisin seuravalmentajan paikalle. Marjamäki perusteli lähtöä samalla tapaa.
– Late on sanonut kaipaavansa seurajoukkuevalmennusta ja hän on historialtaan ihan täydellinen seurajoukkuevalmentaja eikä niinkään projektivalmentaja, Mertaranta muistuttaa.
– Samaanhan päätyi myös Jalosen Kari. Hänellekin riitti kaksi kautta ja minun ymmärtääkseni syy oli hyvin samantapainen. Hän kaipasi takaisin kenttätyöhön ja seuravalmennukseen.
Molemmat puhuivat päävalmentajan paikan vastaanottaessaan siitä, että Leijonien johtaminen on jokaiselle kiekkovalmentajalle suuri unelma. Lopulta unelmasta oltiin kuitenkin valmiita luopumaan varsin nopeasti.
– Tämä on varmasti ihan inhimillistä. En usko, että Suomessa olisi yhtään valmentajaa, joka ei haluaisi valmentaa maajoukkuetta – missä tahansa lajissa, mutta ennen kaikkea jääkiekossa, koska se on kuitenkin se meidän kansallinen instituutiomme, Mertaranta näkee.
– Uskon, että tämä on pettymys myös hänet palkanneille ihmisille. Pitäisikö tämän olla myös jonkinlainen signaali siihen suuntaan, että mikä tämä tilanne tällä hetkellä on?