Monologeihin erikoistuneen näyttelijän Martti Suosalon Parasta elämässä -monologin esityksessä yleisölle on varattu oma roolinsa.
Suosalo käyttää yleisöä apunaan esityksessä eri tavoin kuten jakamalla katsojille etukäteen tehtävälappuja ja antamalla pieniä avustavia rooleja:
Minä rupesin tekemään tällaista listaa. Jaoin teille näitä lappuja siitä, mikä on parasta elämässä seitsemänvuotiaan pojan mielestä. Ensin numero yksi: Jätski! Annetaan aplodit.. kaksi....
Komediallisten monologien mestari kertoo tarinan vakavasta asiasta – pojasta, joka yrittää piristää masentunutta äitiään listaamalla elämisen arvoisia asioita.
Näytelmä oli viime viikolla ensi-illassa Helsingin kaupunginteatterissa, mutta Suosalo kiertää eri puolilla Suomea keväällä esityksen kanssa.
Suosalo ei sano kärsineensä masennuksesta
Suosalon mukaan näytelmässä muistutetaan katsojia elämän parhaista asioista. Onko masennus ollut vaanimassa sinuakin?
– Ei minulla ole ollut mitään semmoisia ongelmia, mutta kaikilla alakuloja – tottakai sehän kuuluu elämään. Minulla on kaksi hyvää ystävää, joilla on skitsofrenia,
Suosalo kertoo näytelmän antaneen hänelle uusi näkökulmia.
– Minä aloin katselemaan asioita uudesta vinkkelistä, mikä voisi olla parasta elämässä. Kyllä hän me se tiedetään, mutta me ei olla pysähdytty sen ääreen, pohtii Suosalo.
Mielikuvitus on se, mikä tekee elämästä elämisen arvoisen, koska pitää pystyä kuvittelemaan tulevaisuus – joka on parempi kuin se menneisyys.
Spartalaista elämää viettävä Suosalo lataa itsensä täyteen energiaa syömällä, urheilemalla ja nukkumalla ennen esitystä.
– Kun minä olen valmistautunut ja olen täynnä purkautumatonta energiaa, mikä minä voin lahjoittaa yleisölle niin, ja sitä kautta se energia lähtee pyörimään lingon lailla.
– Se linko puhdistaa meitä ja tempaisee meitä ylöspäin – näin minä uskon ja ajattelen myös, että se on teatterin perimmäinen tarkoitus, toteaa Suosalo.