Näytelmäklassikot kuten täyttävät jälleen teatterit, koska ne esittävät ihmisyyden perimmäisiä kysymyksiä. Esimerkiksi Helsingin isoilla näyttämöillä on tulossa viikon sisällä ensi-iltaan kolme venäläistä klassikkoa.
Rakkaus, ihmissuhteet, työ ja tulevaisuus ovat klassikkonäytelmän teemoja – ei siis ihme, että nämä perimmäisiä kysymyksiä pohtivat vanhat näytelmät pyörivät teattereissa.
Kansallisteatteriin Tšehovin Kolmea sisarta valmisteleva ohjaaja Paavo Westerbergin mukaan yksi syy tähän on se, että klassikoiden ihmissuhdekudelmat tarjoavat kurkistuksen meidän omiin kipupisteisiin.
– Ihminen on nykyään nostalgisempi kuin koskaan, koska maailma muuttuu niin hirveän kovaa vauhtia. Me kaipaamme takaisin vanhoihin hyviin aikoihin – samaan aikaan nykyhetki on liian musertava, pohtii Westerberg.
"Työ antaa unohduksen"
Yhtä sisarista näyttelevän Marja Salon mukaan näytelmä on kirkastanut hänelle itselleenkin sen, miten tärkeässä roolissa työ on elämässä.
– Maailma on nykyään niin sekava paikka, että työ antaa unohduksen ja työn tekeminen on tyydyttävää, koska ei tarvitse koko ajan miettiä miltä tuntuu ja miten maailmassa menee, sanoo Salo.
Salminen sanoo lopettaneensa työn teon virallisesti jo parikymmentä vuotta sitten, mutta pysyvänsä teatterissa, koska siellä ovat kaikki ystävät.
– Tässä näytelmässä on paradoksina se, että tässä esiintyvät hahmot puhuvat työnteosta, mutta eivät sitä koskaan tee. Tämä on kirjoitettu aikana, jolloin vallankumouksen tuulet olivat jo nähtävissä, toteaa konkari Esko Salminen.
Meidän kuuluisi olla aina rakastuneita
Useissa Tšehovin tulkinnoissa eri vuosikymmeninä esiintynyttä legendaa näytelmässä puhuttaa vuosisatojen läpi säilyvä teema.
– Ihmisen ikuinen haave tulla rakastetuksi. Löytää ihminen, jota rakastaa ja joka rakastaa minua, paljastaa Salminen.
Salo puolestaan pohtii, että rakastuneena olemme sellaisia kuin meidän pitäisi olla.
– Rakkaus on sen kaltainen tila, joka on ehkä meidän normaali tila. Silloin me kohdellaan ihmisiä, miten meidän kuuluisi, sanoo Salo.
Salon mukaan näytelmässä pohditaan myös alati ajankohtaista kysymystä.
– Se kysymys on ikuinen, miksi me ollaan täällä? Mitä järkeä tässä on?Sitä kysymystä tämä näytelmä yrittää sanallistaa. Näytelmässä ihmisillä on alhaisia tarkoitusperiä, jotka kaikki kuplivat pinnan alla eikä niitä sanota ääneen.
Salon mukaan hänen ei ole nähnyt aiemmin yhtään versiota Kolmesta sisaresta, joten Salmisen vinkit roolin tekemiseen ovat olleet kullan arvoisia.
Mitä elämä on? Entä porkkana?
Ohjaaja muistuttaa, että Kolmen sisaren iso kysymys koskee meitä vuonna 2018.
– Siellä on tietyllä tavalla se kysymys, että voidaanko me olla onnellisia vai syntyykö onni siitä, että me työskennellään tulevia sukupolvia varten, lisää Westerberg.
Salmisen mukaan Tšehov näkee ihmisen koomisena hahmona kaikkine tarpeineen.
– Olen halunnut ottaa mukaan näytelmään katkelman Tšehovin omasta elämänkerrasta esittämäni lääkärin suuhun. Lisäsimme sen kohtaan, jossa siskosten veli kysyy, mitä elämä on? Tähän lääkäri vastaa, että yhtä hyvin sinä voisit kysyä, mitä porkkana on. Porkkana on porkkana eikä muuta tiedetä. Se aika hyvin kuvaa Tšehovin asennetta, päättää Salminen.