Kirjailija Miki Liukkosen viimeiseksi jäänyt teos Vierastila (WSOY 2023) julkaistaan tänään postuumisti. Teos kuvaa hätkähdyttävällä tavalla ulkopuolisuuden tunteita, itsetuhoisia ajatuksia ja yksinäisyyden kokemuksia.
WSOY julkaisee Miki Liukkosen (1989-2023) viimeiseksi jääneen romaanin postuumisti maanantaina 18. syyskuuta. Liukkonen menehtyi 4. heinäkuuta, ja hänet siunattiin viimeiselle matkalleen Oulun tuomiokirkossa lauantaina 29. heinäkuuta.
Tämä artikkeli sisältää kuvauksia itsetuhoisista ajatuksista, eikä sen sisältö välttämättä sovi kaikille. Artikkelin lopussa on lista tahoista, joista voit saada apua, mikäli aihe koskee juuri sinua.
Miki Liukkosen kustannustoimittaja Samuli Knuuti kirjoittaa Vierastilan jälkisanoissa, että teoksen nimi kuvastaa osuvasti tunnetta siitä, että on jotenkin väärässä paikassa, poissa sijoiltaan ja itsensä vieressä.
Vierastila kertoo keksijän uraa tavoittelevasta Renistä, joka pohtii filosofisella tavalla yksinäisyyttä, kuolemaa ja omaa suhtautumistaan kaikkeen muuhun ympärillä olevaan. Ren kokee tuskaa rakkaudestaan Anneen – tai Anneliin, sillä Ren ei ole aivan varma rakkauden kohteensa nimestä – ja päättää juoda unohtaakseen tuskansa ja toisaalta unohtaakseen, ettei hänen pitäisi oikeastaan juoda.
Kirjailijahahmo kuvastaa Liukkosta itseään
Vierastilan ensimmäisten 62 sivun jälkeen tapahtuu käänne. Siihen asti kirjan päähenkilöstä Renistä on kerrottu kolmannessa persoonassa. Sitten kirjoittaja vaihtuu minäkertojaksi. "Minä olen Renin varjo", kertoja kuvailee itseään.
"En haluaisi murhata häntä, mutta jos en näe muuta vaihtoehtoa, hyväksyn sen silmänräpäyksessä", varjo kertoo.
Renin varjoksi esittäytynyt hahmo kuvaa itseään myös kirjailijaksi ja toisaalta Renin naapuriksi tai tukahdetuksi mielenääneksi. Hahmon voi tulkita myös esimerkiksi masennuksena, joka älyllisenä olentona kertoo Renin elämästä ikään kuin sivusta seuraajan näkökulmasta. Kirjan edetessä hahmon pakkomielle Reniä kohtaan kasvaa. Hän kertoo haluavansa kirjoittaa Renistä kirjan, joka on kattava teos yhden ihmisen sisäisestä elämästä.
Samuli Knuuti kertoo teoksen lopussa, että Vierastilan kirjailijahahmo kuvastaa sekä ajatusmaailmaltaan että toimintatavoiltaan pitkälti Liukkosta itseään.
Hahmo kertoo muun muassa tunteneensa lapsuudesta saakka sietämätöntä ristiriitaa itsensä ja muiden välillä. Hän kuvailee tämän raastavan tunteen olevan kaiken epätoivon ja lohduttomuuden takana.
Ihminen, jolla on hyvin syvää surua sisällään
Vierastilassa kuvataan, kuinka kirjan kertojaa on leimattu kylmäsydämiseksi ja välinpitämättömäksi. Kertoja itse kuvaa itseään empaattiseksi ja rakastavaksi ihmiseksi.
"Kun ihmiset näkevät alkoholistin tai narkkarin, on tapana ajatella jotensakin: »hyi hemmetti mikä surkimus», tai jos ei aivan noin niin ainakin nähdään vain »inhottava» tai »ikävä» tai »raskas» ihminen – kun taas minä näen aina ihmisen, jolla on hyvin hyvin syvää surua ja lohduttomuutta sisällään, traumoja, tyhjyyttä, tai liikaa tunteita, näen epäonnen kerääntymiä, menetettyjä rakkauksia, epäoikeudenmukaisuutta, perheväkivaltaa kenties", teoksessa kirjoitetaan.
Samuli Knuuti kertoi aiemmin MTV Uutisille, että Liukkosella oli jokseenkin karikatyyrinen julkisuuskuva, joka ei vastannut sitä Liukkosta, jonka Knuuti itse tunsi. Knuuti arveli Liukkosen käyttäneen koppavaa ja lyhytsanaista julkisuuskuvaansa tietoisena itsesuojelukeinona.
– Hän oli pohjimmiltaan hyvin ujo ihminen. Kahden kesken sekä toimitustyössä että ystävänä hän oli hirveän empaattinen ihminen, hirveän hyvä kuuntelija ja hirvittävän kiinnostunut kaikesta, mitä maailmassa tapahtuu, Knuuti kuvaili MTV:lle.
Yksinäisyyttä ja terapiaistuntoja
Vierastilassa kuvataan toistuvasti kokemuksia yksinäisyydestä, itsetuhoisista ajatuksista ja kroonisesta ulkopuolisuuden tunteesta.
Suorasanainen puhe itsemurhasta on hätkähdyttävää. Samalla kirjan kerronta kuitenkin antaa lukijalle mahdollisuuden ymmärtää vakavasti masentuneen ihmisen tuntoja ja käsityksiä itsestään. Kirjailijahahmo kertoo kirjoittaneensa jo 13-vuotiaana päiväkirjaansa, että maailma oli hänelle liikaa.
"Tunsin maailman painon jo hyvin varhain. En ollut koskaan pitänyt elämästä. Muistan fantasioineeni kuolemasta jo ala-asteella, näin kuoleman ainoana ratkaisuna, lepona--", hahmo kirjoittaa.
Kirjassa kuvataan, että kun jokin ihminen kertoo, ettei "näe enää syytä jatkaa", ei kysymyksessä lopulta ole niin yksinkertainen asia. Tuon yhden lauseen takana kuvataan olevan jotakin todella syvää ja pakahduttavaa, tuskan ja pimeän kammottavaa voimaa sekä tuhansien ja taas tuhansien mielikuvien, tapahtumien, assosiaatioiden ja emootioiden myrskyjä.
"»En näe syytä jatkaa» on itse asiassa täynnä syitä olla jatkamatta ja – joku sanoisi optimistisemmin – myös syitä jatkaa", kirjassa kuvaillaan itsetuhoisia ajatuksia.
Liukkonen kirjoittaa teoksessaan myös siitä, kuinka yksikin halaus voi joskus riittää, eikä siihen tarvita sanoja.
"Koetan kai sanoa, ettei vaadita lopulta paljoa, jotta tiettyihin yksilöihin saa yhteyden, kunhan vain ei anna omalle ärtymykselleen tai turhautuneisuudelleen valtaa".
Synkkien aiheiden lisäksi Liukkosen viimeisestä teoksesta on löydettävissä myös humoristisia sävyjä ja hyvin moninaista tulkintaa pienistäkin arkisista asioista.
Artikkeli jatkuu videon jälkeen.
12:42
Miki Liukkoselta julkaistaan kirja postuumisti – nyt puhuu ystävä ja työtoveri Samuli Knuuti
IS: Läheiset kritisoivat lyhyiksi jääneitä osastojaksoja
Liukkonen on puhunut mielenterveysongelmistaan ja synkeistä ajatuksistaan hyvin avoimesti julkisuudessa. Hän myös kritisoi Instagram-tilillään saamaansa apua ja kertoi muun muassa saaneensa "potkut" terapeutilta, sillä Liukkonen oli kertomansa mukaan terapeutin mielestä "yksinkertaisesti aivan liian masentunut, jotta hän voisi minua auttaa".
Lue myös: IS: Lähipiirin mukaan Miki Liukkosen kuolema olisi voitu estää: "Kaikki ne yritykset olivat hätähuutoja"
Myös Liukkosen läheiset ovat kirjailijan menehtymisen jälkeen kritisoineet Liukkosen saamaa ammattiapua ja sen vähäisyyttä.
Iltasanomat julkaisi perjantaina 15. syyskuuta artikkelin, jossa Liukkosen läheiset kertoivat, että Liukkosen kuolema olisi ollut estettävissä. Ystävien mukaan Liukkosen osastojaksot Helsingin psykiatrisessa sairaalassa jäivät liian lyhyeksi, IS kertoo.
Liukkosen ystävä, sarjakuvataiteilija Ville Ranta sanoo lehdelle, että jos Liukkonen olisi saanut olla koko kesän osastolla, hän olisi edelleen elossa.
Lähde: Miki Liukkonen, Vierastila 2023, WSOY
Masennukseen sairastuneen ihmisen käsitys itsestä ja todellisuudesta voi olla vääristynyt ja ajatus kuolemasta romantisoitunut kuten kirjan hahmolla. Lääketieteellinen julkaisualusta Duodecim kuvaa, että vakavasti masentunut uskoo depression jatkuvan loputtomiin. Masennuksesta kuitenkin pystyy parantumaan. Masennuksen oireita ovat muun muassa arvottomuuden ja syyllisyyden tunteet, vaikeudet ajatella tai keskittyä sekä kuolemaan liittyvät mielikuvat ja itsemurha-ajatukset.
Älä jää yksin ongelmiesi kanssa. Pahaan oloon saa apua ympäri vuorokauden päivystävästä Kriisipuhelimesta numerosta 09 2525 0111. Itsemurhan tehneiden läheisille vertaistukea tarjoavan Surunauha ry:n numero 044 751 9916 palvelee arkisin klo 9–15. Hätätilanteessa soita hätänumeroon 112.
1:06
Videokooste näyttää, kuinka Miki Liukkonen siunattiin viimeiselle matkalleen Oulun tuomiokirkossa 29. heinäkuuta 2023.
Minkälaisen aukon Miki Liukkonen jättää suomalaiseen kirjallisuuteen? Kustantaja Anna-Riikka Carlson WSOY:ltä tänään Viiden jälkeen -ohjelman erikoishaastattelussa kello 18.05 MTV3-kanavalla ja MTV Katsomossa.