Mikko Alatalo valitsi Studio55.fille kuusi suosikkilaulua omasta tuotannostaan. Tärkeimpien joukossa on niin suosioon singonneita ikivihreitä kuin kipeitä tarinoita muutoksesta ja luopumisesta.
Per Vers
Voi teitä, joista alkaa kuolemamme
Voi teitä, joita vapaus kahlitsee
Kengät hankaa meidän jalkojamme
Per Vers sijoittuu aikaan, jolloin meillä oli Juice Leskisen kanssa bändi Coitus Int. Sen puitteissa pääsimme laulamaan ensimmäistä kertaa levylle vuonna 1973. Työnjakomme oli sellainen, että Juice opetti minulle tekstintekoa, ja minä taas opetin hänelle kitaran sointuja. Erityisesti harjoitutin hänellä dimisointuja eli eräänlaisia rikottuja sointuja.
Yhtenä iltana Juice soitti minulle, että Alatalo, nyt hän on tehnyt sellaisen biisin, jossa on niitä dimisointuja, joista sinä aina vaahtoat. Se biisi oli nimeltään Per Vers. Juicen mielestä biisi oli niin vaikea, että hän halusi nimenomaan minun laulavan sen, korkealta ja kovaa. Ja niin minä sitten tein. Kappale julkaistiin vuonna 1974.
Kappaleessa näkyy hyvin pitkälle Juicen oma ideologia tai aatemaailma. Se ei ole minun biisini, vaan Juicen, mutta se tulee olemaan mukana myös tulevalla juhlakiertueellani.
Alatalo äänittämässä Love Recordsin studiolla lokakuussa 1974.
Maalaispoika oon
Mä tulin maalta tänne kaupunkiin
Ja panin pellot pakettiin
Nyt köyhä poika oon
Mä maalaispoika oon
Katselin vuonna 1974 vanhoja, Juicen kanssa tehtyjä muistiinpanoja. Löysin sieltä sellaisen lauseen kuin ”panen suihketta kainaloon, se on joviaali ilmiö”. Soitin Juicelle, voisinko käyttää pätkää eräässä keksimässäni laulussa. Juice sanoi, että totta kai, hänellä on niin paljon tekstinpätkiä, ettei hän niitä kaikkia ehdi käyttää.
Niinpä levytin kappaleen Maalaispoika oon legendaarisella Love Records -yhtiöllä vuonna 1974. Seuraavana keväänä se nousi listojen kärkisijoille. Se on se kappale, jolla breikkasin läpi. Vuonna 1976 olinkin jo Suomen suosituin poppari, Suosikin karvapääpörssien kärjessä.
Kriitikko Peter von Bagh sanoi aikoinaan, että laululle oli sosiaalinen tilaus, koska niin monet maalaispojat muuttivat tuolloin kaupunkeihin. En oikeastaan ajatellut, tulisiko laulusta suosittu, sillä tein sen lähinnä itselleni – vietin itsekin lapsuuteni maalaisympäristössä Kiiminkijoella.
Laulu on vieläkin ajankohtainen, koska edelleen ihmiset muuttavat maalta kaupunkiin. Moni haluaisi asua maalla, mutta ei pysty, koska työt ovat muualla.
Alatalo esittämässä Vicky Leetä vuonna 1978.
Vicky Lee
Missä oot, Vicky Lee
miksen ole ilma jota hengität
miksen kanssas pääse naimisiin
Harri Rinne näytti minulle kerran yhteislaulukirjaa, jossa oli kappale Väliaikainen. Hän sanoi, että pitäisi tehdä tällaisia lauluja, jotka elävät ikuisesti ja joita ihmiset voivat laulaa. Aloimme sitten tehdä kupletteja, joissa oli helppo kertosäe ja laulettavuus. Näihin kuului myös Vicky Lee, joka julkaistiin vuonna 1978.
Vicky Lee sai tarkemmin alkunsa siitä, kun Harri sai verottajalta kirjeen, että hän on muka naimisissa tällaisen amerikkalaisen naisen kuin Vicky Lee kanssa. Mutta eihän Harrilla mitään Vicky Leetä ollut. Siinä oli varmaan käynyt jokin tietokonevirhe. Teimme sitten biisin missä oot, Vicky Lee.
Lähetimme kappaleen MTV:n Syksyn sävel -kilpailuun. Ajattelimme, ettei se kuitenkaan pärjää, ja lähdimme Harrin kanssa kruisailemaan autolla pitkin Kalifornian rannikkoa. Jätin kuitenkin kilpailun järjestäjille San Franciscossa asuvan serkkuni yhteystiedot. Sitten serkulle soitettiinkin, että nyt Alatalo äkkiä takaisin Suomeen, hän on voittanut Syksyn sävelen!
Oli se ihan mieletöntä. Kappaletta oli äänestetty lähettämällä melkein 70 000 postikorttia. Se vaati ihmisiltä viitseliäisyyttä siihen aikaan. Suosioni teininuorison keskuudessa oli alkanut jo vähän hiipua, mutta kun pokkasin voiton, minusta tuli hetkeksi Suomen tunnetuin henkilö. Inarin mummokin tiesi, kuka on Mikko Alatalo.
Tein vuodessa 300 keikkaa. Joka kylässä piti käydä näyttäytymässä. Suosio oli aivan huikea, mutta sillä oli myös kääntöpuolensa. Perhe-elämä kärsi, kun olin poissa koko ajan. Toinen tragedia oli se, että jotkut kriitikot käänsivät minulle selkänsä, koska olin venytellyt henkseleitä MTV:n iskelmäkilpailussa.
Mikko Alatalo vuonna 1980.
11 virran maa
Sen maan, jossa kasvoin, nyt muut omistaa
ja tilalle tuotu on tavaraa
Se Pohjolan valkeaa kylää somistaa
mutta maaseutu kuihtuu, se on siirtomaa
Julkaisin levyn nimeltä 11 virran maa vuonna 1978. Siinä näkyy viha-rakkaussuhde kotiin, uskontoon ja isänmaahan. Levyn nimikappale on ollut hyvin suosittu varsinkin Suomesta Ruotsiin muuttaneiden siirtolaisten parissa.
Pari viikkoa sitten minua Ruotsin televisioon haastatellut ruotsinsuomalainen artisti Love Antell sanoi, että hänen nähdäkseen kuvaan tässä laulussa suomalaista työväkeä Väinö Linnan tyyliin. Ajattelin, että oho, olipa aika korkea vertaus. Vastasin kuitenkin, että jos Kalle Päätalo Iijoki-miehenä olisi tehnyt lauluja, niin ne olisivat voineet olla hyvin lähellä näitä minun Kiiminkijoen miehen lauluja. Kallehan kuvasi omissa romaaneissaan pohjoisen ihmisiä, muuttoliikettä ja katoavaa maaseutua. Yhtä lailla voisi sanoa, että meikäläinen on tehnyt sitä näissä ”Siirtomaasuomen” lauluissa.
Sitä, mikä yhdestoista virta on, on ihmetelty. Pohjois-Pohjanmaahan on kymmenen virran maa – mikä on se yhdestoista? Se on se ihmisten virta, kun ihmiset joutuivat lähtemään synnyinseuduiltaan työn perässä Ruotsiin tai Etelä-Suomeen. Noina aikoina Ruotsiin muutti Suomesta vajaa puoli miljoonaa ihmistä. Että ei tämä pakolaisuus niin kauhean uusi asia ole. Minunkin kotikylilläni lyötiin ikkunoihin laudat ”ruotsalaistyyppisiksi ikkunaverhoiksi” ja lähdettiin.
Mikko Alatalo ja Juice Leskinen vuonna 2004.
Mä lähden maalle
Kuinka naisen kanssa aitassa vois pitää hulinaks!
Viimeinenkin vapaa nainen sieltä lähti ysikaks
Niin ihana on maalla juhannus ja joulukin
Kauppa vietiin, posti vietiin, kohta viedään koulukin
Kalle Päätalon perikunta pyysi minulta 2000-luvulla laulun Päätalo-päiville. Se laulu oli nimeltään Lohi nousee. En kuitenkaan osannut tehdä sitä yksin ihan loppuun, joten menin Juicen luo. Tiesin, että koko Päätalon tuotannon kahteen kertaan läpi lukeneena hän oli yksi Suomen parhaita Päätalo-tuntijoita.
Kun olimme saaneet laulun valmiiksi yhdessä, huomasin, että hei, mehän osataan tämä edelleen. Juicekin sanoi, että tämähän sujuu hienosti, tehdään enemmän! Niin sitten teimme kokonaisen albumin. Senaattori ja boheemi julkaistiin kesällä 2003. Sille tuli kappale Mä lähden maalle.
Laulu on satiiri maaseudusta. Minä laulan siinä aina ensimmäisen lauseen ja kerron, kuinka hienoa maaseudulla on. Juice sitten tapansa mukaan irvistelee toisen lauseen ja kertoo kolikon kääntöpuolen. Kun minä esimerkiksi laulan, kuinka ihania Elovena-naisia maaseudulla on, Juice kertoo karun totuuden: ei siellä ole kuin pari mummoa, jotka rollaattorilla menevät hakemaan juomaa alkoholisoituneille pojilleen.
Mikko Alatalo vuonna 2010.
On kotipiha hiljainen
Kirkon penkin päätypaikka mun
Ei ketään ollut eessä kun
Vanhempia saattelin
Nyt heitä täällä aattelin
Lauluissani näkyy sukupolveni elämänkaari. Moni löysi puolisonsa, kun Hän hymyilee kuin lapsi soi. Kun saatiin lapsia, tulivat Känkkäränkkä ja Suojelusenkeli. Jos myöhemmin tuli avioero, yksinäiset lauloivat karaokebaarissa Ihmisen ikävä toisen luo.
Nyt ollaan siinä pisteessä, että monen ikäiseni vanhemmat ovat mullan alla. Kun oma äitini nukkui pois kolme vuotta sitten kotipirtissä Pohjanmaalla, tein laulun On kotipiha hiljainen. Se kertoo siitä, mitä on olla suvun vanhin. Millaista on, kun ne mummonmökit ovatkin hiljaisia eivätkä äiti ja isä enää ole siellä.
Tämä on minulle hyvin henkilökohtainen laulu, mutta samalla se kuvastaa aika monen muunkin 60 vuotta täyttäneen suomalaisen elämää. Useimmat meistä saattelevat vanhempansa hautaan. Tätä laulua kuunnellessa melko moni kaivaa nenäliinaa esille.