”Yhtye on lahtelainen, yhtye on pieksämäkeläinen. Solistin nimi on Timo!” Batista ja Ryydistä käydään netissä edelleen kiivasta keskustelua. Me selvitimme, miten kaikki alkoi, ja missä Bat ja Ryyd ovat nyt.
– Suomihan ei ole tietoinen. Netissä on pelkkiä arvauksia siitä, keitä Bat ja Ryyd ovat oikeasti. Osa on oikeassa. Suurin osa on väärässä, Juha Soppela sanoo.
Hän puhuu rauhallisella, verkkaisella äänellä. Äänellä, jota on vaikeaa yhdistää Bat ja Ryydiin – huumoriduoon, joka valloitti Suomen Ehtaa tavaraa -hitillään vuonna 1989.
– Ehtaa tavaraa -LP on kokonaan minun käsialaani. Minä kirjoitin kappaleet, ja minä ne myös lauloin, eli lauloin kahteen kertaan. Kappaleessa kuulostaa, että siellä on kaksi henkilöä, Bat ja Ryyd, Soppela kuvaa.
– Olen Batin ja Ryydin isä. Se oli vahinko, että minä tällaisen laulun kirjoitin kuin Ehtaa tavaraa. Se oli silkka vahinko.
Vahingosta seurasi satoja kirjeitä, hysteriaa ja yksi Suomen listahistorian yllättävimpiä kultalevyjä. Naamioidut, parroissa ja trikoissa esiintyneet miehet hurmasivat yleisönsä hurteilla sanoituksillaan.
Mutta vielä ei ole sen aika.
Kotikylän heinikolla 1965. Kuva: Juha Soppelan kotialbumista
Miten kaikki alkoi?
Vuonna 1988 nuori Soppela oli Yleisradiolla töissä Lapin radion Kemijärven toimipisteessä. Hän oli monitoimimies: toimittaja, äänitarkkailija ja harjoittelija. Kollegansa kanssa Soppela sai oman ohjelman radioaalloille. Kyseessä oli nuorten disco- ja tanssimusiikin erikoisohjelma Hot Stuff – siis ”jytäohjelma” ajan henkeen.
– Ohjelman nimi keksittiin Donna Summerin Hot Stuff -kappaleesta. Se oli huumoripitoinen disco-ohjelma, Soppela muistaa.
Soppela teki ohjelmaa kollegansa Oiva Mursun, taiteilijanimeltään DJ Tippa kanssa. Hänestä tulisi myöhemmin Bat ja Ryyd -yhtyeen tuottaja. Aluksi kaksikko kuitenkin heitti DJ-keikkaa, reissasi autolla ympäri lähipitäjiä – ja lauloi.
– Välillä autossa matkalla keikkapaikalle, Sallaan, Rovaniemelle tai Posiolle, lauloimme yhtä sun toista yhdessä. Radiosta sattui kerran tulemaan vanha 1960-luvun Batman-tv-sarjan tunnari. Sehän oli parodia: dananananananana, Batman. Minä aloin siihen laulamaan, että Batman, ja toinen kaveri heitti ”Ryydmaan”. Minusta se kuulosti hauskalta.
Idea jäi toistaiseksi siihen.
Samaan aikaan televisiossa pyöri Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan Hymyhuulet-sarja. Ohjelmassa seikkailivat muun muassa supersankarimaiset Chydenius ja Ryydman. Soppelasta ohjelma oli äärimmäisen hauska.
– Olin tehnyt ”pikkuoravaääntä” jo 1970-luvulla. 1980-luvun alussa, kun tuli Vera Teleniuksen Miljoona Ruusua, tein sen pikkuoravaäänellä omilla sanoilla. Minulla oli silloin siihen aikaan nähden nykyaikaiset äänitysvälineet. Olin silloin tavallaan tietämättäni tehnyt Ryyd-laulun, Soppela sanoo.
– Ehdotin toimittajakollegalle, että alan kirjoittaa oravaääni-Batmania, ja vaikkapa Ryydmania. Nimi ”Ryydman” tulee ikävä kyllä suoraan Kallialan ja Peteliuksen parodiasta. Heidän oravaääni- ja viittajuttunsa herätti minut horroksesta: olen tehnyt tätä jo 10 vuotta aiemmin!
Syntyi kuunnelmasarja Hot Stuff -ohjelman yhteyteen. Soppela kirjoitti viiden minuutin pituisia Batman ja Ryydman -seikkailuja. Niissä tehtiin sitä, mitä supersankaritarinoissa yleensäkin: ajettiin rosvoja takaa. Ryyd-luolan puhelin soi: on tapahtunut pankkiryöstö! Kolareita, autoja ja ammuskelua!
Ekat rummut. Kemijärvi 1977. Kuva: Juha Soppelan kotialbumista
Huumorisävytteinen, kiltillä tavalla kaksimielinen ohjelma sai valtavan suosion, ja pikku hiljaa tarinat pitenivät: ensin viisi, sitten kymmenen minuuttia. Aikaa kului. Kansa tykkäsi.
Soppela alkoi kyllästyä.
– Aikansa kutakin. Kyllästyin kirjoittamaan Batman ja Ryydman -tarinoita, ja niitä tuli aina vähemmän. Sitten mieleeni tuli se, kun olin lapsi. Suosikkeihini kuului Saukki ja Pikkuoravat, ja varsinkin tämä Pikkuoravien kuuraketti: ”hei kuu-ukko, ei pidä sinun sureman!” Mietin, että voisivatko Batman ja Ryydman laulaa, hän muistaa.
– Otin äänilevyn, jossa oli instrumentaali-discobiisi, ja mietin, jos sen pohjalle kirjoittaisin sanoja. Olin silloin ruokatunnilla radiolla, ja ruokatuntia oli viisitoista minuuttia jäljellä. Minä äkkiä kirjoittamaan, laitoin levyn soimaan. Kirjoitin: nyt loppu sahti... Kuunnelmatarinoissa oli sahtia, Ryyd-sahtia. ”Nyt loppu sahti, nyt loppu sahti, uskomaton tahti, Batman ja Ryydman, Batman ja Ryydman... ”Ajattelin siinä, että kuulostaapa tyhmältä, hän naurahtaa.
Kymmenen minuuttia ruokatunnin päättymiseen. Soppelalle tuli kiire. Hän siirtyi nopeasti kertosäkeeseen, tulevaan legendaan.
”Tapasin mä naisen, tosi juutalaisen
Ei ollut missi, ja pieni oli tissi
Oli möhövatsa, ja eripari tissi
Ja selluliittipylly, se kävellessä hylly.”
– Ajattelin siinä, että onko pylly tai tissi liian roisi kappaleeseen, mutta tulin johtopäätökseen, että ei, kyllä se ehkä vielä menee hyvän maun piiriin. Kappale ei ollut vielä valmis, siksi loppuun tuli jeppit taun taka jeppit taun, täkätäkätäkätäkä jeppit taun, A, B, C, kissa kävelee, tikapuita pitkin taivaaseen. Minä en keksinyt siihen enää mitään muuta.
Kun laulu oli kirjoitettu, Soppela suuntasi radiolle. Toimituksessa ei ollut vielä ketään. Oli tilaisuus nauhoittaa.
– Ensin biisi nauhurille. Tiputin nauhan nopeutta. Alkuperäinen tahti on muistaakseni 110 iskua minuutissa. Tiputin sen alas, että siitä tuli hidas. Lauloin hidastettuna, koska en ole laulaja. Se vaatii keuhkoilta paljon, varsinkin, jos on paljon sanoja ja ne tulevat nopeasti, kuten Batilla ja Ryydillä tulevat. Lauloin hidastettuna, oli aikaa hengittää. Sitten muutin nauhannopeuden takaisin alkuperäiseksi, ja siellä olivat Batman ja Ryydman.
Mitään tarkoitusta kappaleella ei ollut. Sitä ei tehty hitiksi ja huumoribiisien legendaksi. Tarkoituksena oli vain soittaa kappale Batman ja Ryydman -seikkailun lopuksi.
– Jospa sille joku Lapin radion kuuntelijoista nauraisi. Pelkkä vitsi, mitenkään ennalta suunnittelematon vitsi, Soppela muistaa.
Ensimmäinen keikka Kemijärven lukiolla 1977. Juha oik. kapulat kourassa. Kuva: Juha Soppelan kotialbumista
Kappale ajettiin radiosta. Seuraavalla viikolla tuli kirjeitä – satoja ja satoja kirjeitä.
– Postimies kysyi, mitä te olette tehneet. Kysyin, että miksi. Hän sanoi, että no, täällä on iso laatikollinen kirjeitä! Kaikissa sama viesti: mikä tämä kappale on, mistä tämän voi ostaa? Valtavasti kirjeitä ja kortteja, ja 99,9 prosenttia liittyi Batmanin ja Ryydmanin kappaleeseen Ehtaa tavaraa. Siinä heräsi toimittajakollegani, josta tuli Ehtaa tavaraa -levyn tuottaja. Hän sanoi, että nyt Juha tehdään tästä single, ja jaetaan sitä Ylen kaikkiin toimipisteisiin, Raha-automaattiyhdistykselle, kaikille Suomen tiskijukille.
Kuvioon astui lahtelaissyntyinen myös DJ Trininä tunnettu Timo Trini Suhonen, Soppelan hyvä ystävä. DJ Trini löysi nauhoituksia varten studion Pieksämäeltä.
– Hän soitti, että mennään sinne tekemään se kappale. Minä kaverille, että paljonko tämä maksaa studioaikoineen, singlen painatuksineen ja jakeluineen? Se teki niin monta tuhatta, että eihän arka, pelokas maalaispoika, joka oli vasta päässyt radioon töihin, uskonut koko asiaan yhtään. Nyt menevät rahat ihan hukkaan, minä en ala tähän, en, en. Muut siihen, että no hyvä mies, kun näin paljon tulee kirjeitä ja kortteja! Tehdään Juha niin, että minä toimin tuottajana, minä kustannan kaiken. Hoida sinä tämä lainausmerkeissä ”taiteellinen puoli”.
Ehtaa tavaraa -levy
Pieksämäelle mentiin. Soppela asteli studiolle epävarmana, varmana siitä, että nyt palaa rahaa täysin turhaan. Jari Huttunen sävelsi Ehtaa tavaraa -kappaleen taustat niin, että sävellys myötäili alkuperäistä discobiisiä.
– Hän teki biisin, ja sitten tuli se hetki, että minun täytyy laulaa. Ajoin kaikki studiosta hiiteen, käskin mennä kahville pariksi tunniksi! Minua hävetti yleensäkin laulaa kenenkään edessä, ja vielä hidastettuna. Halusin laulaa yksin. He menivät kahville. Toisella otolla laulu meni, ja soitin jätkille, että valmista on.
Single lähti painoon. DJ Trinin yhteyksien välityksellä tuore kappale lähti matkaan: sitä toimitettiin esimerkiksi kaikkiin Ylen toimipisteisiin.
Seuraavaksi puhelin soi. Soittaja oli MTV3, silloinen TV 3. Yhtyeen pitäisi lähteä Ehtaa tavaraa -musiikkivideon kuvauksiin Tullikamarille Tampereelle
– Kysyin, mitä on tapahtunut. He sanoivat, että sinkku menee Mikko Alatalon juontamalle Jukebox TOP 30 -listalle. Minä siihen, että herranjumala. Siellä oli Madonnat, Bon Jovit, Kirkat, Aerosmithit, Queenit... Tällaiselle listalle!
Kultalevyjuhla. Isä ja poika. Äiti kuvaa, 1989. Kuva: Juha Soppelan kotialbumista
"Suurin yllätys Jukebox TOP 30 -listan historiassa"
Kun Ehtaa tavaraa -video käynnistyy, kuvissa näkyy nuori rumpalipoika. Siinä Soppela on, elementissään.
– Olen oikeastikin rumpali, ollut vuodesta 1977 lähtien. Se minä oikeasti olen, en mikään laulaja tai sanoittajalahjakkuus. Kohtalaisen hyvä rumpali omasta mielestäni, hän toteaa.
Ennen kuin kuvaamaan päästiin, ilmeni ongelma, jota studiossa ei ollut ollutkaan. Kuvaajat kysyivät, ketkä esittävät videolla Batia ja Ryydiä.
Soppela ei tahtonut lavalle trikoissa, esiintymään ja hyppimään. Batiksi ja Ryydiksi videolle päätyivät tuottaja ja DJ Trini.
– Siellä oli tanssityttöjä, minä pistin bleiserin päälle ja nousin rumpuihin. Se kuvattiin 3–4 kertaa, rummut ensin. Muistaakseni kuvaaja kysyi, pysynkö tahdissa, ja sanoin, että kyllä minä pysyn.
Tehtiin muutama otto. Soppela yritti kysellä syitä videolle. Tilanne oli salaperäinen.
– Aloin kysellä, että miten tämä sijoittuu listalle, jos tämä sinne meneepi. Sanoivat, että se menee sinne, aika ylös. Vieläkään en tiennyt, missä ollaan menossa. Myöhemmin tuli tieto, että Jukebox TOP 30 -lista, jossa on meidän kappaleemme, tulee silloin-ja-silloin. Kemijärvellähän ei näkynyt TV 3. Ei Rovaniemelläkään. Minun piti matkustaa Kemiin tuttavieni tykö ja ottaa VHS-videonauha mukaan, että minä nauhoitan lähetyksen.
Lähetys alkoi luonnollisesti pohjalta, numerosta 30. Soppela jännitti television edessä. 29, 28, 27. 16, 15, 14. Ei vieläkään Ehtaa tavaraa.
– Tultiin kymmenen parhaan joukkoon. Meitä ei vieläkään ollut ollut siinä. Ajattelin, että ei kai me kymmenen parhaan joukkoon olla päästy kuitenkaan? Kappaleet etenivät. Kolmosena oli Jason Donovanin Sealed with a kiss. Ajattelin, että jos nyt ei tule meidän kappale, ovat maailmankirjat sekaisin, kun ei sitä nyt ole tullut tähän mennessä, Soppela muistaa.
– Kakkosena oli Kirkan Anna käsi. Ajattelin, että ei ole totta. Sitten Alatalon Mikko (juontaja) sanoi, minä muistan tämän elävästi, minulla oikein sydän pomppasi: ”näin Kirka kappaleellaan Anna käsi. Ja nyt tulee sitten Jukebox TOP 30 -listan yllätyspommi, joka on suurin yllätys Jukebox TOP 30 -listan historiassa. Mitä tapahtuu, kun otetaan kaksi sekopäätä Kemijärveltä, ennakkoluuloton radiotoimittaja ja studiotekniikkaan syventynyt nippelihai? Syntyy Ehtaa tavaraa. Huumoripoppia, mitä saa turhaan etsiä vakiintuneiden levy-yhtiöiden listoilta. Pannaan pojat omin rahoin, pikkuoravina, naisellisten muotojen äärelle, ja syntyy Ehtaa tavaraa, joka saa viikossa kultalevyn ja nousee heti Jukebox TOP 30 -listan ykköseksi. Näissä yllätyksellisissä merkeissä ensi kertaan, moi!” Ja Ehtaa tavaraa lähti. Minä ajattelin: ei jumaliste, ei jumaliste.
Kultalevyjuhla 1989. Kuva: Juha Soppelan kotialbumista
Puheluita alkoi tulla. Äiti kyseli, miten kävi. Soppela joutui tunnustamaan, että ykkössija kävi. Hän ei voinut uskoa tapahtunutta.
– Tuottaja oli kylmähermoinen ja liikemieshenkinen, hänellä oli heti jatkoa mielessä: nyt Juha mennään takaisin Pieksämäelle ja tehdään kokonainen LP mahdollisimman pian, niin kauan kuin Ehtaa tavaraa on listaykkösenä. Ja se oli, vielä toisessakin Jukebox TOP 30 -listan ohjelmassa.
Matka jatkui Pieksämäelle. Soppela rustasi matkalla sanoja kappaleisiin. Studiossa meni vajaa viikko. Syntyi kappaleita nimeltä Voi ryydana (Hameet korvissa) ja Kurttupolkka (Keuhko mix). Ehtaa tavaraa oli luonnollisesti levyn aloituskappale. Koska kappaleita oli niin vähän, LP:n pituutta täytettiin Bat ja Ryyd -seikkailuilla.
Kansi oli jo valmis, ja Finnvox odotti kieli pitkällä biisilistaa ja biisijärjestystä. Soppela halusi tehdä rauhassa valmista. Lopulta puuttui enää yksi kappale.
– Vajaa viikko oli kulunut, ja tuottaja soittaa: miten nyt? Kaikki on valmista, mutta yksi biisi puuttuu vielä. Hän kysyy, mikä se on, minä siihen, että en minä tiedä! Tehdään pikkupirullinen rakkaustarina, slovari. Miten pitkä? No, enhän minä voi sitä päättää, ei ole sanoja eikä biisipohjaa. Laita nimeksi vaikka Petturi, Soppela kertaa keskustelua.
– Kappale lähtee: sinä suudelman annoit, tosi polttavan. Siinä piti olla vibratoa, eikä minulla ole, kun en ole laulaja. Otin kiinni aataminomenastani ja tein kädellä vibraton. Kappale tuli valmiiksi muutamassa tunnissa. Sitten materiaali oli valmis.
Ensimmäistä LP-painosta otettiin Soppelan mielestä uhkarohkeasti, 20 000 kappaletta. Ehtaa tavaraa -LP julkaistiin syksyllä 1989. Päivä oli maanantai. Tiistaina tuli puhelinsoitto: levyt loppuivat niin sanotusti jo kätellessä, ja nyt painetaan tiuhaan tahtiin lisää, Soppela muistaa.
– Torstaina sain puhelun: Juha, kultalevyraja on mennyt rikki. Se oli siihen aikaan 25 000 kappaletta. Ajattelin, että voi hyvä luoja.
Aiemmin Ehtaa tavaraa -singleä oli tarjottu levy-yhtiöille, joista yksikään ei suostunut uskomaan vikisevään disco-huumoriin. Kun single nousi listaykköseksi, levy-yhtiöiltä alkoi tulla puheluita.
– Tuottaja vastasi, että olette myöhässä, me teemme tästä omakustannelevyn. Sillä on vieläkin Suomen ennätys omakustannelevyllä.
Bat ja Ryyd lavalla.
Ollaanko taivaassa vai missä?
Seuraavaksi oli lähdettävä keikkailemaan. Takomaan, kun rauta on kuumaa. Soppela kieltäytyi astumasta lavalle.
– Minä en ollut lavalla koskaan. Minulla oli siinä stuntman, kuten sanotaan. En ollut keikkatilanteessa koskaan lavalla, vaan tehtäväni oli hoitaa valaistus ja äänentoisto. Lavalla oli sen vuoksi jätkillä parrat, koska suun liikkeet eivät olisi täsmänneet, ellei naama olisi ollut piilossa.
Soppela muistaa keikkailun olleen raskasta. Kun keikkakiertue alkoi joulukuun 2. päivä 1989, hän oli aluksi innoissaan.
– Kajaanista aloitettiin ja se tuntui siltä, että ollaanko taivaassa vai missä? Pari viikkoa oli tosi jees, tuntui, että olen kova jätkä! Lehdet ahdistelivat joka keikkapaikalla. Ei mennyt kuin pari viikkoa, kun huomasin, että ei tämä Juha ole sinun hommaasi. Tämmöinen työryysis, tappava keikkatahti, isolla kalustolla.
Soppela kuvaa kotipaikkaansa Kemijärveä ”sopivan pieneksi kaupungiksi”. Siellä naapurit tietävät toistensa asiat, eikä Soppelan ura jäänyt huomaamatta.
– Yökerhoissa oli nimmareiden pyytäjiä ja minua piiritettiin. En halunnut istua siellä, haluan olla rauhassa. Jäin asunnolle enkä lähtenyt, että pahin myrsky laantuu.
Ongelmat olivat kuitenkin vasta alkamassa.
Muistatko vielä? Ehtaa tavaraa -levyn sisällysluettelo
- Ehtaa tavaraa (80-luvun tykki)
- Stadissa (Osa 1.)
- Ryyd rap (Bahta ráigi mix)
- Stadissa (Osa 2.)
- Ryyd rock (Pahka ottassa)
- Voi ryydana (Hameet korvissa)
- Alkon juhlapullojahti (Osa 1.)
- Kurttupolkka (Keuhko mix)
- Alkon juhlapullojahti (Osa 2.)
- Petturi (Tippa silmässä, kaks parhaassa)
"Ei minulla ollut minkään näköistä ajatusta loukata"
– Äiti soitti, että oletko lukenut iltapäivälehdet. En ollut. Molempien kannessa oli, että Kari Rydman kielsi teostensa esittämisen radiossa, televisiossa ja kaikkialla niin kauan, kuin ”Ryyd-pelleily jatkuu”. Siinä vaiheessa vasta ymmärsin, että Peteliuksen ja Kallialan Ryydman-parodia oli Kari Rydmanista ja Kaj Chydeniuksesta. Siinä vaiheessa vasta sen ymmärsin, Soppela muistelee.
Tuottaja rauhoitteli: Batin ja Ryydin kappaleissa ei mainita Kari Rydmania. Nimi ”Bat ja Ryyd” on rekisteröity; koska Rydman on sukunimi, sitä ei voi rekisteröidä. Siksi Batman ja Ryydman -duon lyheni versioon Bat ja Ryyd.
– Kari Rydman kertoi, että hänen poikaansa kiusataan koulussa. Iltapäivälehti kirjoitti, että jopa pahoinpidellään. Kauhistuin. Hän oli ottanut asianajajaankin yhteyttä, että voisiko meitä rangaista asiasta. Laulussa ei lauleta Kari Rydmanista, eikä hän tullut mieleenikään, kun kappaleita kirjoitin ja lauloin, Soppela kertoo.
– Iltapäivälehdessä oli haastattelu, jossa sivuttiin ideavarkauksia. Siinä sanottiin, että viime aikojen ehkä törkeimpiä ideavarkauksia ovat Bat ja Ryyd, että nimettöminä pysyttelevät kemijärveläiset neropatit varastivat Peteliuksen ja Kallialan Ryydman-sketsin henkilöt. Totta kai sillä sanalla ”Ryydman” oli vaikutusta. En koe, että olisin varastanut idean, mutta sketsi heitti minut takaisin 1970-luvulle ja siihen, kun olin pikkuoravaääniä kokeillut. He herättivät vanhan ajatuksen.
Kun Bat ja Ryyd kävi Helsingissä esiintymässä, Soppela avasi Helsingin puhelinluettelon ja katsoi, paljonko siinä on Rydman-sukunimisiä ihmisiä. Yhdellä ja kahdella yyllä kirjoitettavia Rydmaneja oli ainakin sata.
– Tiesin kyllä, että Kari Rydman -niminen taiteilija on Suomessa. Missään nimessä tarkoitus ei minulla ollut Kari Rydmania loukata. Itse pyydän kyseiseltä henkilöltä anteeksi, että näin pääsi tapahtumaan. Olin silloin nuori mies, kaikki tapahtui nopeasti ja näin pääsi käymään. En itsekään olisi tykännyt, jos osat olisivat olleet toisin päin, Soppela sanoo.
– Kun Kari Rydman tuli esiin, tajusin, että voi hyvänen aika. Ei minulla heitä kohtaan ollut minkään näköistä ajatusta loukata. Olen pahoillani, jos Kari Rydmanille ja hänen perheelleen tuli ikävyyksiä tämän ilmiön myötä. Sitä pyydän anteeksi.
Toinen levy ja Lentävä Puliukko
Ehtaa tavaraa -levyn jälkeen Soppela kirjoitti ja lauloi toisen, Niin kallis on maa... -nimisen levyn.
Levyllä oli cover-kappaleita, kuten Anna Hanskin Tule tule poika uimaan, sekä Chuck Berryn tekemä ja Rauli Badding-Somerjoen coveroima Fiilaten ja Höyläten. Lisäksi oli Lentävä puliukko, Reino Helismaan Esa Pakariselle kirjoittaman Lentävä Kalakukko -kappaleen mukaan.
Niin kallis on maa... -levy.
– Lentävä puliukko -sanoituksiin oli vaikeaa saada levytyslupaa. Tässäkin tärkeintä osaa näytteli ystäväni DJ Trini, hän sai jotenkin sovittua, että sävellystä saadaan käyttää. Siinä oli jo tuhmat sanat, siinä kiroiltiin. En siitä itse tykännyt. Ei minua siihen kukaan pakottanut, itse sen kirjoitin ja lauloin. Jälkeenpäin kun sitä kuunteli, siinä laulettiin ”vitutus nousi” ja ”Esko pasko sellissä housuun”, se meni jo vähän räävittömäksi.
Toisen levyn jälkeen keikkatahti hiipui. Soppela jäi pois yhtyeestä vapaaehtoisesti vuonna 1992. Bat ja Ryyd esiintyvät vieläkin. Soppela ei tiedä, keitä he ovat, tai kuka Batin ja Ryydin uudemmilla levyillä laulaa.
Soolouralle
Vuonna 2008 Soppela kokeili soolouraa DJ Trinin avustuksella. Syntyi Mr. Ryyd ja kappale Sixpack.
– Halusin kokeilla, että vieläkö minulla on Ryyd-ääni kurkussani. DJ Trini kysyi, tiedänkö Tom Jonesin Sex bomb -kappaleen. Minusta se onkin hyvä kappale. Hän oli keksinyt sille nimenkin, Sixpack. Mietin, että ihan hauska nimi, kokeillaan. Siinä sitten Tomppaa kuuntelemaan ja tekemään sanoja.
Kappaleen käyttöoikeuden saamiseen meni kuukausia. Tom Jonesia edustavalle taholle piti lähettä lyriikat suomeksi ja englanniksi. Heille piti selittää, miksi artisti laulaa oravaäänellä.
– Sieltä tuli muutaman kuukauden päästä lupa. Lahdessa mentiin studioon, ja siitä tuli Sixpack. Siellä se Ryyd-ääni oli, ihan sellaisena kuin se oli vuonna 1989. Ääneni on pysynyt, vaikka nyt laulaisin, se on tunnistettava Bat ja Ryyd -ääni, Soppela sanoo.
Soolouraa ei kuitenkaan tullut.
– Mr. Ryyd- ajatuksesta luovuimme monestakin eri syystä. Minulla on 10 valmista kappaletta, jotka kävisivät Bat ja Ryyd - tai Mr. Ryyd -biiseiksi.
Löytyi oma kylä. Paluumatkalla Olofströmin keikalta ruotsista 2005. Kuva: Juha Soppelan kotialbumista
"Bat ja Ryyd on vain yksi asia, mitä elämässäni on tapahtunut"
Nykyisin Soppela käy tietotekniikan koulutusta. Hän valokuvaa ja tekee myös videoita.
Soppelasta tuli isä vuonna 2008. Samana vuonna hän meni naimisiin vaimonsa kanssa. Sukunimikin vaihtui, vaikka Soppelan poikana hänet edelleen tunnetaan.
Nyt seitsenvuotias jälkikasvukin on jo löytänyt musiikin.
– Hän on ankara rock-jätkä. Oppi nelivuotiaana soittamaan rumpuja, lukemaan, kirjoittamaan. Soittaa koskettimia, vetää Van Halenin Jump-kappaleen tuosta vain, tai ruotsalaisen Europe-yhtyeen Final Countdownin tempaisee noin vain. Poika näkyy tulevan isän jalanjäljissä, on musiikillisesti lahjakas, Soppela sanoo.
– Bat ja Ryyd on vain yksi asia, mitä elämässäni on tapahtunut. Ei missään nimessä tärkein asia. Tärkein asia on se, että minusta tuli isä. Se menee kaiken yli.
Rumpuja Soppela soittaa edelleen. Hän on ollut mukana useammassa ”nimettömässä” tanssiyhtyeessä.
– Oli hankala sopeutua tanssiorkesteriin, koska olen ollut ikäni rock 'n roll -jätkä. Oli vaikeaa sopeutua vanhaan, kotimaiseen tanssimusiikkiin, jota on ikävintä soittaa: hidas, nätisti keinuva, harras valssi, joka saa mummot ja papat kyyneliin. Se on uuvuttavaa rock-rumpalille, joka on tottunut vetämään jotakin ihan muuta, Soppela sanoo.
Stalingrad elokuvan kuvauksissa. Juha oik. Kemijärvi 1993. Kuva: Juha Soppelan kotialbumista
Taivaan Tulet -kuvauksissa, Kemijärvi 2006. Kuva: Juha Soppelan kotialbumista
Myös elokuvanteko kiinnostaa. Soppela nähtiin Stalingrad-elokuvassa avustajana, pikkuroolissa saksalaisena sotilaana. Elokuvaa kuvattiin Kemijärvellä maaliskuussa 1993. Lisäksi hän on ollut Taivaan tulet -sarjan molemmilla tuotantokausilla avustajana – esimerkiksi eräässä jaksossa hääbändin rumpalina.
Kumpi sinä olet, Bat vai Ryyd?
”Yhtye on lahtelainen, yhtye on pieksämäkeläinen. Solistin nimi on Timo!”
Batista ja Ryydistä käydään netissä edelleen kiivasta keskustelua. Kemijärveläisistä ainakin osa tietää asioiden todellisen laidan; muu Suomi ei vieläkään.
– Hirveän paljon on olettamuksia. Yhdessä rock-tietosanakirjassa on maininta Bat ja Ryydistä, kirjan mukaan se on lahtelainen duo. Eihän se pidä paikkaansa, Soppela kuvaa.
1990-luvun nuoret ja näiden lapset kyselevät edelleen, kumpi Soppela on: Bat vai Ryyd?
– Heitän yleensä jommankumman. Sitten he pyytävät, että sano jotakin Ryyd-äänellä. Sanon, että se on aika vaikeaa, kun pitäisi olla tietynlainen kone, mutta voin sanoa näin: dänänänänänänänä Batman, Rydman! Kaikkia naurattaa valtavasti ja minua vähän nolottaa, Soppela sanoo.
– Tämä oli sattumaa, yhteensattumien summa, sopivat olosuhteet, sopiva ajanjakso ja aikakausi. En vieläkään ole varma, pitäisikö minun tästä olla ylpeä, vai hävetä silmät päästäni, kun Bat ja Ryydin Ehtaa tavaraa tulee radiosta, ja se tuntuu tulevan tämän tästä. Se voitti muun muassa radio Novan biisi-battle-visan, sattumalta kuulin. Meni ohi Eppu Normaalista, ajattele! Meni ohi ammattimiehistä!
Juha ja Pave. Nykypäivinä. Kuva: Juha Soppelan kotialbumista
Soppela haluaa korostaa, ettei ole yksin Bat ja Ryyd. Yhtyeen taustalla on runsaasti ammattilaisia.
– Ilman tuottajaa, ja ystävääni DJ Triniä, ei Bat ja Ryydiä olisi olemassakaan. Jos juttu olisi jäänyt minun käsiini, se olisi sammunut siihen. Ei voi suoraan sanoa, että minä olen Bat ja Ryyd. Se oli kolmen ihmisen tiimityötä, joka johti tähän lopputulokseen.
Tenho ei ole kadonnut vuosikymmenten saatossa. Bat ja Ryyd esiintyy, hurmaa ja hihityttää vieläkin.
Enää Soppela ei lähtisi Batin ja Ryydin keikkaan.
– Rumpalina olo on musiikillisesti se, josta olen ylpeä. Bat ja Ryyd oli, miten sanoisin, paska juttu, mutta tulipa tehtyä, hän naurahtaa.
Abban rumpalin rummut. Fagersta,Ruotsi 1983. Kuva: Juha Soppelan kotialbumista
Bat ja Ryyd: Ehtaa tavaraa -musiikkivideon artikkelia varten antoi Poptori.
Juttua muokattu 28.1.2016 klo 14.43: Lisätty Oiva Mursun nimi.
Juttua muokattu 29.1.2016 klo 8.12: Lisätty Timo Trini Suhosen nimi.