Kysy Liikenneturvallisuudesta -sarjassamme lukijoiden kysymyksiin vastaavat Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen ja muut liikenneturvallisuuden asiantuntijat joka perjantai. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen autot(a)mtv.fi.
Kysymykset: Miksi autojen valoissa on juuri niitä värejä kuin on? Miksi hälytysajoneuvoissa on eriväriset hälytysvilkut Suomessa ja USA:ssa?
Vastaajana koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen, Autoliitto.
Vastaus: Auton valaisimien värit on määritelty lainsäädännössä. Taustalla on Wienin tieliikennesopimus, jolla on pyritty yhdenmukaistamaan eri maiden sääntöjä ja vaatimuksia liikenneturvallisuuden lisäämiseksi. Kaikki maat eivät noudata Wienin tieliikennesopimuksen uusinta versiota. Tämä saattaa selittää muun muassa sen, että USA:ssa poliisin hälytysvalot ovat punaiset.
Värien symboliikkaa
Eri väreillä on arkielämässä tiettyjä merkityksiä, joista ei ole selvyyden vuoksi järkevää poiketa.
Punainen liitetään usein vaaraan tai kieltoon. Hyviä esimerkkejä punaisen käyttötarkoituksesta liikenteessä ovat esimerkiksi STOP-merkki ja punainen liikennevalo. Sama symboliikka toistuu myös muualla kuin liikenteessä. Esimerkiksi jalkapallossa pelaaja ajetaan ulos kentältä näyttämällä punaista korttia. Samasta syystä myös auton taka- ja erityisesti jarruvalot ovat punaiset.
Keltainen symboloi puolestaan varoitusta. Sillä varoitetaan esimerkiksi liikennevalojen vaihtumisesta vihreästä punaiseksi, tietyömaasta tai poikkeavasti liikkuvasta, tietä kunnostavasta ajoneuvosta. Värillä halutaan varoittaa, että jotain tavallisuudesta poikkeavaa on tapahtumassa. Liikenteen ulkopuolella - vaikkapa taas siellä jalkapallokentällä - keltaisella kortilla annetaan varoitus pelaajalle. Auton suuntamerkillä halutaan varoittaa takana tulevia aikomuksesta kääntyä, vaihtaa kaistaa, liittyä liikenteeseen tai poistua sieltä.
Ihmissilmän reagointi
Eri värien symboliikan lisäksi halusin myös selvittää, miten ihmissilmä reagoi erivärisiin valoihin. Sain virka-apua Suomen optiselta toimialajärjestöltä sekä Silmäasemalta. Asiantuntijoina toimivat Petri Eskola ja Hemmo Salo.
Ihmissilmä reagoi eri tavalla valoisassa ja pimeässä. Valoisassa tilanteessa silmässä on vihreän, sinisen ja punaisen valon havaitsemiseen erikoistuneita soluja. Näiden yhteistoiminnan avulla ihminen muodostaa katsottavasta kohteesta värin. Asia on verrattavissa valokuvien ottoon tai älylaitteen näytön valmistamiseen, jolloin määritetään optimaalinen RGB-väritasapaino.
Silmän verkkokalvon solut ovat päivänvalossa herkimmillään vihreänsävyiselle valolle (555 nanometriä) ja pimeässä sini-vihreälle (507 nm) valolle.
Erittäin pimeässä (esimerkiksi pilvinen yötaivas), silmä ei havaitse erityisen hyvin mitään väriä vaan ennemminkin erilaisia harmaan sävyjä. Ihmissilmä pystyy erottamaan noin 500 erilaista harmaan sävyä. Silmän verkkokalvon solut ovat päivänvalossa herkimmillään vihreänsävyiselle valolle (555 nanometriä) ja pimeässä sini-vihreälle (507 nm) valolle.
Pimeällä näkemiseen erikoistuneet solut eivät näe punaista lainkaan, joten punaiset takavalot eivät ole näkyvyydeltään parhaat mahdolliset, jos ajatellaan autoilua pimeällä maantiellä. Takavalojen ja –vilkkujen ei olekaan tarkoitus valaista vaan erottua - paitsi taustasta, myös toisistaan.
Entäpä ajovalot – miksi ne ovat valkoiset?
Ajovaloja voidaan katsoa kahdelta eri kantilta: kuinka paljon ne tuottavat valoa ja miten ne toimivat erilaisissa olosuhteissa. Jututtamieni silmäasiantuntijoiden mukaan valon sävyllä on merkitystä siihen, kuinka paljon vastaantulijat kokevat häikäisyä ja miten valot toimivat silloin, kun sataa esimerkiksi vettä tai lunta.
Valkoisen valon käyttö ajovaloina juontuu historiasta: aikoinaan valo saatiin aikaan hehkulangalla ja sen sävy oli valkoinen. Värillistä valoa tuotettiin suodattamalla hehkulangan valoa, jolloin sen teho laski.
Silmäasiantuntijoiden mukaan valkoinen valo on siis valovoimaisinta valoa - tai ainakin oli tuolloin. Aikanaan suositut kellertävät ajovalopolttimot olivat siinä mielessä hyviä, että niiden tuottama valo ei häikäissyt paljoa sekä valo sirosi vähemmän sateessa. Toisaalta halogeenipolttimoista saatava teho oli aika pieni.
LED- ja HID-tekniikoilla tuotettujen valojen erinomaisuus piilee tuotetun valon määrässä suhteessa kulutettuun energiaan.
HID (Xenon) -menetelmällä tuotetun valon värilämpötila on asiantuntijoiden mukaan korkea, joka puolestaan näkyy ihmissilmälle kylmän valkoisena. Xenonin huono puoli on häikäistyminen sekä valon sironta. Esimerkkinä talvisella tiellä ajettaessa vastaantulevan auton xenon-valot loistavat korkealla taivaalla jo ennen auton näkymistä.
Ulkonäkö menee käytännöllisyyden edelle – myös valoissa
Ajoneuvojen suunnittelussa eri värien käyttö vaikuttaa perustuvan enemmänkin design-arvoon kuin näkemiseen.
Vaikkapa sellainen mittaristo, jossa on sininen tausta ja punainen viisari on haastattelemieni asiantuntijoiden mukaan pimeällä varsin huono.
