Miksi kansallispuistojen alueella edes sallitaan metsästys?
Metsähallituksen luontopalveluiden aluejohtajan Jyrki Tolosen mukaan kysymys on poliittinen, eikä hän siksi halua sitä Metsähallituksen edustajan roolissa puntaroida. Säädöksiä on pohdittu suojelualueita perustettaessa, eivätkä prosessit ole aina olleet yksinkertaisia. Metsähallitus ei säädöksistä päätä, vaan sen tehtävä on toteuttaa niitä.
Tolonen sanoo asian jakautuvan alueellisesti siten, että pohjoisessa metsästämisen kieltäminen vaatisi erityissyitä, kun taas etelässä metsästys sallitaan vain poikkeusluvilla. Hän muistuttaa, että esimerkiksi Lapin pinta-alasta kolmasosa on luonnonsuojelu- ja erämaa-alueita.
– On luontaista, että metsästys on voitu sallia alueilla, joissa valtion alueiden osuus on suuri. Esimerkiksi Urho Kekkosen kansallispuisto on 2 500 neliökilometriä. Jos niin valtava alue poistettaisiin, sillä olisi iso merkitys siihen perinteiseen luonnonkäyttöön, mitä pohjoisessa on ollut jo pitkät ajat.
Etelässä jahdataan kansallispuistoissa vain minkkejä
Etelä-Suomessa kansallispuistot ovat paljon pohjoisia pienempiä ja kävijämäärät ovat suurempia erityisesti suhteessa pinta-alaan. Niissä metsästetään vain poikkeusluvilla, mistä Tolonen antaa esimerkiksi vieraslaji minkin poistamisen.
Tolonen korostaa, ettei pohjoisenkaan kansallispuistoihin myydä lupia vieraspaikkakuntalaisille. Metsästyslain mukaan Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa kuntalaisilla on oman kuntansa valtion mailla metsästysoikeus, kunhan esimerkiksi metsästyskortti ja tarvittavat ampumaluvat ovat kunnossa.
– On katsottu, että merkittävä osuus paikallisten perinteisestä luonnonkäytöstä menisi, jos puistoissa ei saisi metsästää.