"Siellä ne hullut taas liikkuvat vapaalla", huudellaan kommenttipalstoilla, kun julkisuudessa käydään keskustelua avohoidosta. Mutta voisiko tilanne edes olla toisin?
– Psykiatrinen hoitohan on pääosin avohoitoa. En tiedä mistä on saatu päähän, että ihminen pitäisi saada pois silmistä jonnekin telkien taakse, kun hänellä on jokin psykiatrinen sairaus. Se on parisataa vuotta vanhaa ajattelua, kommentoi MTV Uutisille Helsingin Pohjoisen alueen psykiatria- ja päihdekeskuksen päällikkö, ylilääkäri, Jussi Niemi-Pynttäri.
Tulisikin ahdasta, jos kaikki Suomen mielenterveyspotilaat suljettaisiin laitoksiin.
– Laskentatavasta riippuen voidaan karkeasti sanoa, että noin 40 prosenttia väestöstä kärsii jostakin mielenterveyden häiriöstä elämänsä aikana, Niemi-Pynttäri jatkaa.
Pelkästään Helsingissä hoitoa psyykkisiin oireisiin saa vuosittain 30 000 potilasta. Ja Auroran sairaalassa on noin parisataa potilaspaikkaa.
Osaan oireista tarvitsee lähipiiriä, ei lääkäriä
Mutta mistä puhumme, kun puhumme avohoidosta? Psyykkisillä oireilla on useita eri tasoja, kuten hoitomuodoillakin. Osaan psyykkisestä pahoinvoinnista paras apu on Niemi-Pynttärin mukaan tuki omalta lähipiiriltä.
– Suuri joukko saa apua oireisiinsa myös terveyskeskuksissa. Pelkästään Helsingissä on 38 mielenterveys- ja päihdetyöhön erikoistunutta sairaanhoitajaa, jotka toimivat matalan kynnyksen periaatteella, jolloin kansalaisella on helppo saada heihin yhteys ja päästä vastaanotolle.
Hoitajien tukena ovat terveysasemien yleislääkärit ja heillä puolestaan psykiatriapoliklinikan psykiatrit.
– Valtakunnallisesti on linjattu, että lähtökohtaisesti ahdistushäiriöiden hoito, sosiaalisten tilanteiden pelko, yleistynyt ahdistushäiriö, pakko-oireinen häiriö hoidetaan perusterveyshuollossa, johon yleislääkäripohjalta pitäisi olla valmius. Niistä kärsii useita prosentteja väestöstä, Niemi-Pynttäri jatkaa.
Sairaalahoidossa voi menettää viimeisenkin toimintakykynsä
Niemi-Pynttärin Helsingin pohjoinen yksikkö toimii Malmilla ja vastaa 150 000 asukkaan alueen psykiatrisesta erikoissairaanhoidosta. Potilaita on vuosittain 3500, suurin osa pelkästään avohoidossa.
– Psykiatrisessa hoidossa olevista potilaista suuruusluokkaa 10 prosenttia käy sairaalassa vuoden aikana. Sairaalahoito on jäävuoren huippu, jota tarvitaan erityisesti silloin, kun psykoottinen ihminen on niin vaarallinen itselleen tai muille, ettei hallitse omaa käyttäytymistään, Niemi-Pynttäri selventää.
Vielä 100 vuotta sitten oli ihan tavallista, että osa väestöstä sijoitettiin asumaan mielisairaalaan. Nyt sairaalahoidon ei uskota olevan avainasemassa ihmisen toimintakykyiseksi saamiseen.
– Ihminen saattaa sairaalahoidossa syrjäytyä omista läheisistään ja vieraantua elämästään ja menettää viimeisenkin toimintakykynsä arjessa, Niemi-Pynttäri jatkaa.
Psykiatrisia poliklinikoita on Helsingissä Malmin lisäksi Laaksossa, Itäkeskuksessa sekä eteläisessä Helsingissä Kivelässä ja Sturenkadulla.
– Kaikilla hoidossa olevilla on virka-ajan puolesta mahdollista päästä joustavasti vastaanotolle, Niemi-Pynttäri vakuuttaa.
Jos psykoosi on hallinnassa, voidaan tapaamisia sopia ja kuulumisia vaihtaa esimerkiksi kolmen kuukauden välein. Mutta jos elämään tulee kriisi, voidaan tapaaminen saada sopimaan samallekin päivälle yhteydenotosta.
Liikkuvaa avohoitoa vuosituhannen alusta
MTV Uutiset tutustui toisessa jutussa myös Helsingin liikkuvan avohoidon työhön. Niemi-Pynttäri pitää erillistä osastoa onnistuneena ratkaisuna, mutta muistuttaa muidenkin psykiatrian poliklinikoiden tekevän liikkuvaa työtä.
– Jos ihminen jää pois sovitulta käynniltä ja herää ajatus, että se liittyy siihen, että hän on niin sekaisin ja psykoosissa, niin kyllä me pyrimme menemään hänen kotiinsa tai etsimään hänet kaupungilta. Toki meillä on siinä rinnalla hoidettavana 3500 potilasta ja muita haasteita.
Poliklinikoilla on toiminut jo vuosituhannen alusta myös psykiatrisen kotikuntoutuksen työryhmä, jossa on yksi sairaanhoitaja ja neljä lähihoitajaa, joiden tehtävänä on tehdä vain arkiympäristöön kuuluvaa työtä.
– Menemme potilaiden kotiin mutta myös, jos potilaalla on ongelmana lähteä kotoa, niin haetaan kotoa ulos kävelylle. Jos on julkisten paikkojen pelko, niin kokeillaan vähän altistaa itseään, että opitaan, ettei tavallisia julkisia paikkoja tarvitse pelätä.
Ihmisten käytöstä ei voi sälyttää vain hoitolaitosten vastuulle
Niemi-Pynttäri korostaa, ettei jutun aiemmissa laskelmissa ole otettu lukuun henkilöitä, jotka on tuomittu hoitolaitoksiin syyllistyttyään syyntakeettomina henkirikoksiin. Erityisen vaikeahoitoisten, väkivaltariskissä olevien potilaiden paikka on valtion mielisairaaloissa, kuten Kuopion Niuvanniemessä.
– Mielenterveyspotilaiden rikokset ovat vähentyneet, mutta joskus tapahtuu Helsingin yliajon tapaisia. On muistettava, että täysijärkisetkin ihmiset tappavat toisiaan ja ovat ilkeitä toisilleen. Väkivaltaisuus on ihmisten luonteessa olemassa. Vanhoissa kirkonkirjoissa omassakin suvussa aika moni on murhattuna kuollut.
Niemi-Pynttärin mukaan yksikin kuolema on liikaa, mutta se miten kohtelemme toisiamme, ei ole pelkän hoitojärjestelmän vaan koko ihmisyhteisön asia.
– Se on liian iso asia ulkoistettavaksi vain ammattilaisille, kun 40 prosenttia kärsii mielenterveysongelmista elämänsä aikana.
Mielenterveyshoitoa on käsitelty viime vuosina myös MTV:n Huomenta Suomessa.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
8:38
