Kun psykoosipotilas kotiutetaan hoitolaitoksesta, hoitoa on tarkoitus jatkaa avohoidossa, säännöllisillä poliklinikkakäynneillä. Kaikilta tämä ei onnistu, mutta se ei tarkoita automaattista takaisinpassitusta sairaalahoitoon. Avohoidon ulkopuolelle pudonneista pitävät huolta muun muassa Liikkuvan avohoidon hoitajat.
– Olemme niin sanottu seinätön sairaala eli sairaalan ja poliklinikan välillä toimiva palvelu, hoitaja kertoo.
MTV Uutiset kiersi Liikkuvan avohoidon hoitajatyöparin mukana selvittämässä, kuinka avohoidon aukkoja tilkitään Helsingissä. Hoitajat esiintyvät haastattelussa nimettöminä asiakkaiden tietosuojan vuoksi.
Liikkuvan avohoidon yksikkö on toiminut Helsingissä nyt kolmen vuoden ajan. Suurella osalla työryhmän 120 asiakkaasta vuosien, jopa vuosikymmenten hoitolaitoskierre on saatu katkaistua.
– Tärkeää, ettei asiakas ole vain potilas vaan myös ihminen. Hoitosuhteessa ei keskitytä pelkästään mielenterveyteen vaan siihen, miten asiakas saa arkeensa sisältöä, hoitaja kertoo.
Keskimäärin jokaisella hoitajalla on noin 20 vastuullaan olevaa potilasta.
– Pientenkin asioiden hoito auttaa, ettei elämä olisi täyttä kaaosta.
Psykiatrisen hoidon toteutumisen lisäksi tärkeää on saada hoidettua ne arkiset asiat, joissa asiakas tarvitsee tukea ja ohjausta – näitä voivat olla roskien vienti, pyykinpesu, kaupassa, pankissa tai lääkärissä käynti, kännykän ostaminen tai tietotekniikan asentaminen. Kotikäynnit toteutuvat työparityöskentelynä ja siviilivaatteissa. Usein hoidon aikana kerrataan arkisia asioita, koska ne ovat voineet unohtua.
– Astiat, petivaatteet... juuri kannoimme mikron ja vedenkeittimen yhteen asuntoon. Mutta asiakkaiden yksilöllisillä ehdoilla mennään. Moni ei kaipaa kaikkea, mikroa, radiota tai televisiota, hoitaja muistuttaa.
Mutta välillä pidetään lystiäkin, varsinkin jos asiakas tarvitsee hoitoa, mutta pärjää arkisissa askareissaan.
– On käyty Linnanmäellä henkilön kanssa, joka ei ole koskaan ollut siellä aiemmin. Käydään elokuvissa, keilaamassa, kävelylenkeillä, sulkapalloa pelaamassa, uimassa. On käyty skeittaamassakin, hoitaja naurahtaa.
Askel eteen, kaksi taakse
Mutta vaikka edellisellä kerralla olisi ollut kuinka hauskaa huvipuiston härveleissä, seuraavalla käyntikerralla vastassa voi olla pelokas ihminen. Kaikki arkiset asiat, joiden tekemistä on edellisellä kerralla ohjattu tai joista on muistutettu, ovat voineet unohtua.
– Ei se turhauta, kun tietää että tämä on pitkäjänteistä työtä. On oppinut että ehkä se sitten jonain päivänä onnistuu. Se kuuluu tämän työn luonteeseen. Välillä otetaan askel eteenpäin ja kaksi taaksepäin, hoitaja jatkaa.
Hoitajien työn arkea on myös se, etteivät potilaat vastaa viesteihin, ovikellon soittoihin tai muihin yhteydenottoihin.
– Jos ei avaa ensimmäisellä kerralla ovea, käymme toisen, kolmannen ja neljännen kerran. Huudellaan postiluukusta. Usein se tuottaa tulosta, kun huomaavat, että joku on heistä oikeasti kiinnostunut.
Liikkuvan avohoidon toiminnassa korostuu luottamuksen rakentaminen ja pitkäaikainen hoitosuhdetyöskentely. Jokaisella asiakkaalla on kaksi omahoitajaa. Asiakasta tavataan hänen omassa asuin- ja elinympäristössään paikassa, missä hän haluaa. Nykyisistä asiakkaista moni on ollut työryhmän hoidon piirissä koko kolmen vuoden ajan. Osa käy töissä, osa opiskelee tai hakee opiskelu- tai työpaikkaa.
– Sitten on kolmannen sektorin paikkoja, esimerkiksi klubitalot, joiden kautta voi hakeutua työkokeiluun.
Osa asiakkaista ei koe olevansa sairaita eivätkä siksi ota lääkkeitään.
– Tuolloin lääkäri voi tehdä kotikäynnin, voidaan jutella lääkityksestä ja asiakas voi keskustella syistä, miksi hän ei enää halua käyttää lääkettä.
Lääkärin lisäksi hoitajien kanssa asiakkaiden luokse jalkautuu tarvittaessa psykologi, toimintaterapeutti ja sosiaalityöntekijä. Tavoitteena on, että henkilö saa kaiken tarvitsemansa tuen työryhmän kautta.
Kotikäynti kerran päivässä tai kerran kuussa
Hoitajien työpäivä suunnitellaan huolella aamun palaverissa. Päivän aikana ehtii yleensä hoitaa noin viisi asiakasta. Potilaan luona vietetään puolisen tuntia, joskus pidempäänkin. Akuutit tapaukset laittavat viilatun paletin kuitenkin usein uusiksi.
– Riittääkö autot, riittääkö hoitajat. Tällaista palapeliä se on.
– Edellisiltana on voitu tavoitella asiakasta, jota ei tavoitettu ja suunnitelmissa on jatkaa hänen tavoitteluaan. Sovittuja käyntejä ei peruta. Tapaamisen siirtokin onnistuu vain, jos asiakas siihen itse suostuu.
Osalla asiakkaista on sairauden lisäksi pitkittynyt päihdeongelma. Joskus hoitajat kohtaavat myös uhkaavaa käytöstä. Tuolloin kotikäynneistä voidaan pidättäytyä ja sopia tapaamisia esim. julkisille paikoille. Kotikäyntejä ja tapaamisia toteutetaan tarveperustaisesti, asiakkaan sen hetkisen tilanteen mukaan.
– Joskus voinnin seurantasoitotkin ovat riittävä tuki, jos asiakas ei halua tapaamista. Tai sitten hän soittaa meille halutessaan.
– Käynnin kulkua puretaan usein jo autossa työparin kanssa. Jos jää vapaapäivälle siten, että asiakkaasta jää huoli, silloin huolehtii, että työvuorossa olevat työtoverit jatkavat henkilön asioiden hoitamista.
Hyvä työyhteisö auttaa siinä, etteivät työasiat seuraa hoitajan vapaa-ajalle.
Yöaikaan asiakkaiden yhteydenottoihin vastataan puhelimitse Auroran sairaalan tukiosastolta, jossa Liikkuvan avohoidon asiakkailla on tarvittaessa periodipaikka.
Mikä on paras palkinto, jonka hoitaja voi asiakkaaltaan saada?
– Hymy tai olalle taputus. Siitä tietää, että on saavuttanut luottamuksen.
Mielenterveyshoitoa on käsitelty viime vuosina myös MTV:n Huomenta Suomessa.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
8:38
