Psykiatrian pitkäaikaispotilaat voivat "jakson" loputtua jäädä ilman riittävää hoitoa – tässä syy

Toimialajohtaja Jesper Ekelundin mukaan väite ei pidä paikkaansa.

Nuorisopsykiatrian professori Anu Raevuoren mukaan on totta, että pidempiaikaiset potilaskontaktit kyllä päätetään ja se on ongelmallista.

– Kyllä HUSin aikuispsykiatrialla, eli yli 18-vuotiaiden osalta, pääsääntöisesti toimitaan näin. Linjaus on ollut tuo jo pitkään, vuosien ajan, ja liittynee potilaiden suureen määrään ja siihen että resurssipulassa on vaikea ottaa uusia potilaita sisään, jos "vanhoja" potilaita ei kirjata ulos. 

Resurssivaje, osaamisvaje, hoitoonpääsyn vaikeus

Raevuoren mukaan uloskirjatut potilaat ovat usein pelkän perusterveydenhuollon varassa ja siitä koituu omat ongelmansa.

– Resurssivaje, osaamisvaje, joka koskee sekä asiasisältöjä että mielenterveyspotilaiden kohtaamista. Lisäksi siellä on hoitoon pääsyn vaikeus eli toimimattomat takaisinsoittojärjestelmät ja hoitajien toimiminen "portinvartijoita", Raevuori luettelee.

Raevuoren mukaan myös HUSin nuorisopsykiatrialla, 13-17-vuotiaiden puolella, on menty enemmän samaan suuntaan kuin aikuisten psykiatrialla.

– Mutta onneksi kaikkein vakavimmin sairaisiin ja eniten hoitoa tarvitseviin tuo ei päde.

”Hoitojaksoissa on alku ja loppu”

Aikuispsykiatrian johtaja Risto Vatajan mukaan väite pitää paikkansa ja ei pidä.

– Vastaukseni on kyllä ja ei. Kuten muussakin erikoissairaanhoidossa myös psykiatriassa tutkimukset ja hoito toteutetaan nykyisin hoitojaksoina, joilla on alku ja loppu. 

Vatajan mukaan jakson kesto saattaa olla tarkasti määritelty. Tällaisia esimerkkejä ovat diagnostiikkaan erikoistuneet tertiääriset yksiköt kuten neuropsykiatria tai työkykyarviopoliklinikat.

– Sen sijaan mielialahäiriöpoleilla tai psykoosipoleilla hoidon kesto määräytyy yksilöllisesi, potilaan hoidon tarpeen mukaan. 

– Pitkittyneissä tilanteissa, missä erikoissairaanhoidon keinot on käytetty ja kokeiltu, mutta oireet edelleen jatkuvat, silloin saatetaan siirtää kannatteleva hoito perustasolle eli terveyskeskukseen tai työterveyshuoltoon, ja hoitoa tuetaan konsultaatioin. 

Sama tapa muuallakin Suomessa

Vataja sanoo, että tällainen ei ole mitenkään yksinomaan HUS toimintatapa. 

– Samalla tavalla hoitoa järjestetään psykiatrian erikoissairaanhoidossa muuallakin Suomessa.

Raevuoren mukaan Vatajan kertoma on ”prosessikuvaus siitä, kuinka järjestelmän pitäisi toimia”. 

– Käytännössä kuitenkin mielenterveyden ongelmat, varsinkin vakavammat, joita erikoissairaanhoidossa hoidetaan, istuvat heikosti tuollaiseen kaavamaiseen prosessiin. Potilaille tärkeää on osaavan hoidon lisäksi hoidon jatkuvuus ja hoitosuhteen psykologinen turvallisuus.

– Lisäksi koska resurssivaje psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa on valtava, prosessit eivät käytännössä toimi kuten niiden pitäisi. 

”Rahanpuuteongelma”

Vatajan mukaan kyse on ollut hoidon porrastuksesta, joka on järkevä tapa kohdentaa voimavaroja oikein. 

– Tätä hoidon porrastusta tehdään kaikilla erikoisaloilla. 

Vataja kuitenkin huomauttaa, että hoitoonpääsyä vaikeuttaa puute lääkäreistä ja hoitohenkilökunnasta. 

– Ehkä voi puhua rahanpuuteongelmasta sikäli, että julkisella terveydenhuollolla ei ole ollut varaa maksaa yhtä suuria palkkoja kuin yksityisellä puolella.

Professori huomauttaa, että myös terveyskeskuksessa on resurssipulan ja osaamisvajeen vuoksi yleistä se, että psykiatrisia häiriöitä sairastavat jäävät ilman riittävää hoitoa ja ilman turvallisuuden tunnetta vahvistavaa hoitosuhdetta.

”Ulkopuolelle jää paljon potilaita”

Raevuoren mukaan tilanne on ongelmallinen.

– Erikoissairaanhoidon kapasiteetti on liian pieni potilaiden tarpeeseen nähden. Tästä johtuen sisään pääsevät potilaat jäävät herkästi ilman optimaalista hoitoa ja ulkopuolelle jää paljon potilaita, joille ei tosiasiassa ole riittävän osaavaa hoitoa tarjolla terveyskeskuksissa, jolloin potilaat jäävät käytännössä ilman hoitoa. 

”Kallista hoitoa voi saada yksityiseltä”

Lisäksi järjestelmä sorsii heitä, joilla ei ole pullea lompakko, sanoo professori.

– Jos ihmisellä on hyvä terveysvakuutus tai jos hän muuten pystyy ostamaan hoitoa yksityiseltä - ja tietää mistä hoitoa hakea - hoitoa voi joissakin tilanteissa saada yksityiseltä sektorilta, mutta se on kallista. 

– Suomessa pitäisi olla julkinen terveydenhuolto, josta hoitoa saa - silloin kun sitä tarvitsee ja sellaista kun tarvitsee - siksi veroja maksetaan. 

Nyt näin ei läheskään aina tapahdu. Esimerksiksi Pirhan johdosta kerrottiin MTV Uutisille, että heillä on jonossa potilaita, jotka ovat odottaneet hoitoonpääsyä kolmatta vuotta. Aiheesta voi lukea muun muassa täältä:

Tytär on odottanut kaksi vuotta mielenterveyshoitojonossa, Taru-äiti pelkää hengen puolesta: "Kukaan ei auta meitä"

Myös sitä on kritisoitu, että hiljaiset voivat jäädä hoidotta, kertoo asiantuntija MTV:lle täällä:

"Kovaääniset saavat hoitoa, hiljaiset eivät" – professori vaatii uhkasakkoja kriisin korjaamiseksi

Lähetä vinkki!

Sosiaali- ja terveyssektorin aiheisiin erikoistunut toimittaja Joonas Lepistö avaa yhteiskunnan ajankohtaisia teemoja. Asiantuntijoiden ja kansalaisten kokemusten kautta Lepistö kertoo, missä tilassa Suomen sosiaali- ja terveyspalvelut ovat.

Juttuvinkit joonas.lepisto@mtv.fi.

MIELI: Joka toinen saa tarvitsemaansa hoitoa

MIELI-järjestö kertoo verkkosivuillaan psykiatrian rahoituksen kehityksestä:

”Mielenterveyspalvelujen osuus terveydenhuollon käyttömenoista on ollut laskusuunnassa koko 2000-luvun, ja oli vuonna 2021 enää 4,5 prosenttia kaikista käyttömenoista. Psykiatrinen hoito saa yhä pienemmän siivun erikoissairaanhoidon rahoituksesta.”

MIELI-järjestön mukaan heikot mielenterveyspalvelut luovat eriarvoisuutta ja toimivat sekä helposti saatavilla olevat mielenterveyspalvelut vähentäisivät eriarvoisuutta ja ongelmien ylisukupolvisuutta, ja että nyt hyvin toimeentulevat ihmiset saavat tehokkaimmin apua ja tukea. Vain puolet mielenterveyden häiriötä sairastavista saa tarvitsemaansa hoitoa, kerrotaan järjestön verkkosivuilla. 

Lisää aiheesta voit lukea täältä: Tilastotietoa mielenterveydestä - MIELI ry .

Lisäys klo 18.00: Toimialajohtaja Jesper Ekelundin mukaan väite ei pidä paikkaansa.