Evakot kokoontuivat tänään Joensuuhun muistelemaan jatkosodan päättymistä ja 70 vuotta kestänyttä evakkotaivalta. Jopa miljoonalla suomalaisella on juuret luovutetussa Karjalassa.
Luovutetun Karjalan evakot sopeutuivat Suomeen pääosin hyvin. Vaikeinta oli alkuvuosina vanhimmilla sukupolvilla ja ortodokseilla.
- Esimerkiksi 1950-luvun alussa julkistetussa tutkimuksessa pääteltiin, että ortodoksit olivat sopeutuneet uuteen ympäristöön. Kun samaa aineistoa arvioitiin uudelleen vuonna 2010 johtopäätös oli aivan toinen, kertoo museonjohtaja, tohtori Tarja Raninen-Siiskonen.
Kivennanvan ja Muolaan rajalta kotoisin oleva Kuisman pariskunta antaa kuitenkin tunnustusta Suomen valtiolle.
- Mie luulen, että Suomi hoiti evakkonsa aika hyvin. Ei kukkaan muu maa tekis sen paremmin kuin Suomi on tehnyt, Lempi Kuisma kiittää.
- Erinomaisesti se meni, kun oli niin suuret ihmismäärät kyseessä, Maunu Kuisma muistuttaa.
Miljoonalla juuret Karjalassa
Syksyllä 1944 Suomella oli käsissään massiivinen siirtokarjalaisten sijoittaminen. Luovutetusta Karjalasta tultiin jo toiseen evakkoon ja nyt pysyvästi kanta-Suomeen.
- Evakoita oli yli 400 000 ja on arvioitu, että suomalaisista noin miljoonalla on juuret luovutetussa Karjalassa, Raninen-Siiskonen sanoo.
Nuoremmat sukupolvet ovat kiinnostuneet uudestaan esimerkiksi isovanhempien kotiseutuun liittyvästä historiasta.
- Jokainen sukupolvi hakee oman näkökulmansa evakkona olemiseen. Se näkyy sekä tieteessä että asian harrastamisena, Raninen-Siiskonen arvioi.
“Isä ei halunnut kotiseudulle”
Evakkona 70 vuotta eläneet karjalaiset ovat kokeneet Suomessa monenlaista varsinkin alkuvuosina.
- Se ei kaikkien kohdalla mennyt ihan niin kuin olis pitänyt, mutta pääosin hyvin, arvioi Olavi Kyyrönen.
Myös Maunu Kuisma muistaa, että alkuaikoina oli suuriakin epäluuloja.
- Silloin kun 1944 sieltä tulivat niin kyllä ne vielä vähän Läns-Suomessa katsoivat kieroon, että taas ne ryssät tulivat, Kuisma kertoo.
Evakkotapahtumaan sunnuntaina tullut Tapani Ilvonen muistelee, että omat vanhemmat olivat koko elämänsä jollakin tavalla katkeria evakon kohtalosta.
- Mutta ei se jokapäiväisessä elämässä kuitenkaan näkynyt. Isä ei tosin halunnut koskaan lähteä käymään vanhalla kotiseudullaan.
Elämäntyönä Suistamon historia
Juuri 80 vuotta täyttänyt Kyyrönen tallentaa aktiivisesti Suistamon alueen historiaa jälkipolville. Kuvia ja haastattelutallenteita on kertynyt satamäärin.
- Olen 10 vuotta näitä muistoja kerännyt ja koko pitäjä on kartotettu. Toista viikkoa sitten oltiin viimeeksi kivijalkoja potkimassa Hovinahon kylässä.
Kyyrönen toivoo, että juuri nyt oltaisiin tallennustyössä ahkeria.
- Nyt on viimeiset hetket. Meitä silloin 10-15-vuotiaita on vielä, mutta kaikki vanhemmat suistamolaiset alkavat olla jo tuonilmaisissa, Kyyrönen muistuttaa jälkipolvia.
Kylmä huone evakoille - “Parempaa ei ollut”
Lempi Kuisma lähti Karjalasta evakkoon kaksi kertaa, ensin talvisodassa ja sitten lehmien kanssa jatkosodassa. Perhe lähti kesäkuun 12. päivänä viimeisten joukossa Muolaan pitäjästä.
- Lentokoneet häiritsivät meitä jo pari viikkoa ennen lähtöä. Myös tykin ammuksia tussahteli kylään.
Kuisman isä oli vastuussa kylän tyhjentämisestä ja perheelle tuli lopulta kiire.
- Onneksi päästiin metsän reunaan, kun tuli lentokone ja konekiväärisuihku. Siellä pyöri lehmät seassa ja isä huusi vain että menkää puun viereen. Kyllä se oli semmonen railakas lähtö, Kuisma muistelee yli 70 vuoden takaisia tapahtumia.
Kävelymatka lehmien kanssa kesti kaksi viikkoa Luumäelle, josta perhe pääsi junaan.
Lempi Kuisma pursuaa naurua ja puheessa vilahtelee vielä lukuisia vanhan kotiseudun murresanoja. Katkeruutta elämäntarinassa ei ole.
- Meillä oli Alastarolla hyvä evakkopaikka. Se oli kylmä huone talvella, mutta parempaakaan heillä ei ollut meille antaa.