"Loppujen lopuksi oltiin suoraan montun laidalla" – Neuvostoliiton suomalaisuhrien tietokanta avautui

Nyt tietokannassa on noin 25 000 nimeä, mutta ensi vuoden lopussa nimiä arvioidaan olevan kymmeniä tuhansia. Mukaan otetaan Suomen kansalaiset ja entiset Suomen kansalaiset.

Ensimmäisessä vaiheessa on keskitytty etenkin suuren terrorin eli vuosien 1937–1938 aikana tuomittuihin Suomen kansalaisiin ja entisiin Suomen kansalaisiin.

– Emme lähteneet tekemään etnistä määrittelyä, koska on aina hieman riskaabelia sanoa, mitä oli suomalaisuus Neuvostoliitossa. Entäs jos oli esimerkiksi venäläinen isä ja suomalainen äiti. Suomen kansalaisuus on helppo mittari tässä. Neuvostoliittoon lähtijöillä oli Suomen kansalaisuus ja silloin mukana oli etnisesti myös venäläisiä. Autonomian aikana oli paljon sellaisiakin, jotka olivat taustaltaan venäläisiä, mutta joilla oli Suomen kansalaisuus. He tietenkin tulevat mukaan tietokantaan, tutkimushankkeen hankepäällikkö Aleksi Mainio sanoo.

Neuvostoliiton suuren terrorin aikana Suomen kansalaisia tai entisiä kansalaisia tuomittiin näytösluonteisissa oikeudenkäynneissä ainakin 6 200, mutta todennäköisesti heitä oli 1 000–2 000 enemmän.

Kuolemaan tuomittiin yli 4 700 suomalaista. Vankileirien saaristoon eli Gulagiin tuomittiin noin 1 500 suomalaista.

Tietokanta on osa viisivuotista Kansallisarkiston alaista Suomalaiset Venäjällä 1917–1964 -tutkimushanketta, joka alkoi vuonna 2020.

Väkivaltahistorian purskahdus

Suurella terrorilla tarkoitetaan vuosia 1937–1938 eli ajanjaksoa, jolloin Moskovasta lähetettiin alueille teloituslistat. Toiminta oli Mainion mukaan hyvin tietoisesti ylhäältäpäin johdettua.

– Lopputuloksena käytiin suljettuja näytösoikeudenkäyntejä, ja loppujen lopuksi oltiin suoraan montun laidalla.

Suuren terrorin väkivaltaa voi Mainion mukaan luonnehtia väkivaltahistorian purskahdukseksi.

– Se on täysin poikkeuksellinen ja erilainen väkivaltajakso Neuvostoliitonkin historiassa.

Suuren terrorin suomalaisuhreissa korostuvat loikkarit, amerikansuomalaiset ja Suomen sisällissodan jälkeen Neuvostoliittoon lähteneet punapakolaiset.

Myöhemmin tietokantaan tulee tietoja muistakin ryhmistä, jotka joutuivat jossain vaiheessa väkivallan uhreiksi Neuvostoliitossa.

Tällaisia ovat muun muassa toisen maailmansodan työarmeijaan joutuneet suomalaiset ja Muurmannin noin 1 500 suomalaista, jotka vuonna 1940 pakkosiirrettiin yhdellä mahtikäskyllä pois alueelta.

– Nämä ryhmät eivät kuitenkaan ole suuren terrorin uhreja, vaan ylipäänsä neuvostomielivaltaisuuden ja -väkivallan uhreja.

Lue myös: Näin Helsingin ilmantorjunta esti Stalinin tuhosuunnitelman: "Suomen kansa kärsimään ja pääkaupunki kiviraunioiksi"

Tietokantaa päivitetään ja täydennetään

Tietokannasta aukeaa etsityn henkilön henkilökortti ja karttatietoja, josta näkyy muun muassa, mihin etsitty henkilö on päätynyt. Sieltä löytyy tietoja myös henkilön työpaikoista ja ammatista.

Kortissa on myös merkintöjä, koska henkilö on saapunut Neuvostoliittoon ja mahdollinen kuuluminen Suomen kommunistiseen puolueeseen. Amerikansuomalaisten kohdalla kerrotaan, koska hän on saapunut Neuvostoliittoon.

Korttiin on myös merkitty, milloin ihminen on pidätetty ja koska tuomio annettu.

– Loppupäässä näkyvät hyvin tarkat tuomiotiedot eli minkä pykälän mukaan hänet on tuomittu sekä se, onko hänet ammuttu ja missä ampuminen on tapahtunut.

Tuomittujen tiedot täydentyvät matkan varrella, kun tietokantaan ajetaan muun muassa tietoja loikkareista ja amerikansuomalaisista, joista on myös erikseen aineistoja.

Mainio uskoo, että tiedostoon tulee täydennyksiä ja korjauksia ihmisten ottaessa tutkijoihin yhteyttä.

Neuvostoliittoon työn perässä lähtenyt joutui puna-armeijaan

Kalajoella asuva Teuvo Tuorila on antanut ja saanut tietoja sukulaisistaan Kansallisarkiston tutkimushankkeen kautta. Hankkeen kannalta uusia tietoja hän on pystynyt antamaan isoisänsä serkusta Reino Ylitalosta.

Parikymppinen Reino oli lähtenyt Himangalta Kanadaan metsätöihin 1926. Elämä vaikeutui kolme vuotta myöhemmin New Yorkin pörssiromahduksen takia, ja niinpä Reino lähti värvärin houkuttelemana töiden perässä Neuvosto-Karjalaan.

– Värväri maksoi Atlantin ylityksen niille, joilla ei ollut rahaa. Heidän piti Neuvosto-Karjalassa omalla työllään tienatuilla rahoilla maksaa värvärille takaisin, Tuorila kertoo.

Leningradista Reino päätyi Uhtuan suunnalle metsätöihin. Lupaukset valmiista asuinnoista eivät pitäneet paikkaansa, vaan kanadansuomalaiset joutuivat itse rakentamaan talonsa.

Vuonna 1937 Himangan kirkkoherranvirastoon tuli ulkoministeriöstä kirje, jonka mukaan Reino oli vuonna 1936 ottanut Neuvostoliiton kansalaisuuden.

– En tiedä, oliko Neuvostoliiton passi hänelle onni, koska häntä ei surmattu vuosien 1937–1938 Stalinin valtavien vainojen aikana. Siltä alueelta kyllä vietiin miehiä yöllä, ja päivällä oli ihmetelty, minne nämä ovat kadonneet.'

Lue myös: Eila Pekkarinen näki samaa painajaista 20 vuotta – näin sota-ajan lapset muistavat Helsingin suurpommitukset

Perheen viisi lasta kuolivat leirillä

Syksyllä 1939 tilanne muuttui. Lepajoen ja useamman lähikylän asukkaille tuli tieto kolmen päivän siirtokuljetuskokeilusta. Junanvaunut ahdettiin täyteen ihmisiä alkeellisiin oloihin, ja juna lähti matkaan.

Matkustajien joukossa olivat Reinon vienankarjalainen vaimo Paula ja perheen kolme lasta sekä Paulan isä. Kolme päivää venyi pariin viikkoon, ja päätepysäkki oli Arkangelissa.

– Sieltä heidät kuljetettiin muutaman kymmenen kilometrin päähän etelämmäksi käytännössä voi sanoa vankileirille, Tuorila kertoo.

Leirillä kuolivat Paulan isä, leirille kuljetetut kolme lasta sekä leirillä syntyneet kaksoset.

Reino oli jäänyt Uhtuan suunnalle muun perheen joutuessa junamatkalle.

– Häntä oli siellä kuulusteltu ankarasti, miksi hän oli tullut Kanadasta Neuvostoliittoon. Reino oli selittänyt, että työhakuun ja leipää tienaamaan. Loppujen lopuksi hänelle annettiin kaksi mahdollisuutta: liittyä puna-armeijaan tai lähteä montun reunalle teloitettavaksi.

Tuorilan mukaan Reino joutui taistelemaan puna-armeijassa, kun hänen kolme veljeään taisteli talvisodassa Suomen puolella.

Reino haavoittui Laatokan pohjoispuolella ja kuljetettiin sairaalaan Sortavalaan. Sairaalassaoloaikana Reino ja Paula saivat käydä kirjeenvaihtoa. Kun Reinon katsottiin kestävän kuljetuksen, hän sai matkustaa vaimonsa luokse leirille.

– Siellä Reino rupesi pikku hiljaa kuihtumaan ja lopulta oksensi verta ja kuoli, Tuorila kertoo.

Perheestä leiriltä elossa selvisi vain Paula.