Minna Kuorikoski on tehnyt elämässään kaksi kertaa potilasvahinkoilmoituksen virheellisestä hoidosta. Hoitovirheiden takia Kuorikosken jalat ovat muun muassa jääneet eripituisiksi.
Kuorikosken raskas taival alkoi vuonna 2014, kun kauan vaivanneeseen oikeaan lonkkaan tehtiin tekonivelleikkaus. Kaikki meni hyvin vuoden verran, kunnes keväällä 2015 naisen leikattu lonkka tipahti äkillisesti sijoiltaan.
Tämä ei valitettavasti jäänyt ainoaksi kerraksi, vaan lonkka meni sijoiltaan vielä kaksi muutakin kertaa vuoden 2015 aikana. Tällöin Kuorikoskelle päädyttiin tekemään uusi korjausleikkaus.
– Lonkkaan asennettiin korjausleikkauksessa lukkoliner, jonka ei pitänyt päästää lonkkaa enää menemään sijoiltaan, Kuorikoski toteaa.
"Joka päivä ajatus sijoiltaan menevästä lonkasta kummitteli mielessäni"
Ensimmäisessä tekonivelleikkauksessa lonkkaan laitettu lukkokuppi oli Kuorikosken mukaan asennettu väärin, minkä takia lonkka pääsi luisumaan paikoiltaan. Korjausleikkauksen piti olla ratkaisu ongelmaan, joka oli hankaloittanut Kuorikosken työntekoa jo useamman vuoden ajan.
– Jatkoin töitäni leikkauksista huolimatta, mutta joka päivä ajatus sijoiltaan menevästä lonkasta kummitteli mielessäni.
Pian kuitenkin uudet uutiset iskivät. Tällä kertaa kulumaa löydettiin naisen vasemmasta lonkasta, mikä tarkoitti jälleen uutta lonkkaleikkausta.
Jälkitarkastus paljasti kipujen syyn
Vasemman lonkan tekonivelleikkaus tehtiin huhtikuussa 2017. Heti leikkauksen jälkeen Kuorikoskesta tuntui, ettei kaikki ollut kunnossa. Leikattu jalka vääntyi jalkaterästä sisäänpäin ja selässä tuntui viiltävää kipua.
– Mainitsin asiasta leikkaavalle lääkärille, mutta hän sanoi, että ongelmat johtuvat vain leikkauksen jälkeisestä turvotuksesta ja lihaskireydestä.
Vasta leikkauksen jälkitarkastuksessa vaivojen syy paljastui: vasemman lonkan leikkauksessa oli käynyt virhe, minkä takia Kuorikosken jalkoihin oli jäänyt kahden senttimetrin pituusero.
Lue myös: Kolmatta syöpää sairastanut Eeva odotti hoitoon pääsyä kuukausia – "Enhän vielä olisi halunnut lähteä," Eeva sanoi kaksi päivää ennen kuolemaansa
Lääkäri totesi, ettei tilanteessa ole enää paljoa tehtävää
Kuorikoski ei oikein enää itsekään pysy mukana lonkkiensa pitkässä sairaushistoriassa. Ongelmat eivät nimittäin jääneet oikean lonkan kahteen korjausleikkaukseen ja vasemman tekonivelleikkaukseen, vaan ne jatkuivat.
Elokuussa 2017 naisen oikea lonkka meni jälleen sijoiltaan, minkä jälkeen Kuorikoski ohjattiin erikoistuneeseen tekonivelsairaalaan hoidattamaan lonkkaansa – ja osallistumaan kolmatta kertaa oikean lonkan leikkaukseen.
– Pyysin lääkäriltä, voisiko hän yrittää samalla korjata edellisessä leikkauksessa jäänyttä kahden senttimetrin pituuseroa jaloissa. Lääkäri lupasi yrittää, mutta totesi, ettei tilanteessa ole enää paljoa tehtävissä.
Kuorikosken mukaan leikkaus korjasi tilannetta reilun puolen senttimetrin verran, mutta pituuseroa jäi silti jalkoihin 1,5 senttimetriä.
– Yritin kysyä jo aiemman leikkauksen jälkeen oliko tässä kyseessä potilasvahinko, mutta sitä ei myönnetty. Kolmannen lonkkaleikkaukseni jälkeen lääkäri totesi, ettei jalkojen pituuseroa kannata lähteä enää korjaamaan, sillä leikkaus olisi liian riskialtis.
Muutaman senttimetrin pituuserolla huomattavat vaikutukset
Kuorikosken jalat ovat todennäköisesti jäämässä loppuelämän ajaksi eripituisiksi. Eri hoitokeinoja on kokeiltu, mutta naisen mukaan mistään ei ole löytynyt pysyvää ratkaisua.
– Ensin minulle tarjottiin kengän sisälle laitettavaa korokepohjallista, mutta leikkausten jälkeen vasen jalkani turposi niin paljon, ettei pohjallinen mahtunut samanaikaisesti jalan kanssa kenkään. Myöhemmin kokeilin kengänpohjaan kiinnitettävää kiinteää koroketta, joka toimii silloin, kun minulla on kengät jalassa. Sukkasillani jalkani ovat kuitenkin edelleen erimittaiset.
1,5 senttimetrin pituusero jaloissa kuulostaa vähäiseltä, mutta Kuorikosken mukaan se vaikuttaa hänen jokapäiväiseen elämäänsä.
– Erityisesti aamuisin selkäni on niin kankea, etten meinaa päästä sängystä ylös. Olen joutunut leikkausten jälkeen kuntoutustuelle ja jouduin lopettamaan viimeisimmän työkokeilunikin, sillä selkäni kipeytyi niin paljon.
Potilasvahingoista työkyvyttömyyteen
Kuorikoski teki lopulta vuonna 2017 kaksi erillistä potilasvahinkoilmoitusta: toisen oikeaan lonkkaan asennetun lukkokupin virheasennosta ja toisen vasemman lonkan leikkauksen yhteydessä jääneestä kahden senttimetrin pituuserosta jaloissa.
Oikeasta lonkasta tehty vahinkoilmoitus meni läpi ensimmäisellä yrittämällä ja Kuorikoskelle myönnettiin potilasvakuutuksesta korvattavia henkilövahinkoja. Sen sijaan kahden senttimetrin pituusero jaloissa ei riittänyt potilasvahingoksi ja ilmoitus täytyi uusia toisen kerran.
Kuorikoski väsyi taistelemaan yksin ja otti yhteyttä Suomen potilasvahinkoapuun. Valitus laitettiin eteenpäin potilasvahinkolautakuntaan, joka suositti yksimielisesti myös vasemman lonkan osalta potilasvahinkolain mukaisia korvauksia.
– Korvaukset ovat naurettavan pieniä siihen verrattuna, miten paljon tunnen kärsineeni tänä aikana. En ole saanut kaksi vuotta kestäneen työkyvyttömyyteni aikana ollenkaan korvauksia ansionmenetyksestä, vaikka työkyvyttömyyteni johtuu minulle käyneistä potilasvahingoista.
"Tiesin, ettei kaikki mennyt niin kuin piti"
Kuorikoski olisi kaivannut vuosien varrella enemmän tukea potilasvahinkoilmoitusten tekemiseen itse terveydenhuollon ammattilaisilta. Välillä naisesta tuntui kuin olisi taistellut yksin kaikkea vastaan.
– Tiedän monia, jotka eivät ole ilmoituksia halunneet tehdä. Prosessi on pitkä ja moni alistuu kohtaloonsa, että nyt kävi näin. Itse tiesin, ettei kaikki mennyt niin kuin piti, eikä minulla ollut muita vaihtoehtoja.
– Ei lonkka voi mennä jatkuvasti sijoiltaan ja toinen jalka olla pidempi. Elämäni olisi pitänyt helpottua leikkauksilla, mutta toisin kävi. Oli siis selvää, että tekisin valituksen, hän kertoo.
Kuorikosken tulevaisuus työnteon saralla on yhä epävarmaa. Kroonistuneet kivut ovat estäneet vanhan ammatin harjoittamisen ja uutta sopivaa on hankalaa löytää.
– Työnhaku on haasteellista, sillä en voi tehdä ollenkaan seisomatyötä. Tämä on nyt loppuelämän tilanne ja siihen on sopeuduttava, jalkojen pituuseroa ei voi enää korjata, hän huokaisee.