Abdul Mahboob istuu siskonsa vieressä hiljaa, kun sisko kertoo perheen tilanteesta. Hän näyttää väsyneeltä, mikä ei ole ihme. Siskon mukaan hän ei pysty nukkumaan. Pelko Afganistanissa olevien vaimon ja lasten turvallisuuden puolesta on niin kova.
Istumme vantaalaisen kerrostaloasunnon olohuoneessa. Ikkunasta näky kirkas sininen taivas ja tuulessa huojuvat, vihreät koivujen latvat. Nyt voisi nauttia Suomen kesän viimeisistä päivistä, mutta ajatukset ovat kaukana Talebanin valtaamassa Kabulissa, Afganistanin pääkaupungissa.
Abdul Mahboob tuli perheensä kanssa Suomeen 20 vuotta sitten Intiasta. He pakenivat sinne vuonna 1989 Talebanin hirmuhallintoa, kun perheen lapset olivat vielä hyvin pieniä.
Vaikea byrokratia
Lapset kävivät koulua Suomessa ja menivät töihin. Kymmenen vuotta sitten Abdul Mahboobin sisko löysi hänelle sopivan vaimon. Sisko oli mennyt naimisiin Afganistanissa ja sillä matkallaan tutustunut mukavaan naiseen. Nyt Abdulkin voisi perustaa perheen.
Häiden jälkeen alkoi taistelu Suomen byrokratiaa vastaan. Vaimo pitäisi saada Suomeen, jotta perhe-elämä voisi kunnolla alkaa.
Ongelmia tuli eteen runsaasti. Oli vääränlainen hakemus, liian pienet tulot ja sitten kun pariskunta sai ensimmäisen lapsensa, lapsi piti lisätä hakemukseen ja aloittaa alusta.
Nyt tytär on 4,5-vuotias. Abdul Mahboob kävi hänen ensimmäisinä elinvuosinaan Afganistanissa useamman kerran vuodessa, jotta sai olla tyttärensä kanssa. Siitäkin tuli ongelmia. Tuloja ei kertynyt tarpeeksi, kun hän vietti liian pitkiä aikoja ulkomailla. Taas perheenyhdistäminen siirtyi.
Lue myös: Suomessa asuva Shabana kertoo: Näin vallan ottanut Taleban näkyy Kabulissa – "Kun talebanit ottavat lentokentän haltuunsa, kukaan ei pääse enää pois"
Korona tuli väliin
Viime vuonna Abdul Mahboob lähti toisen sisarensa kanssa Afganistaniin. Sisko meni siellä naimisiin. Sisarusten oli tarkoitus viedä puolisonsa Suomen Intian-suurlähetystöön tunnistettavaksi. Perheenyhdistämispaperit voi toimittaa sähköisesti tai postitse, mutta hakijoiden, jopa pienten vauvojen, pitää käydä tunnistautumassa henkilökohtaisesti Suomen suurlähetystössä Intian New Delhissä.
Lopulta Intiassa kului lähes neljä kuukautta. He eivät päässeet Suomen suurlähetystöön, koska korona sulki kaiken.
Kun Suomi aloitti evakuoinnit Intiasta, Abdul Mahboob ei voinut lähteä. Hän oli itse sairastunut. Tauti ei ollut onneksi korona, mutta hän oli pitkään huonossa kunnossa.
Sitten hänelle tuli kiire saada perheensä pois koronan koettelemasta Intiasta. Se ei ollut helppoa. Kaikki lennot olivat täynnä ja vaimo oli viimeisillään raskaana, joten häntä ei edes haluttu koneeseen.
Lopulta hän onnistui saamaan vaimonsa Afganistaniin. Juuri ajoissa.
– Poikani syntyi vain pari viikkoa sen jälkeen. Synnytys Intiassa olisi ollut vaikea koronan takia.
Poika on nyt vuoden ja kaksi kuukautta vanha. Tervehdyttyään Suomeen palannut sä on voinut seurata hänen kasvuaan ja kehitystään ainoastaan puhelimen välityksellä. Korona on estänyt näkemisen. Ja nyt tiellä on Taleban.
Pitkät jonot
Tällä hetkellä Abdul Mahboobin suurin toive on saada perhe ulos Afganistanista. Suomeen tulo on toisarvoista.
– Afganistanin tilanne on niin vakava, etten halua, että he jäävät sinne.
Perheenyhdistäminen ei onnistu ilman tunnistautumista. Eikä tunnistautuminen onnistu, jos vaimo ja lapset eivät mene Intiaan. Sinne ei tällä hetkellä koronan vuoksi pääse juuri kukaan. Eikä suurlähetystöönkään kävellä noin vain, vaikka maahan pääsisi.
– Olen soittanut sinne monta kertaa, ja he sanovat, että he tekevät yksi tai kaksi haastattelua päivässä. Jonossa on kuulemma tuhat hakemusta. Voitte siitä laskea, kuinka kauan siinä voi kestää.
Tilanne on afganistanilaisille niin vaikea, että Suomen Pakolaisapukin on vedonnut Suomeen, jotta perheenyhdistämisen etämenetelmiä kehitettäisiin.
Perhe ilman turvaa
Erityisesti pelottaa, miten perheen käy, kun mies asuu ulkomailla. Abdul kertoo kuulleensa, että Taleban on uhannut erityisesti tällaisia perheitä.
Lisäksi Abdul Mahboobin vaimon isä kuoli vastikään. Perhe uskoo, että syyllinen oli Taleban. Siitä ei kuitenkaan ole varmaa tietoa.
Vaimon kaksi veljeä ovat nuoria, joten perheeltä puuttuu kunnollinen perheen pää. Se on vaarallista, kun Taleban on vallassa.
Abdulin anoppi pukee välillä päälleen niqabin, vain silmät esiin jättävän kaavun, ja lähtee ulos kodista. Jonkun on pakko ottaa riski ja hakea ruokaa, vaikka se on vaarallista ilman miestä.
Abdul Mahboobin nelivuotias tytär ymmärtää jo hieman, mitä ympärillä tapahtuu.
– Hän pelkää paljon. Kun hän kuulee ammuskelua, hän itkee koko ajan ja menee äidin luo piiloon. Hän myös kyselee paljon, miksi tällaista tapahtuu.
"En voi odottaa"
Korona on vaikeuttanut perheenyhdistämistä, mutta pandemia ei kuitenkaan huoleta Abdul Mahboobia yhtä paljon kuin Taleban. Odottaminen tuntuu ikävältä, mutta aiemmin hän sentään saattoi tavata perhettään ja tietää, että he ovat melko turvassa. Nyt tilanne on kuitenkin toisin.
– Jos Afganistanin tilanne olisi normaali, voisin odottaa vaikka kymmenen vuotta. Tällä hetkellä en kuitenkaan voi odottaa. Minun pitää saada perheeni pois sieltä. Minulla ei ole muita vaihtoehtoja.
Abdul Mahboob ja hänen molemmat siskonsa ovat yrittäneet löytää apua jostain. He kertovat ottaneensa yhteyttä Maahanmuuttovirastoon, ulkoministeriöön ja jopa pääministeriin. Apua ei vain löydy.
– Tämä on kuin jalkapalloa. Kaikki vain potkivat palloa toiselle. Tämä ei ole meidän vastuulla, he sanovat, Abdul Mahboob tuhahtaa.
Perhe ei luota Talebaniin
Suomessa perhe on huolissaan. Abdul Mahboobin vaimon ja lasten sekä siskon miehen lisäksi Kabulissa asuu suuri joukko sukulaisia, ja tässä suvussa on paljon tyttöjä. Huoli heidän tulevaisuudestaan on kova. Viekö Taleban heidät, kuten huhut kertovat?
Kukaan ei tiedä, mitä taleban aikoo, mutta perhe ei luota järjestöön lainkaan.
Ennen toimittajan lähtöä Abdul Mahboobin sisko näyttää miehensä kuvaamia videoita Kabulista. Yhdessä näkyy ruumiita makaamassa pitkin katua. Toisessa Talebanin sotilas hakkaa miestä aseella.
Lopuksi hän näyttää kuvan miehensä veljestä. Häntä on hakattu kasvoihin. Toinen silmä on turvonnut ja muurautunut umpeen.
– Taleban kävi heidän luonaan. Heille tuli sanaharkkaa. Pelkään todella paljon heidän puolestaan, sisko kertoo.
Emme kerro haastateltavan koko nimeä hänen Afganistanissa asuvan perheensä suojelemiseksi.