Suomea euroviisuissa edustanut Ami Aspelund muistelee euroviisutaivaltaan ja raottaa kulissien takaa 80–luvun viisumeininkiä, jossa voittoa haviteltiin postikorteilla sekä levy-yhtiöiden lahjomilla kukka- ja samppanjalähetyksillä.
Tammisaaressa tuoksuu kesä, mutta turistit loistavat vielä poissaolollaan. Mukulakivet hierovat kengänpohjia, kun kävelemme Suomen vanhinta kävelykatua pitkin. Ami Aspelund, 61, esittelee mielellään aurinkoista kotikaupunkiaan, jonne elämä kuljetti hänet 90–luvulla.
Torin laidalta heiluttaa tuttu käsi.
– Kappas, sehän on Håkan! Aspelund naurahtaa, kun vanha tuttu, laulaja, säveltäjä ja sanoittaja Håkan Streng, sattuu yllättäen paikalle.
Pian ystävysten kesken soljuu nopeatempoinen ruotsin kieli, kun kuulumiset kerrataan pikavauhtia.
– Olemme tehneet Håkanin kanssa paljon yhteistyötä, hän on minulle kuin veli, Aspelund hymyilee.
Vanha ystävä tuo mieleen vanhat muistot ja palaamme vuosiin, jolloin euroviisut nostivat Aspelundin nimen koko kansan huulille.
Postikorteilla voittoon
Aspelund nousi suomalaisten suosioon Apinamies-hitillään vuonna 1973. Kymmenen vuotta myöhemmin Aspelund valittiin Suomen euroviisuedustajaksi Kari Kuusamon Fantasiaa-kappaleella. Viisuhuuma oli tullut tutuksi jo vuotta aikaisemmin, kun Aspelundin herkkä tulkinta kappaleesta Mitt äppelträd oli noussut Suomen viisukarsintojen hopeasijalle.
– Uskon, että edeltävän vuoden kakkossijalla oli merkitystä siihen, että minut valittiin seuraavana vuonna voittoon. Ehkä yleisön sympatiat olivat jo puolellani, Aspelund pohtii.
Meno viisukarsinnoissa erosi nykyisestä monellakin tapaa. Esiintyjiä kutsuttiin karsintoihin, jolloin yksi artisti saattoi osallistua useammallakin sävellyksellä. Aspelund esitti karsinnoissa kaksi kappaletta, Kirka puolestaan osallistui kilpaan jopa kolmella eri tulkinnalla.
– Meillä synkkasi Kirkan kanssa hyvin. Hän kertoi takahuoneessa minulle suru-uutisen, jota ei ollut kertonut vielä kenellekään – Kirkan isä oli kuollut edeltävänä päivänä. Silti hän veti mielettömällä energialla kaikki kolme kappaletta, mikä vaatii todellisen artistin otetta, Aspelund muistelee.
Kirka sijoittui karsinnoissa toiseksi. Äänestys viisuissa hoidettiin Aspelundin voittovuonna postikortitse.
– Äänestystulos ei tosiaankaan tullut hetkessä. Meille voitosta ilmoitettiin tietenkin ensin, mutta muille voitosta ei saanut hiiskua moneen päivään. Utelias lehdistö soitteli ja vaati vastauksia, mutta me emme olleet tietävinämme mitään, Aspelund muistelee.
Ami Aspelund edusti Suomea euroviisuissa vuonna 1983 Fantasiaa-nimisellä kappaleella.
Levy-yhtiöiden peliä
Kun viisuedustaja tuli lopulta julki, alkoi koko kevään mittainen valmistautuminen ja viisuhuuma – pukujen suunnittelu, ahkera harjoittelu ja mediapyöritys.
– Se oli aikamoinen rumba, koko viisut tuntuivat olevan yhtä PR-tilaisuutta, Aspelund naurahtaa.
Markkinointi- ja mainontayritykset näkyivät myös varsinaisissa viisuissa, Saksan Münchenissä.
Aspelund kertoo kommentaattoreilla olleen yllättävän paljon valtaa. Sillä, kuinka usein kommentaattorit mainitsivat artistin tai kappaleen, arveltiin olevan suuri merkitys suosioon ja äänestystulokseen.
– Kommentaattoreiden ovien taakse ilmestyikin jatkuvasti kukkia ja samppanjaa, joilla levy-yhtiöiden edustajat varmistelivat kommentaattoreilta mainintaa omista esityksistään.
Siinä missä Ruotsin edustaja Carola Häggkvistin ympärillä hääräsi teräksinen PR-tiimi, Suomi sortui vielä mokailemaan.
– Levy-yhtiön panostuksen määrällä oli suuri merkitys. Satsasimme videoon ja viisuviikolla piti julkaista englanninkielinen Fantasy Dream, mitä varten oli tarkoituksena järjestää kansainvälinen lehdistötilaisuus. Paikalle löysivät vain suomalaiset toimittajat, sillä kutsut eivät olleet menneet perille, Aspelund kertoo.
Vaikka levy-yhtiöiden keskinäinen kilpailu oli kovaa, ei Aspelund kokenut kilpailun näkyvän artistien välillä.
– Meillä oli hauskaa keskenämme, etenkin ruotsin Carolan sekä Kreikan ja Portugalin edustajien kanssa. Olin juuri oppinut portugalilaisia lauluja, joista he innostuivat, etnisen musiikin ystäväksi tunnustautuva Aspelund kertoo innostuen laulamaan pätkän portugalilaista sävelmää.
Ami Aspelund ja Ruotsin viisuedustaja Carola Häggkvist euroviisuissa Münchenissä 1983.
Laulukilpailusta poliittiseksi foorumiksi
Nykyviisut ovat Aspelundin mielestä levinneet liian isoiksi.
– Esityksiä on liikaa ja yleisö joutuu kuuntelemaan ne moneen kertaan. Ehkä esitysten jako eri kategorioihin auttaisi. Välillä tuntuu myös, että viisut ovat muuttuneet laulukilpailusta kantaaottavaksi poliittiseksi foorumiksi, Aspelund pohtii.
Mitä mieltä Aspelund on Suomen tämän vuoden edustajasta, semifinaaleissa yllättäen pudonneesta Pertti Kurikan Nimipäivistä?
– PKN:n tyypit ovat ihania ja vilpittömiä tekemisessään. Euroviisut formaattina oli kuitenkin heille väärä. Euroviisut eivät ole punk, mikä tarjosi huonot lähtökohdat voittoon. Protesti ei tällä kertaa mennyt läpi, Aspelund pohtii.
Sen sijaan Aspelund uskoo, että tänä vuonna voittoon nousee Australia, Ranska, Kreikka tai Venäjä.
– Uskon, että Australia pesee lattian menevällä soulilla ja funkilla. Toisaalta Ranskan koskettava tulkinta puhutteli minua, Aspelund pohtii.
Viisujen jälkeinen hiljaisuus
Suomi sijoittui vuonna 1983 Aspelundin johdolla viisuissa jaetulle 11. sijalle Italian kanssa. Kun voittaja oli julistettu, loppui hälinä muiden artistien ympärillä kuin taikaiskusta.
– Saman tien tuli selvä stoppi, kun voittaja valittiin. Tässä suhteessa todellakin se menee niin, että the winner takes it all, Aspelund tietää.
Viisuhuuma ei siis tarjonnut itsestään selvää menestystä.
– Mikäli ei itse ollut tyrkky, jäi helposti paitsioon. En ole koskaan kokenut sellaista luontevaksi, joten päätin keskittyä pienempään formaattiin.
Tällöin Aspelundilla oli toisaalta mahdollisuus toteuttaa itseään ilman lokeroitumista.
– Halusin kokeilla kaikkea – lattareita, jazzia, laulelmia, teatterilavoja ja musikaaleja. En ole koskaan halunnut jämähtää yhteen lokeroon, Aspelund painottaa.
Teatterilavoille Aspelund hyppäsi jo lähes kymmenen vuotta sitten. Tänä kesänä 18. kesäkuuta Turussa ensi-illan saa Onnenpäivät-musikaali, jota Aspelund tähdittää.
Vaikka Aspelundin kalenteri täyttyy nyt kiireellä, on työelämään mahtunut myös hiljaisempia jaksoja.
– Artistin ura on jatkuvia ylä- ja alamäkiä. Tyhjinä kausina olen voinut huonosti, sillä esiintyminen on aina ollut polttoaineeni. Silloin olen täyttänyt elämääni muulla – minulla on ihana mies ja vanha talo, jossa riittää tekemistä. Olen boheemin luonteeni takia huono pitämään yhteyttä, mutta muutamasta kestoystävästä olen saanut voimaa, Aspelund kertoo.
Tältä viisukonkari Ami Aspelund näyttää tänä päivänä.
Runoja ja rukouksia
Voimaa Aspelundin elämään on tuonut myös usko.
– Olen ymmärtänyt rukouksen voiman ja syvyyden. Monesti ajatellaan, että uskonto on tiukkapipoista ja tuomitsevaa, mutta en näe asiaa niin. Usko ei ole koskaan estänyt minua olemasta esiintyjä ja viihdyttäjä. Esiinnyn kirkossa, mutta myös ravintoloissa – minussa on huumoria, mutta myös vakava puoli.
Aspelund on esittänyt yhdessä siskonsa, myös Suomea Euroviisuissa edustaneen laulaja Monica Aspelundin kanssa teosta Abrahamin naisia, jossa nähdään uskonnollisia elementtejä. Jo lapsena alkanut yhteistyö siskon kanssa jatkuu siis edelleen.
Voimaa ja inspiraatiota Aspelundin elämään ovat tuoneet myös runot ja pohjoismaisten naistaiteilijoiden nostattama inspiraatio.
– Sukelsin runojen maailmaan jo 70-luvulla, kun minua pyydettiin laulamaan Edith Södergranin runoja. Ihailen pohjoismaisia naistaiteilijoita, jotka ovat olleet niin tietoisia omasta kutsumuksestaan ja lahjoistaan. He ovat olleet urheita ja uhmakkaita naisia. Uskon siihen, että omaa kutsumustaan pitää seurata, Aspelund toteaa.
Aspelund on seurannut omaa kutsumustaan artistin ja esiintyjän ohella myös opetustyössä – Aspelund toimii tällä hetkellä myös kokonaisvaltaisen äänenkäytön eli CVT-tekniikan lauluopettajana.
Tulevaisuudessa Aspelundilla ei ole aikomuksissa ainakaan hiljentää tahtia.
– Tahtoisin tehdä laulelmia, tanssia enemmän, tehdä kunnon heavy rock -tulkinnan ja mahdollisesti yhteistyötä muiden muusikkojen kanssa. Ja teatteria tietenkin – on ihanaa, että rooleja tarjotaan tällaisille tädeillekin, Aspelund naurahtaa.