Nelinkertainen Suomen mestari Otakar Janecky jäi vuosikymmenen aikana suomalaisten sydämiin etenkin Helsingissä mutta myös Lappeenrannassa. Puhelimitse kotikaupungistaan Tshekin Pardubicesta tavoitettu "Otto" on siirtynyt bisnespuolelle.
– Työskentelen yhdessä porukassa, joka auttaa yrityksiä eteenpäin. Lobbaamiseksi sitä varmaan voi sanoa. Minun roolini on lähinnä avata ovia, koska olen täällä kuuluisa ja kaikkien tuntema. Minä en siis todellakaan ole se, joka tietää kaiken ja on porukan fiksu, Janecky kertoo nauraen.
Liittyykö nykyinen työsi millään tavalla jääkiekkoon?
– Ei varsinaisesti, koska auttamamme yritykset ovat miltä tahansa toimialoilta, lähinnä täältä Tshekistä ja Slovakiasta.
90 000 asukkaan kaupungista ponnistava HC Pardubice on tunnettu kasvattajaseura, joka on Janeckyn lisäksi koulinut maailmalle vaikkapa sellaisia NHL-nimiä kuin Dominik Hasek, Milan Hejduk ja Ales Hemsky.
Janecky palasi tuttuun seuraan aktiiviuransa viimeisiksi vuosiksi ja lopetti pelinsä 43-vuotiaana keväällä 2004. Nyt 55-vuotias Janecky ei enää kotiseuransa taustoilla toimi.
– Emme ole enää samalla aaltopituudella seuran kanssa. En ole siellä töissä tai auttamassa, pelaan vain ikämiesten kanssa. Kaikki me vain ajattelemme joskus jääkiekosta eri tavoilla, Janecky muotoilee jonkinmoisen välirikon taustoja.
Janeckyn oli tarkoitus pelata Jokerien matkassa huhtikuisessa näytösottelussa Turkin maajoukkuetta vastaan, mutta nilkkatällin takia reissu jäi väliin.
Sen sijaan Otto nähtiin jäällä MM-kisojen yhteydessä Moskovassa, kun viime syksynä lanseeratun legendaliigan voittajajoukkue Venäjä kohtasi muun maailman tähdistöjoukkueen.
– Oli niin loistavaa nähdä ja pelata vanhojen tuttujen kanssa, Janecky miltei huudahtaa.
– Siellä oli Jari Kurri, Ari Sulander, Curt Lundmark... niin paljon hyviä muistoja! Ja yleensä yhden lasillisen jälkeen muistot alkavat palautua mieleen yhä selvemmin, Janecky myhäilee.
Itse 45 minuutin ottelussa muu maailma jäi jalkoihin maalein 5-9. Janecky syötteli kaksi maalia, Kurri tehtaili 1+1, Chris Chelios pari maalia. Hannu Virta ja Raimo Helminen jäivät ilman tilastomerkintöjä.
– Venäläiset taitavat harjoitella yhdessä pari kolme kertaa viikossa, ja meistä moni ei ollut käynyt jäällä yli kuukauteen, joten kyllähän se näkyi. Mutta ei tulos näissä peleissä tietenkään ole pääasia.
Janecky kertoo seuraavansa edelleen aktiivisesti jääkiekkoa televisiosta.
– Katson etenkin KHL:ää, Jokerien ja Bratislavan pelejä.
Venäjän MM-kisoissa Tsekin jääminen puolivälierään oli Janeckylle luonnollisesti pettymys, samoin Ruotsin heikot esitykset.
– Venäjällä taisi olla liikaa paineta kotikisoissa, niin käy usein. Suomen joukkueesta tykkäsin todella kovasti, he pelasivat hienosti joukkueena.
Jokereihin siirtyminen pitkän taivuttelun tulos
Hjallis Harkimo naarasi miehen Lappeenrannasta keskemmälle Suomea - tosin Janeckyn pitkän empimisen jälkeen. Syy oli Jokerien silloisessa päävalmentajassa Boris Majorovissa.
– Minulla ei ollut mitään henkilökohtaista häntä kohtaan, mutta kammoksuin venäläismallista harjoittelua. Sen vuoksi ajattelin, että Jokerit ei ehkä ole oikea seura minulle, Janecky on myöhemmin tunnustanut Jokerien kotisivuilla.
Jälkiviisas tietää sanoa, että Harkimon taivuttelu totisesti kannatti. Majorovin kanssa kaikki sujui, ja Janecky taituroi narripaidoissa kahdeksan kauden ajan. Heti ensimmäisellä tärppäsi seurahistorian toinen mestaruus, kun Janecky sai laidoilleen Teemu Selänteen ja Keijo Säilynojan.
Kausi 1993-1994 alkoi kehnosti, ja Winnipeg Jetsistä tullut päävalmentaja Alpo Suhonen sai väistyä Hannu Aravirran tieltä. Kurssi kääntyi, ja finaalisarja päättyi Janeckyn pesäpallomaiseen viimeistelyyn TPS-maaliin suoraan ilmasta.
Tuota maalia on jälkikäteen kelailtu Suomessa samassa mittakaavassa kuin Englannin MM-futisjoukkueen kiisteltyä kultamaalia 1966.
– Ei mitään mahdollisuutta! Olen täysin varma, Janecky kuittasi leveästi hymyillen viimeksi muutama vuosi sitten kysymykseen korkean mailan mahdollisuudesta viimeistelyssä.
"Suomi edelleen toinen kotimaa"
Kun kausi 1998-99 päättyi valtavaan pettymykseen SaiPaa vastaan puolivälierissä, siirtyi Janecky, tai Olli-Kari Janoskoski, kuten Juha Lind ja Waltteri Immonen olivat hänen nimensä aikoinaan suomalaistaneet, vielä kaudeksi Espoo Bluesiin.
Jos sinun pitäisi nyt, spontaanisti, nostaa esiin erityisiä huippuhetkiä ajastasi Suomessa, mitä ne olisivat?
– Minulla oli Suomessa aivan upeat kymmenen vuotta. Niin paljon hyviä muistoja, että ei poimiminen ole mahdollista, Janecky väistää.
– Nautin elämästä Pardubicessa, minulla on vaimo ja kolme lasta. Mutta Suomi on edelleen toinen kotimaani, maa ja ihmiset ovat niin hienoja, että tulen käymään aina kun mahdollista. Kävin viime vuonna muutaman kerran, ja tänä vuonna tulen taas.
Janeckyn poika, vuonna 1987 syntynyt Otakar Janecky nuorempi, pelasi viime vuosikymmenellä yhden kauden Mestistä Jokipojissa. Sittemmin hyökkääjä on pelaillut Pardubicen alasarjajoukkueessa.
Janeckyn pelinumero 91 nostettiin Hartwall Arenan kattoon vuonna 2004. Hän on myös yksi Suomen jääkiekkomuseon aateloimista jääkiekkoleijonista. Vastaavan kunnian "suomalaisen jääkiekon edistämisestä" ovat ulkomaalaisista saaneet vain Joe Wirkkunen, Gustav Bubnik, Carl Brewer, Curt Lindström, Darren Boyko ja Vladimir Jursinov.
Jääkiekkoilun suurmiehiä jokainen.
