"Tatuoitu karvanaana" Jesse Teräsahde tuli tunnetuksi kaksi vuotta sitten, kun hän puuttui pikkupojan kiusaamiseen bussissa. Nyt skeittaava partaäijä haluaa puuttua kiusaamiseen laajemminkin Skeittaa, älä kiusaa -projektinsa avulla. Teräsahde tietää mistä puhuu, koska myös miestä on kiusattu koulussa.
MTV Uutisten "tatuoidusta karvanaamasta" yli kaksi vuotta sitten julkaisema juttu alkoi tällä viikolla alkoi levitä uudelleen somessa ja nousi parin päivän ajaksi luetuimpien juttujen joukkoon. Myös jutun sankari, Jesse Teräsahde, huomasi ilmiön.
– On se järjetöntä. On tavallaan surullisen hupaisaa, että omasta mielestäni pieni asia nostattaa vieläkin ihmisissä hyvin paljon positiivisia tunteita. Edelleen minulle tulee jatkuvasti viestiä, että "olet huipputyyppi" ja "jatka samaan mallin".
Teräsahde ei pidä hänelle mainetta niittänyttä tapausta mitenkään ihmeellisenä.
– En ole mikään supersankari, mutta kaikki voivat tehdä oman osansa, jos näkevät, että jotain väärää tapahtuu. Huomasin, että jätkä tarvitsi kaveria, ja jätkä sai kaverin.
Skeittikoulusta kavereita nuorille
Entisenä koulukiusattuna Teräsahde haluaa auttaa lapsia pääsemään eroon kiusaamisesta. Hän piti kesällä Lempäälässä lapsille ja nuorille Skeittaa, älä kiusaa -skeittikoulua juuri tätä tarkoitusta varten.
– Pääpointtina oli, että hommataan lapsille ja junnuille kavereita. Skeittikoulussa on nollatoleranssi kiusaamiselle ja rasismille.
Pieneksi tarkoitettu projekti paisuikin yllättäen jättimäiseksi. Vaikka varsinaista skeittipuistoa ei ollut, löytyi Lempäälästäkin paikka koko lössille.
– Ajattelin, että ehkä joku 20 junnua tulisi opettelemaan mun kanssa skeittausta, mutta junnuja olikin loppupeleissä sata. Menimme pienryhmissä liikennepuistoon skeittaanmaan, vaikka siellä ei ole obstaakkeleita eikä mitään.
Kyseessä oli Teräsahteen mukaan vasta ensimmäinen rykäys ja lisää seuraa, kun aikaa löytyy. Viimeistään skeitata pitäisi lasten ja nuorten kanssa uudelleen ensi kesänä.
Teräsahde kuuluu partaklubiin nimeltä Mad Viking Finland, jonka jäsenet ovat tukeneet miestä hänen perustamassaan Skeittaa, älä kiusaa -projektissa.
– En ole päivääkään katunut, että olen sitä hommaa lähtenyt vetämään.
Jesse Teräsahde uskoo, että kiusaaminen vähenee, kun lapset ja nuoret tutustuvat toisiinsa. Tästä syystä hän piti nuorille kesällä skeittikoulua, ja projekstille on luvassa myös jatkoa.
Bussikohtaus avasi silmät
Teräsahteen julkisuuteen nostanut bussitapaus oli jollaan tavalla käänteentekevä miehen elämässä. Teräsahde kertoo ajatelleensa vuosia, että haluaisi pitää skeittikoulua lapsille ja nuorille.
– Bussin tapahtumat olivat silmiä avaava kokemus. Huomasin, että hommat ovat pyllyllään, kun tällaista tapahtuu.
– Skeittikoulu oli ollut mielessä pitkään sillä tarkoituksella, että junnut saisivat kavereita, mutta se bussijuttu laukaisi sen, että halusin lisätä mukaan tämän kiusaamisjutun.
Skeittaa, älä kiusaa -projektin tiimoilta on tehty myös samanniminen biisi, jonka tuotto menee projektin rahoittamiseen tulevaisuudessa.
– Oli upeaa, että Herra Viiksi lähti mukaan ja teki Skeittaa, älä kiusaa -biisin. Mukana ovat myös Costello Hautamäki ja Freeman. Biisistä haluan painottaa, että kaikki latauskerrat auttavat tekemään tästä hommasta vielä isomman. Rahat eivät tule mulle, ne menevät Skeittaa, älä kiusaa -projektiin Mad Viking Finland ry:lle.
Vanhempien pitäisi vahtia somen käyttöä
Teräsahde on huolissaan siitä, että kiusaaminen on tullut helpommaksi sosiaalisessa mediassa.
– Koulukiusaaminen on mennyt netin puolelle ja someen. On Facebook, Instagram ja yhteiset WhatsApp-ryhmät.
– Jos itselläni olisi lapsia, vaatisin nähdä puhelimen tietyin väliajoin ja katsoisin, mitä siellä on ja minkälaisia viestejä on laitettu ja saatu. Olen sitä mieltä, että vanhempien pitäisi ilmoittaa lapselle, että tulemme silloin tällöin kurkkaamaan mitä puhelimessa on ja mitä siellä touhutaan.
Lapset ovat itsekin olleet Teräsahteeseen yhteydessä kiusaamisen vuoksi. Erityisesti nettikiusaamista on vaikea paeta.
– Olen saanut paljon viestejä lapsilta kiusaamisesta. Olen kysynyt miten, ja he kertovat, että lähinnä netissä.
– Tulee sellaista viestiä, että lapset eivät uskalla enää lähteä mihinkään. Mutta eikään ei auta, koska kiusaaminen on läsnä kotonakin: mielipahaa tulee puhelimesta tai tietokoneen kautta.
Teräsahde on skeitannut pienestä pitäen. Koulukiusatulla miehenalulla ei ollut kavereita koulussa, mutta harrastuksen parista niitäkin onneksi löytyi.
Teräsahde oudoksuu sitä, miten kiusaaminen on arkea jo pienten lasten elämässä. Kiusaajien mielenliikkeet ihmetyttävät.
– On jännä juttu, että lapsesta asti halutaan aiheuttaa toiselle mielipahaa. Kenenkään ei pitäisi haluta, että joku toinen joutuu menemään pahalla mielellä kotiin.
Koulukiusaamista vastaan kampanjoivan karvanaaman mukaan resepti kiusaamisen lopetaamiseen on yksinkertinen: Pitää olla ystävällisempi toisille.
– Ei vaadi ihmiseltä kovin paljoa, ettei halua aiheuttaa toiselle mielipahaa. Saa olla suoraan sanottuna päässä vikaa, jos haluaa toiselle pahaa.
– Kuljin erilaisten kavereitten kanssa eikä ollut sitä uusinta, hienointa muotivaatetta mikä just silloin olisi pitänyt olla. Skeittasin jo silloin ja käytin löysiä vaatteita. Olin erilainen, Teräsahde sanoo lapsuudestaan.
Aihe on Teräsahteelle tuttu. Häntä kiusattiin rankasti koulussa Nastolassa. Nyt mies on kuitenkin palaamassa entisen koulunsa maisemiin.
– Olen menossa ottamaan Skeittaa, älä kiusaa -promokuvia sen koulun eteen, missä mua kiusattiin kaikkein pahiten. Menen, vaikka varmasti tulee muistoja mieleen siitä ajasta, kun minua on potkittu ojaan ja olen ollut koulun pihalla piilossa odottaen, että kiusaajat lähtevät ennen mua. Sitten olen juossut junaradan yli, mistä ei todellakaan saanut kulkea. Sitä kautta oli kuitenkin pakko mennä, koska pelkäsin kiusaajia vieläkin enemmän.
Pahinta kiusaaminen oli ala-asteella ja se loppui yläasteella. Kiusaamisen syy oli se tavallinen: erilaisuus.
– Kuljin erilaisten kavereitten kanssa eikä ollut sitä uusinta, hienointa muotivaatetta mikä just silloin olisi pitänyt olla. Minä en halunnut pukeutua niin. Skeittasin jo silloin ja käytin löysiä vaatteita. Olin erilainen.
Skeittaa tai tee mitä vaan, mutta älä kiusaa, on Teräsahteen viesti.
Kiusaaminen oli hyvin fyysistä. Teräsahde kuitenkin ymmärsi jo tuolloin, että sellaisetkin, jotka eivät itse olisi halunneet kiusata joutuivat niin tekemään ryhmän painostuksen takia.
– Minua potkittiin ja syljettiin päälle. Tehtiin kaikkea. Mutta tajusin, että monet eivät tehneet sitä, koska olisivat halunneet,vaan siksi, että jengi pakotti. Jos joku huusi, että vedä sitä turpaan eikä vetänyt, joutui itse kiusaamisen kohteeksi.
Koulussakin kiusaamiseen herättiin jossain vaiheessa ja se helpotti tilannetta. Kavereita ei koulussa kuitenkaan edellenkään ollut. Myöhemmin myös skeittaamisen suosio kasvoi ja joistakin vanhoista kiusaajista tuli kavereita.
– Kiusaamisesta meni vanhemmille ilmoitus ja se rauhoittui hyvinkin pitkälle. Mutta ei mulla siltikään ollut kavereita koulussa. Kavereita alkoi tulla, kun nappasin koulun jälkeen skeittilaudan kainaloon ja menin skeittaamaan. Ja myöhemmin muukin jengi näki, että toihan on siistiä. Jotkut vanhat kiusaajatkin tulivat skeittaamaan.
Olitko hirveän yksinäinen?
– Olin, ja olen varmaan edelleenkin. Tykkään olla omissa oloissani ja luonnossa. Kyllä se kiusaaminen on jättänyt ikuiset arvet. Mulla on esimerkiksi paniikkihäiriö. Mutta nyt kun olen kasvanut vähän isommaksi, homma on alkanut helpottaa.
MTV Uutiset tapasi Jesse Teräsahteen kaksi vuotta sitten. Katso haastattelu:
2:30
Mitä haluaisit sanoa lapsille ja nuorille?
– Haluaisin sanoa kaikille, että skeittaa tai tee jotain muuta, mutta älä kiusaa. Se on inhottavinta mitä voi toiselle tehdä, eikä kenenkään pitäisi joutua pahalla mielellä menemään kotiin, töihin tai kouluun, ei mihinkään. Skeittaa tai tee mitä vaan, mutta älä kiusaa.
Teräsahde toivoo, että Skeittaa, älä kiusaa –projektista voisi kasvaa hänelle vielä elämäntyö. Toiveissa on myös paikka, missä lapset ja nuoret voisivat kokoontua ja tutustua toisiinsa paremmin.
– Voisin olla junnujen frendinä. Mulle ja varmasti myös monelle lapselle olisi ihan unelmajuttu, että olisi turvallinen paikka, missä olisi kavereita. Ketään ei voi pakottaa olemaan olevan kenenkään kaveri, mutta sen huomaa, että kun junnut tutustuvat toisiinsa paremmin, heistä tulee keskenään hyvä porukka.