”Tatuoituna karvanaamana” tunnettu Jesse Teräsahde nousi pikavauhtia suomalaisten suosikiksi tekemällä ehkäpä pieneltä kuulostavan, mutta lopulta hyvin suuren ja jalon teon.
Mikäli Teräsahteen teko ei ole vielä kaikille lukijoille tuttu, niin kerrottakoon, että hän puuttui bussissa havaitsemaansa kiusaamistilanteeseen esimerkillisellä tavalla. Sen sijaan, että olisi mennyt haukkumaan neljää kiusaajapoikaa, hän menikin kiusatun pojan tueksi ja tervehti tätä. Kiusaaminen loppui siihen paikkaan.
Jos kaikki ihmiset uskaltaisivat toimia tällä tavalla, niin sillä muutettaisiin heti alkuunsa monen kiusatun ihmisen elämän suunta. Näennäisesti pieni teko vaatii kuitenkin väliin puuttujalta melkoisesti rohkeutta.
MTV Uutiset kävi tapaamassa sankariksikin tituleerattua Teräsahdetta. Tuuhean parran ja tatuointien takaa löytyy rauhalliseen sävyyn jutteleva, ystävällinen ja tekoonsa vaatimattomasti suhtautuva mies.
Basso, pääkallo, viinipullo, skeittilauta ja kukkia. Tatuoinnit kertovat Teräsahteen elämästä.
Itsekin paitsi kiusattu myös kiusaaja
Sana sankari pätee 28-vuotiaan Teräsahteen tapauksessa enemmän kuin hyvin. Tästä kertoo jo sekin, että hän uskaltaa rohkeasti kertoa, että hän ei ole täydellinen. Hän ei halua nähdä tarinassa sankareita tai uhreja.
Skeittaamista intohimoisesti harrastava mies puhuu aiemmista vaikeammista vaiheistaan ja heikkouksistaankin. Hänelle elämä sekä kiusattuna että kiusaajana on tullut tuskallisen tutuksi. Poliisinkin kanssa on jouduttu takavuosina tekemisiin.
– Pienenä koulumatkoilla sai pelätä kiusaamista, mutta koulu sai onneksi lopulta lopetettua tämän tilanteen. Vähän vanhempana tajusi, että pystyn itsekin kiusaamiseen. Oli joukkopaine ja sitä halusi näyttää muille, että olen kova jätkä. Mutta eihän se mikään siisti homma ollutkaan.
Toisten kiusaaminen loppui kuitenkin siihen, kun Teräsahde sai ensimmäisen tyttöystävän.
Teräsahde tietää, että kaikilla on omat pelkonsa ja rasitteensa. Hänen kohdallaan niin sanottua ”kryptoniittia” on paniikkihäiriö, joka on vaikeuttanut arkista elämää ja esimerkiksi ihmisten lähestyminen on ollut vaikeaa.
Tätä kaikkea on vaikea uskoa, kun pohtii hänen puuttumistaan kiusaamiseen bussissa ja tarkkailee hänen tyynen rauhallista olemustaan.
Teräsahde kertoo, että vuosi sitten tapahtunut muutto Tampereen kupeessa sijaitsevaan Lempäälän kuntaan on tuntunut hyvältä ratkaisulta. Menneisyyttään hän ei haikaile lainkaan.
Kuvioissa on nyt mukana avovaimo ja tämän 5-vuotias lapsi. Teräsahde paiskii töitä rakennustyömaalla Sääksjärvellä, jossa tehdään päiväkotia. Työkään ei ole aina helppoa, sillä paniikkihäiriöön liittyen Teräsahde kärsii korkean paikan kammosta.
”Kiusaamisen näkemisestä tuli inhottava olo”
Skeittaavaksi rakennusmieheksi itseään kuvaileva Teräsahde kertoo yllättyneensä täysin siitä julkisuudesta, mitä bussissa tapahtuneen kiusaamisen estäminen on synnyttänyt.
"Ainakin jos minä näen, niin kiusaaminen saa silloin loppua."
– Sehän on niin pieni teko, mitä ihminen voi tehdä, kun näkee linja-autossa, että jotakuta kiusataan. Enhän minäkään heti sitä tilannetta nähnyt. Kiinnitin siihen huomiota vasta sitten, kun alkoi tavaraa lentämään. Oli vaan pakko puuttua. En minä sellaista katsele enää ollenkaan. Ainakin jos minä näen, niin kiusaaminen saa silloin loppua.
Teräsahde toteaa, että hänelle tuli inhottava olo nähdessään neljän koululaisen kiusaavan pientä poikaa.
– Olen pitkään miettinyt sitä, että lapsilla kuuluu olla turvallinen, mukava koulumatka ja myös koulussa pitäisi olla hyvä olla. Kaikki ovat erilaisia ihmisiä, ja kaikilla ei ole varaa merkkivaatteisiin. Mutta eiväthän ne merkkivaatteet ole muuta kuin koristeita. Ei ulkokuorta kannata ihmisessä ollenkaan katsoa.
Teräsahde ei ollut ennakkoon miettinyt, miten suhtautuisi, jos huomaisi kiusaamistilanteen. Asiat vain tapahtuivat.
– Reaktio tuli kyllä saman tien. Huomasin, että poika tarvitsee kaveria, niin hän sai tällaisen vähän karvaisemman kaverin.
”Minä huomasin, minä tein”
Mutta bussissa tapahtuneesta kiusaamistilanteesta herää väistämättä yksi kysymys. Miksi kukaan muu ei puuttunut tilanteeseen? Teräsahde ei halua kanssamatkustajiaan kritisoida.
– Bussissa kaikki räplää puhelinta tai kuuntelee musiikkia, niin ei sitä huomioi. Vaikka kyllä tosin sivusilmällä tuollaisen lippiksen lentämisen olisi luullut huomaavan. Mutta eipä niitä kanssamatkustajia voi syyttää siitä, että he eivät tehneet asiassa mitään, jos he eivät kerran huomanneet, että tällaista tapahtuu. Minä huomasin ja minä tein.
Hän huomauttaa, että varttuneempien kiusaajien kohdalla väliin puuttuminen on hankalampaa.
– Jopa nuorilla saattaa olla nykyään aseita. Sitä kun lukee, että jotkut 15-vuotiaat ovat puukottaneet jonkun. On se aika surullista suoraan sanottuna.
Some-suosikki
Teräsahde on saanut tapauksen johdosta Facebookissa lukuisia kaveripyyntöjä ja yhteydenottoja.
– Satoja kaveripyyntöjä, satoja viestejä. On tullut viestejä kiusattujen lapsien vanhemmilta, opettajilta ja nuorisotyöntekijöiltä. Jopa lapset ovat kirjoittaneet omasta kiusaamisestaan.
Samalla Teräsahteesta on tullut julkkis myös Facebookin ulkopuolella. Hän kertoo, että julkisilla paikoilla ihmiset tunnistavat partaisen olemuksen ja kääntyvät katsomaan. Kaupassa hänelle on näytetty peukkua.
Rakennustyömaan vieressä olevasta kaupasta lähetettiin pullaa, ja onpahan parranhoitotuotteita markkinoiva yritys luvannut lähettää parranhoitosetinkin.
Teräsahde toteaa, että hän tulee jatkossakin tarvittaessa toimimaan kiusattujen puolestapuhujana. Kiusaajille hänellä on selkeä viesti.
– Miettikää nyt vähän, mitä teette. Joka ikisellä lapsella, joka ikisellä nuorella ja jokaisella aikuisella on oikeus hyvään oloon.