Mistä tietää, että villieläin tarvitsee ihmisen apua? Eläintenhoitaja varoittaa, että "pelastaja" voi tappaa eläimen – tällainen on vieroitetun oravan häntä

Kokenut eläintenhoitaja kertoo tässä jutussa parhaat vinkkinsä siihen, miten ja milloin hätään joutunutta villieläintä pitää auttaa ja mitä virheitä ei missään nimessä pidä tehdä.

Suuri eläintenystävä voi luonnossa liikkuessaan olla villieläimille joskus suureksi haitaksi. 

Tuhoa syntyy etenkin silloin, kun ihminen erehtyy luulemaan villieläimen olevan avun tarpeessa, vaikka kaikki onkin oikeasti kunnossa. Näin tapahtuu etenkin keväisin ja kesällä, kun lintujen ja muiden eläinten poikaset ilmaantuvat luontoon.

Ensimmäiset oravanpoikaset ilmaantuvat maisemiin pian

Orava synnyttää vuodessa normaalisti kaksi poikuetta, mutta hyvinä vuosina oravaemo voi saada jälkeläisiä jopa kolmesti. Ensimmäiset poikaset liikkuvat pesän ulkopuolella jo näin huhti-toukokuun vaihteessa. 

Ihmisten näköpiiriin oravanpoikanen voi päätyä esimerkiksi harjoitellessaan kiipeilemistä. Tuolloin pieni orava voi pudota välillä maahan, mutta emo noutaa sen pesään, mikäli sitä ei häiritä. 

Toisaalta poikanen on voinut tipahtaa maahan emon suusta.

– Emolla voi olla useampikin pesä ja jos pesää häiritään, se voi lähteä siirtämään poikasia pesästä toiseen. Poikanen saattaa pudota kuljetuksen aikana tai emo saattaa häiriintyä ja jättää sen maahan odottamaan hetkeksi, eläintenhoitaja Heidi Leyser-Kopra Eläinten Hyvinvointiyhdistys Lemmikki ry:stä kertoo. 

Liian innokkaasti poikasen touhuja tutkiva ihminen voi kuitenkin tehdä emon aikeen tyhjäksi. 

– Oravanpoikaset ovat vilkkaita ja uteliaita ja saattavat jopa alkaa seurailla ihmisiä. Emonsa jo vieroittaman poikasen kasvua voi tukea tarjoamalla sille lisäruokaa ja nukkumapaikan. Lemmikiksi oravaa ei kuitenkaan saa ottaa.

Oravanpoikasta ei kannata ottaa hoidettavaksikaan ihan heppoisin perustein. 

– Jos sen nostaa syliin ja sitten sitä vielä siirrellään mahdollisesti sylistä toiseen ja käydään näyttämässä kaverillekin, se on jo avun tarpeessa, vaikka se ei olisi sitä aiemmin ollutkaan, Leyser-Kopra toteaa. 

Oravaemo huolehtii poikasesta pitkään

Oravaemo huolehtii poikasestaan suhteellisen pitkään. Maahan asti päätyneet pennut ovat jo vähintään kahden ja puolen kuukauden ikäisiä.

– Oravanpoikasen silmätkin aukeavat vasta, kun se on 9-viikkoinen. Vertailun vuoksi koiranpennun luovutusikä on 8 viikkoa. 

Leyser-Kopran mukaan vieroitetun poikasen tunnistamisessa voidaan pitää nyrkkisääntönä sitä, että sen häntä muistuttaa pörröistä pulloharjaa. 

– Mikäli poikasen häntä on vielä selvästi suikeroinen tai sen silmätkään eivät ole vielä kunnolla auki, se ei pärjää omillaan. Jos tapaa tällaisen poikasen luonnossa, kannattaa seurata tilannetta vielä puolisen tuntia turvallisen matkan päästä. Mikäli emoa ei sittenkään näy ja poikanen vaikuttaa heikolta, poikanen on otettava talteen.

Leyser-Kopra muistuttaa, että myös isompi oravanpoikanen voi joutua pulaan ja olla avuntarpeessa. 

– Jos poikanen vain kyyhöttää paikallaan viluisen näköisenä, se voi olla loukkaantunut tai nälkiintynyt. 

Jos ei ole varma avuntarpeesta, eläimestä kannattaa ottaa kuva ja lähettää se esimerkiksi Eläinten Hyvinvointiyhdistys Lemmikki ry:n eläintenhoitajille. Yhdistyksen numeroon voi myös soittaa.

Älä nappaa oravaa käteen ilman suojahansikkaita

Jos orava on todellisessa hädässä, se kannattaa ottaa kiinni varovasti – hansikkaat ja pyyhe kädessä. 

– Vaikka poikanen on pieni, sillä on tehokkaat hampaat suussa ja se saattaa purra kipeästikin. Eläin kannattaa laittaa laatikkoon, jossa on valmiiksi ilmareikiä ja huolehtia siitä, että se pysyy lämpimänä siihen asti, kun sen saa lähimmälle hoitajalle. Laatikkoon voi laittaa esimerkiksi lämpimällä vedellä täytetyn pullon, joka on kääritty pyyhkeeseen.

Apua tarvitsevia oravanpoikasia ottavat vastaan luonnonvaraisia eläimiä hoitavat eläinhoitolat. Sieltä eläimet palautetaan luontoon siinä vaiheessa, kun ne pärjäävät omillaan.  

Itse kenenkään ei pidä ryhtyä oravaa hoitamaan.

– Jos se ehtii kesyyntyä liiaksi, siitä ei luonnossa eläjää enää tahdo tulla. Se ei opi hankkimaan ravintoaan ulkomaailmasta eikä pelkäämään petoja. Se on siinä kohtaa kuoleman oma.

Leyser-Kopra varoittaa jopa syöttämästä tai juottamasta suojaan otettua poikasta.

– Esimerkiksi yleinen tapa antaa luonnonvaraiselle eläimelle hunajavettä on syytä unohtaa. Eläimelle ruutataan usein hunajavettä kurkkuun jollain ruiskulla ja kun se vetää sen henkeensä, se on sitten heipparallaa. Ihmiset tarkoittavat hyvää, mutta se ei vain toimi.

– Mielellään sille ei tarjota yhtään mitään, vaan ruvetaan miettimään lähintä hoitopakkaa, mihin se voisi laittaa.

Älä tuhoa oravan pesää

Orava on rauhoitettu helmikuusta marraskuuhun eikä sen pesää saa hävittää, vaikka se olisi onnistunut ujuttamaan sen omakotitalon tai kesämökin välikattoon.

– Oravanpesä on normaalisti puussa, mutta se saattaa pesiä myös rakennuksiin. Eläinhoitolat saavat jatkuvasti yhteydenottoja siitä, että orava on tehnyt pesän välikattoon ja poikaset rymistelevät siellä. Sitten ollaan huolissaan siitä, että oravat vievät mennessään eristeetkin. Mutta pesimäaikana orava on täysin rahoitettu, ja vasta joulu-tammikuussa voi ryhtyä tarvittaviin toimiin. 

Rauhoittaminen koskee eläintä kokonaisvaltaisesti. 

– Sitä ei saa edes elävänä pyydystää ja siirtää, vaan pitää malttaa mielensä joulukuuhun asti, Leyser-Kopra neuvoo.

Oravia kannattaa suojella

Oravia on ollut Suomessa aiemmin runsaasti, mutta tilanne on muuttunut.

– Oravakanta on tosi paljon vähentynyt joka puolella. Metsiä on nykyään vähemmän kuin ennen, ja myös vapaana kulkevat kissat ovat tosi taitavia vähentämään oravakantaa.

Leyser-Kopra tähdentää, että lemmikkikissan paikka on sisällä tai ulkona hihnassa tai valjaissa.

– Toivon, että seuraavaan eläinten hyvinvointilakiin tulee kielto siitä, mutta epäilen, että sitä ei uskalleta siihen laittaa.

Lue myös: Tarvitseeko rusakonpoikasta "pelastaa"? Auttamishalu voi aiheuttaa ongelmia eläimille: "Yksinäiset poikaset saattavat ihmisen silmään näyttää eksyneiltä"