Kaikki siilit eivät ole vielä löytäneet horrospesää talveksi ja pakkasyöt uhkaavat piikikkään yöeläjän henkeä – Annulii vetoaa ihmisiin: "Jos näkee pienen siilin, sitä pitää auttaa"

Koponen julkaisi muutama päivä sitten sosiaalisessa mediassa muistutuksen, jossa kehotti myös muita huolehtimaan söpöistä tuhisijoista. 

– Julkaisin tekstin puhtaasti sen takia, että ihmiset ottaisivat tällaisia pieniä eläimiä talteen ja auttaisivat. Nyt ilmat ovat jo kylmenneet, eikä kyseessä ole iso vaiva hankkia siilille apua.  

Siilit ovat vähentymässä luonnosta, ja Koposen mukaan ihmisten teoilla on ollut tähän vaikutusta. Siksi siilit tarvitsevat ihmisten apua.

– Meillä on nykyään turhan siistit pihat. Puuttuu lehtikasat, pitkää heinää tai niittyä, joihin siilit voisivat rakentaa pesänsä. Lisäksi on siilille vaaralliset autot ja ruohonleikkurit, sanoo Koponen, joka pitää jo toista talvea kotipihansa ulkovarastossa siilien horroshotellia. 

Mistä pyytää apua?

Koponen työskentelee kokkina ja siilien hoitaminen on eläinrakkaalle vain harrastus. Ei välttämättä halpa sellainen, mutta nainen pitää siilien hoitoa velvollisuutenaan. 

Alun perin Koponen otti pyörätieltä löytyneen, pyörtyneen siilin hoiviinsa. Hän soitti siilien hoitoon perehtyneelle ystävälleen, joka antoi ensiapuohjeita. 

– Niinhän se toimii, että siilin hoidossa kysytään aina kokeneemmilta apua. 

Sana Koposen siilinhoitotaidoista on sittemmin levinnyt ja kaikki horroshotellin 12 vierasta on tuotu Koposelle.

– En minä niitä itse käy tuolta etsimässä. 

Koponen harmittelee sitä, että esimerkiksi hänen kotiseudullaan Riihimäellä ei ole paikkoja, johon voisi viedä loukkaantuneen luonnoneläimen. 

– Yleensä soitan Korkeasaareen ja pyydän sieltä apua. Sinne olen muitakin kehottanut ottamaan yhteyttä, sillä siellä on viikon jokaisena päivänä joku paikalla. 

Siilin hoitoon on sitouduttava

Uusin tulokas Koposen hoivassa on Jooseppi-siili, joka löytyessään painoi vain 317 grammaa. Horrostamiseen sopiva paino olisi Etelä-Suomen lämpötiloissa Koposen mukaan 800 grammaa, Pohjois-Suomessa noin kilon. Neljässä päivässä Joosepin paino on noussut 358 grammaan. 

Ruokintaan Koponen käyttää pääasiassa kissojen, marketista löytyviä märkäruokia. 

– Siilithän syövät hyönteisiä, joten hyönteisruoka olisi paras mahdollinen tarjottava, mutta se on myös kallista. Kissan märkäruokapurkit käyvät oikein hyvin, kunhan niissä ei ole kalaa. Sitä, viljoja ja maitotuotteita siilille ei saa missään nimessä antaa. 

Siilin hoitoon kuuluu oikean ruokinnan lisäksi oikeanlainen ja siisti ympäristö. Koponen siivoaa jokaisen siilin kaninhäkin kerran päivässä ulosteista, ruokkii ja vaihtaa veden. Kerran viikossa vaihdetaan häkeissä pohjana toimiva turve ja lastuvilla. 

Koponen on kuullut muiden ihmisten pitävän siilejä parvekkeillaan tai kotipihallaan. Koposen hoivasiilit ovat ulkorakennuksessa, jossa on yksi lämmin 20 asteen huone ja yksi kylmä huone, jota ei lämmitetä. Lämpimässä huoneessa löydetyt siilit ruokitaan riittävän painaviksi, ja jos niitä pitää lääkitä esimerkiksi sisäloisten takia, se tehdään myös lämpimässä huoneessa. Kun paino alkaa olla oikea, Koponen siirtää siilit ensin 10 astetta kylmempään tilaan, sillä siilit eivät siedä yli 10 asteen yhtäkkistä lämpötilan vaihdosta. Kylmässä tilassa Koponen ruokkii siilejä siihen asti, että nämä nukahtavat. 

Senkin jälkeen siilien vointi pitää päivittäin käydä tarkistamassa. 

– Siilien hoitoon on sitouduttava. En itse voi lähteä minnekään yöksi pois. Mieheni auttaa kyllä siilien hoitamisessa.

Yksi ehdottoman tärkeä sääntö siilien hoitamisessa on se, että niitä ei saa missään nimessä kesyttää, jotta ne voi keväällä siirtää takaisin luontoon. Koponen itse käsittelee siilejä vain sen verran kun on aivan pakko. Ihmisistä eniten kiinnostuneiden siilien kohdalla hän yrittää olla oikein nopea kohtaamisissa.

– Mitä kiukkuisempi siili on ihmisen kohdatessaan, sitä parempi. 

"Ketään ei saa jättää kitumaan"

Jotkut ovat Koposen kanssa eri mieltä siitä, pitäisikö luonnoneläimiä auttaa.

– Ymmärrän sen näkökulman, että luonto hoitaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ketään silti saa jättää kitumaan. Jos näkee kituvan eläimen, vaihtoehtona on joko lopetus tai hoivaaminen, ei ole välimuotoa. Lopetuskin voi joissain tapauksessa olla auttamista. 

Siilit palautetaan löytöpaikalleen

Kun kevät koittaa, Koponen auttaa siilejä heräämisessä. Siilit menettävät horroksen aikana kiloja, joten jos luonnosta löytää keväällä aikaisin pienen siilin hortoilemasta, sitä on syytä ruokkia.

– Urokset heräävät ensin ja lähtevät etsimään naarasta parikseen. Naaraat kuitenkin nukkuvat, ja etsintätouhussa urossiilit menettävät helposti lisää kiloja. 

Kun Koposen horroshotellin asukkaat ovat riittävästi ruokittuja, ne viedään takaisin sinne, mistä ne syksyllä löytyivät. 

– Siileillä ei ole reviiriä, mutta omat paikkansa kuitenkin. Lakikin kieltä viemästä siilejä pois siitä kunnasta, josta ne löytyvät, jotta taudit eivät leviä. Lisäksi, jos toisessa kunnassa esimerkiksi ei olisikaan siilikantaa, sinne viety siili kuolisi nopeasti. 

Luontoon palautusta Koponen pitää aina onnistumisena. 

– Kyllähän siitä tietää, että on onnistunut hoidossa. Varsinkin jos siili on ollut aluksi hyvin kipeä, ja silti se selviää talven yli, aina siinä silmäkulma kostuu, kun siilin saa lähetettyä takaisin luontoon.