Mitä ihmettä Lauri Marjamäki puuhaa? Petteri Sihvonen löytää mysteeriin vain yhden selityksen – "Ei olisi hyväksynyt"

Neljä peliä ja niistä yhteensä ainoastaan kolme pistettä tienattuna; heikosti on lähtenyt Lauri Marjamäen Kärppien taival tällä sesongilla – tuloksen puolesta.

On alleviivattava, ettei Kärpät pelillisesti ole ollut niin huono, mihin sarjataulukon jumbosija juuri nyt vihjaa. Jos kohta on todettava, että Lauri Marjamäen, Toni Sihvosen ja Ville Mäntymaan luonnostelema Kärppien uusi pelitapa vaatii pari perustavaa laatua olevaa muutosta. Muutoin ei kunniankukko laula oululaisille.

Myös Marjamäen vanhahtavassa pelinjohtotavassa, mitä tulee penkkivalmentamiseen, on korjattavaa. Tämä on osa-alue, joka liittyy pelaajien psyyken alueeseen.

LUE MYÖS: Kärpät SM-liigan jumbona – näin kommentoi Lauri Marjamäki

LUE MYÖS: Kärppiä vietiin pahanpäiväisesti – Lauri Marjamäki hämmästeli omiaan: ”En muista, koska tuollaisia on meille tullut”

Ensinnäkin on sanottava, että Kärpillä on pelaajiston puolesta kasassa aivan kilpailukykyinen joukkue, jolla voi kilvoitella mestaruudesta siinä, missä siitä kilvoittelevat myös vaikkapa Ilves, Pelicans, HIFK ja Tappara. Toisaalta Kärpät ei juuri nyt saa yliyrittävillä pelaajillaan itsestään likikään sitä irti, minkä rennommassa tilassa pelaavat vaikkapa TPS:n, Jukureiden ja Ässien pelaajat saavat.

On mysteeri kaltaiselleni kokeneellekin analyytikolle, miksi Kärpät muutti viime kaudesta näinkin radikaalisti pelitapaansa. Pelaamista on ”aktivoitu”, mikä on johtanut pelin pakottamiseen ja viime kädessä pelitilanteiden häviämiseen laitojen vieressä hyökätessä.

Teen selväksi, ettei aikoinaan Kärpissä kaksi mestaruutta voittanut Lauri Marjamäki olisi suurin surmin hyväksynyt edes taktiikkataululla ja suunnittelupöydällä näitä pelillisiä muutoksia pelikirjaansa, jotka hän nyt syystä tai toisesta allekirjoittaa, joihin hän nyt uskoo.

Nykyinen Kärpät jahtaa ja prässäilee (kuten tuolla alempana oleva videonäyte todistaa) myöhässä pölhökustaana; Kärpät pelaa lapsellista tolppa-trapia (niin ikään samassa näytteessä); ja Kärpät rikkoo nopeissa ja puolinopeissa lähdöissään kenttätasapainoa hyökkääjillään (mikä sekin on näytteessä mukana).

Mitään tuollaista Marjamäki ei olisi hyväksynyt aikoinaan. Eikä hyväksynyt viime kaudellakaan. Panee kysymään, mistä ihmeestä nämä muutokset ovat yhtäkkiä tupsahtaneet Kärppien pelitapaan?

Pelin teoria ei, eikä etenkään käytäntö tue muutoksien mielekkyyttä. Joten tähteellä on otaksuma, että on: muutettu muuttamisen vuoksi. Mahdollisesti ikään kuin vastauksena sille verrattain vuolaalle kritiikille, joka Kärppiin ja Marjamäkeen ihan syystä kohdistui viime sesongin perusteella.

Aivan kuin Marjamäki esikuntineen yrittäisi miellyttää pelistä niin kovin paljon ymmärtämättömien makua – pelaamisen ”aktiivisella ilmiasulla”. Nyt ei seisoskella keskialueen trapissa – kuten vaikkapa Ilves tekee. Mitä vikaa on Ilveksen trapissa? Ei mitään!

Nyt ei Kärpissä seisoskella – muuta kuin hädän tullen – oman maalin takana viivelähdössä. Kun katsoo, miten Pelicans, Ilves ja HIFK hakevat rauhassa viivelähtönsä, sopii huomauttaa, ettei niissä mitään vikaa ja väärää ole.

Nyt Kärpät ei kiekottele juurikaan omalla alueella, vaan se kipaisee aiempaan nopeammin pystyyn. Kas kummaa, kun esimerkiksi Pelicans, Ilves, TPS ja Ässät kiekottelevat, eikä se kenenkään silmään näytä ”passiiviselta”.

Tahdon sanoa, että Marjamäki esikuntineen olisi voinut myös oikealla ja toimivalla tavalla ”aktivoida” Kärppien pelaamista ilman, että nyt keikaroidaan ja keimaillaan jäällä mitä lienee esitystä mille lienee yleisölle.

Silta on epäkunnossa

Jääkiekkoilu ei ole rakettitiedettä, kuten Jukka Jalonen sanoo.

Niinpä Kärppien on helppo muuttaa pelaamistaan siten, että pelaajat saavat ennen muuta paremman tunnun vahvasta peliotteesta. Tulee oikein surku Kärppien kaikkensa antavia ja yritteliäästi pelaavia pelaajia kohtaan. He tekevät parhaansa, mutta joutuvat pelitavan vuoksi liikaa tekemättömiin paikkoihin – etenkin laitojen vierellä. En haluaisi olla juuri nyt se Kärppien laitahyökkääjä, joka on sijoitettu jatkuvasti joko liian kauas omasta kiekollisesta pakista tai joko ”juoksee yli” kaukalon tai muka repii tilaa ylöspäin luistellen.

Sanalla sanoen Kärppien silta hyökätä omalta alueelta hyökkäysalueelle on poikki. Liian kauas ylös kiekon syöttönä saava yksinäinen pelaaja ei kykene jatkamaan peliä syötöllä. Miksi? Siksi, etteivät Kärppien vitjat liiku rintamana. Peli ei jatku sieltä laidalta keskelle – tai sitten se ei jatku keskeltä laidalle. No miksi sitten Jukureissa toimii myös se puolipitkä tai pitkä syöttö ylös? No kenttätasapainon ja rinta rinnan sijoittuvien hyökkääjien tähden!

Kärpillä on hyviä juttuja hyökkäysalueen hyökkäyspelissä ja puolustusalueen puolustuspelissä. Jopa hyökkäysalueen maalinedusta valloitetaan hienosti kiekottomilla kohti maalitolppia ja rotaatiot ovat juonikkaita. Mutta näillä kahdella osa-alueella ei ole riittävää vaikutusta (samoin kuin Pennasen Ilveksellä ei ollut viime kaudella), koska silta puolustusalueelta hyökkäysalueelle ja vastaavasti hyökkäysalueelta puolustusalueelle ei ole kunnossa.

Tuon sillan puuttuessa matka alueelta toiselle syö toiminnan laatua molemmissa päissä kenttää, mutta ennen muuta se syö pelaajien itseluottamusta pelata. Kärpissä Marjamäen vaatimustaso pelaajia kohtaan kova, ja hyvä. Mutta tämä kääntyy itseään vastaan, kun pelaajat eivät kykene täyttämään vaatimustason mukaan jatkuvasti pelitilanteille annettuja vaateita. Pelaajat saavat liian usein nahassaan tuta pettäneensä vaativan valmentajansa toiveet.

Tuo tuossa edellä mainittu vaikuttaa sitten jopa ylivoimapelaamiseen. Viimeksi Lukkoa vastaan hienot suomalaiset pelaajat Koivisto, Junttila, Koivunen, Turunen ja Kemppainen pelasivat ylivoimaansa tavalla, jossa oli jäänyt päälle viidellä viittä vastaan -pelaamisen hätä ja ”aktiivisuus. Ei puhettakaan, että joku olisi ”pellaillut” rennosti tupakki suussa kuten ylivoimapelin ikuinen maestro Juhamatti Aaltonen. Ja muistellaanpa viime kauden maestroa, Tapparan Jori Lehterää. Hän ikään kuin ehti pohtia pelaamistaan siinä ylivoimalla. Se Lehterän rento hidastelu johti lopulta nopeisiin ylivoimapelin syöttöketjuihin – ja verkko heilui!

Tätä menoa Kärppien pelaamisen tulosta tekevää umpisolmua alkaa kiristää hyvin pian se, että pelaajien pelirentous häviää.

LUE MYÖS: SM-liigassa erottuu ylivoimainen hyökkäysketju – tämä nerokas hetki löi Petteri Sihvosen polvilleen: "Suurta taidetta"

LUE MYÖS: Sihvonen: SM-liigasta paljastui jo suorastaan kusinen paikka – sarjahurmaaja pulassa

Kuten tästä kohta alla olevasta näytteestä nähdään, siellä sitä on Kärpillä pölhökustaan prässiä, on lapsellista tolppa-trapia, on hyökkääjien hidasta liikettä kotiin päin, pelaajien väliset napanuorat venyvät, viisikko repeää, on kenttätasapainoa rikkovia repiviä kiekottomien hyökkääjien ryntäilyjä ylöspäin. Ei toimi! Toimii melkein, mutta ei riittävästi.

Ennen kuin kurkkaatte näytteen, totean, että myös päävalmentaja Marjamäen tulisi rauhoittua penkin takana. Ehkä se on Marjamäen komentoääni, joka näytteessä taustalla ohjeistaa ammattipelaajia kuin joskus heikot juniorivalmentajat ohjeistavat pelaajiaan: ”Paine, paine sinne! Mene vaan Pete! Mene, mene! Mene, mene! Vaihdetaan, vaihdetaan!”

Yltyleensä ammattipelaajat osaavat itse pelata ilman, että heitä noin käskytetään. No, olisi eri asia, jos joukkue voittaisi, voittaisi ja taas voittaisi. Pelaajat ajattelisivat, että siinähän koutsi mouhoaa. Me pelaamme, mitä pelaamme. Mutta häviävässä joukkueessa, niin kuin Kärpät viime kaudella ja Kärpät nyt alkukaudesta, siinä pelaajien pinna vain kiristyy, kun valmentaja ohjaa heitä puheensa ”joystickillä”.

Kyllä pelaajat osaavat pelata lyhyttä vaihtoa ilmankin, että heidät huudetaan pois jäältä. Ja jos vaikka pelaisivatkin viisi sekuntia kauemmin, ei ongelmaa, kunhan ilmapiiri olisi sellainen, että pelaajat kokevat omistavansa enemmän pelin ja pelaajuutensa. Noita ei saa koskaan vielä pelaajilta pois.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

En sano, että Kärppien hätä on ihan tämän näköinen, mitä tuossa edellä kaikkineen kuvaan. Tai se ei olisi hätä eikä mitään, jos pohjalla olisi parempi viime kausi ilman isoa kohua siitä, että Marjamäki muka peluutti viime kaudella vääränlaista lätkää. Ei peluuttanut! Mutta toki saattoi tappiokierteessä valmentaa pelaajien psyykettä liian kovalla kädellä. Vanha hätä ruokkii uutta hätää, jos kierrettä ei pian panna poikki.

Jos joku niin Kärppien kehitysjohtaja Lasse Kukkonen voisi nyt rauhoitella ja rohkaista Marjamäkeä esikuntineen. Sanat voisivat olla, että valmentakaa ja pelatkaa tulosta, älkää mitään tekaistua tyyliä. Jäällä tuo sitten tarkoittaisi, että Kärppien pelaajat pelasivat lähempänä toisiaan, omilta pelipaikoiltaan, kenttätasapainoa viljellen ilman mitään ”aktiivista” prässiä, ilman tolppa-trapia, ja ilman peliä pakottavaa henkisesti paineista ilmapiiriä.