Koronatilanne on luonut maailmantalouteen vakavia häiriöitä. Euroopassa yhdeksi pelastuskeinoksi on väläytelty koronabondeja. Mitä ne ovat?
Bondit eli tutummin joukkovelkakirjat ovat arvopapereita, joita esimerkiksi valtiot voivat laskea liikkeelle. Joukkovelkakirjan avulla valtio voi saada lainarahaa yksityisiltä markkinoilta.
Sijoittaja voi ostaa vaikkapa vuoden mittaisen bondin, jolloin hän lainaa rahaa valtiolle vuoden ajaksi. Vuoden jälkeen valtio maksaa sijoittajalle takaisin velkakirjan hinnan sekä koron.
Käynnissä oleva koronakriisi on runnellut eurooppalaisten maiden taloutta poikkeuksellisella tavalla – elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) kutsui koronatilannetta jo "Suomen taloushistorian pahimmaksi vaiheeksi".
EU-tason keskustelussa vaihtoehdoksi kriisistä pelastautumisen työkaluksi ovat nousseet niin sanotut koronabondit.
"Yhteisen riskinjaon tarvetta ei voi liikaa korostaa"
Koronabondit tarkoittaisivat käytännössä sitä, että liikkeelle laskettaisiin kaikkien euromaiden yhdessä takaamia joukkovelkakirjoja, joista tulevalla rahoituksella käytäisiin koronan aiheuttaman talouskriisin kimppuun.
Euromaat ottaisivat siis lainoja, joiden riskit ja kustannukset jaettaisiin yhdessä. Puhetta on ollut jopa bondeista yli biljoonan eli tuhannen miljardin euron edestä.
Suomalaisista koronabondeja on tuonut julkisesti esiin esimerkiksi Suomen Pankin pääjohtaja, Euroopan keskuspankin neuvoston jäsen Olli Rehn.
– Tämä on euroopanlaajuinen kriisi ja vaatii euroopanlaajuista ratkaisua, Rehn kommentoi viime viikolla Blombergille.
SAK:n ekonomisti Anni Marttisen mukaan koronabondit hajauttaisivat riskit pois eurovaltioiden kansallisista taseista. Velkataakka kertyisi tasaisesti kaikille.
Yhdessä otettua velkaa ei myöskään laskettaisi EU:n kasvu- ja vakaussopimuksen velkarajoitusten piiriin. Yhteinen velanotto ei siis tältä osin pakottaisi kiristämään kunkin valtion omaa budjettikuria.
– Yhteisen riskinjaon ja solidaarisuuden tarvetta ei voi liikaa tässä tilanteessa korostaa. Jokaisen maan erikseen suorittama elvytys voi olla riittämätöntä, Marttinen kirjoittaa blogikirjoituksessaan.
Kulmuni IL:lle: "Koronabondit eivät ole tarpeellisia"
Koronabondeista on riidelty jo viikkoja.
Velkaantuneemmat eteläeurooppalaiset maat, esimerkiksi Italia, Kreikka ja Espanja, ovat koronabondien puolella, kun taas "niukan nelikon" muodostavat Saksa, Hollanti, Itävalta ja Suomi ovat vastustaneet niitä vahvasti.
Tämä ei sinänsä yllätä: yhteinen laina on suhteessa edullista niille valtioille, jotka joutuvat maksamaan yksin lainaa ottaessaan kallista korkoa, mutta suhteessa kalliimpaa sellaisille valtioille, jotka saavat markkinoilta itsenäisesti halpaa lainarahaa.
Valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk.) osallistuu huomenna EU:n valtiovarainministerien videokokoukseen, jossa aiheesta tullaan vielä keskustelemaan.
– Suomen ja keskustan linja ei ole tässä asiassa muuttumassa. Koronabondit eivät ole tarpeellisia, eikä niille olisi EU:ssa löytymässä yksimielistä tukeakaan, Kulmuni sanoi eilen Iltalehdelle.
Yhteisvastuullisista velkakirjoista oli aikoinaan puhetta myös Kreikan velkakriisin yhteydessä vuonna 2011. Suomi vastusti tuolloin niin sanottujen eurobondien käyttöönottoa muun muassa Saksan tavoin.
Satoja miljardeja hätäapuun
Koronabondien toteutumiseen suhtaudutaan kaikkinensa tällä hetkellä varsin skeptisesti. Katseet ovat ainakin osittain kääntyneet jo muihin vaihtoehtoihin.
Euroopan komissio on esimerkiksi ehdottanut jopa 100 miljardin euron yhteistä työttömyysturvarahastoa. EU lainaisi uudesta rahastosta jäsenmaille rahaa, jolla voisi tukea esimerkiksi töistä lomautettuja kansalaisia.
Sinällään idea muistuttaa hieman koronabondeja, sillä lainat vaatisivat kaikkien EU-maiden takauksen – velkaantuneet maat saisivat lainarahaa markkinahintaa halvemmalla, kun takaajina olisivat myös vauraammat EU-maat.
Rahaa pystyisi kuitenkin käyttämään kansallisesti vain työttömyysturvaan liittyviin maksuihin.
Komissio on jo aloittanut 37 miljardin euron tukiohjelman jäsenmaille, ja valtioiden tukeen liittyviä taloudellisia säädöksiä on löysennetty väliaikaisesti.
Keskusteluissa on pohdittu myös esimerkiksi Euroopan vakausmekanismin hyödyntämistä. Vuonna 2012 eurokriisin yhteydessä kriisimaita varten perustetulla rahastolla on yli 400 miljardin euron lainanantokapasiteetti.
Julkisesti on ehdotettu myös erilaajuisia uusia koronarahastoja. Saksan valtiovarainministeri Olaf Scholz on ehdottanut vähintään 200 miljardin euron hätäpakettia. Myös Ranskan valtiovarainministeri Bruno Le Maire on pitänyt esillä ajatusta väliaikaisesta rahastosta.
Euroopan keskuspankki ilmoitti jo pari viikkoa sitten aloittavansa massiivisen 750 miljardin euron hätäostoohjelman. EKP ostaa ohjelman puitteissa euromaiden velkakirjoja ja pyrkii näin tukemaan valtioiden talouksia historiallisessa kriisitilanteessa.