Salaperäiset mustekalat ovat todistetusti älykkäitä saalistajia. Niillä on monia keinoja sekä vihollisten että saaliiden harhauttamiseen.
Amerikkalainen Virginian akvaario asetti kameran valmiiksi, kun näytti siltä, että karibialaisen riuttamustekalan synty alkoi olla käsillä. Muutamassa sekunnissa niin kävikin ja mustekalavauva pullahti ulos pussista. Sen väri vaihtui saman tien läpikuultavan vaaleasta rusehtavaksi.
– Se joko stressasi syntymäänsä tai sitten kyse oli naamioitumisreaktiosta, akvaarion tiedottaja Matthew Klepeisz sanoo.
– Mustekalalla on erityislihaksia, jotka pitelevät kiinni ja avaavat elimistön naamioväripusseja, joilla mustekala voi vaihtaa väriä, kuraattori Julie Levans selvittää.
Pikkukaloista merihirviöihin
Mustekalat ovat merien monimuotoisiin elöihin kuuluva eläinluokka. Pienimmät ovat parisenttisiä, mutta suurimmat, kuten kolossikalmarit jopa yli kymmenmetrisiä ja 500 kilon painoisia. Virginian akvaarion karibialainen riuttamustekala kuuluu pieniin: se kasvaa noin puolitoistakiloiseksi.
Kotiseudullaan Keski- ja Etelä-Amerikan valtamerien riutoilla se yleensä piilottelee pohjalla päivisin ja metsästää öisin. Sen on havaittu muistavan, mitä paikkoja välttää esimerkiksi haiden hyökkäysten varalta, ja oppivan lajitovereiltaan, miten naamioitua vaikka kookospähkinäksi. Tämäkin mustekala voi tietenkin harhauttaa päästämällä mustepussinsa sisältöä veteen.
Piirteet moninkertaistuvat suurissa mustekaloissa, jotka tarkoilla suurilla silmillään paikallistavat saaliin ja voimakkailla papukaijanokillaan murskaavat sen.
Hyvin vähän tiedetään kaikkein suurimpien mustekalojen elintavoista. Uuden Seelannin vesiltä löytyneen kolossikalmarin uskotaan eläneen muutaman kilometrin syvyydessä. Niiden raatoja ajautuu toisinaan rantaan Pohjois-Atlantilla ja Tyynenmeren eteläosissa silloin, kun niihin on kertynyt kaasua. Merenkävijöiden tarustojen merihirviöiden esikuvana ovat toimineet juuri suuret kalmarit.