Suuret sähkölaskut ja reippaasti noussut ruoan hinta pistävät lapsiperheet tänä syksynä tiukoille. Julkisuudessa on taas nostettu esiin harrastamisen korkea hinta, jolle pitäisi tehdä jotakin. Suurissa kaupungeissa maksujen periminen harrastuksista on yleistynyt, keskisuurissa kaupungeissa taas vähentynyt.
Vuonna 2014 tehtiin selvitys, jonka mukaan harrastamisen hinta oli noussut eri lajeissa kaksin- jopa kolminkertaiseksi. Suurten kaupunkien keskihinnoissa esimerkiksi jääkiekko oli noussut vuosituhannen alun reilun 2 000 euron vuosihinnasta yli 7 000 euroon. Pienemmissä kaupungeissa päästään vähemmällä.
– Meillä harrastaminen maksaa noin 250 euroa pienten keskuudessa, sitten vanhimmilla 3 500–4 000 euroa, kertoo jääkiekkoyhdistyksen Juniori Hermeksen puheenjohtaja Petri Torkinlampi Kokkolasta.
Hän muistuttaa, että vähävaraisuus ei välttämättä ole este harrastamiselle. Seuralla itselläänkin on rahasto, jolla voidaan auttaa vähävaraisten perheiden harrastamista.
– Meillä on oma Teemu Aallon rahasto, josta tuetaan yksittäisiä perheitä. Kunpa perheet vain uskaltautuisivat hakemaan tukea tarvittaessa, pohtii Torkinlampi.
Kymmenessä vuodessa hurja nousu
Edellinen kymmenen vuoden tilasto harrastamisen hintojen noususta on hurjaa luettavaa. Listalta löytyy pitkä lista harrastuksia ratsastuksesta jääkiekkoon ja taitoluisteluun, jossa harrastukseen saattaa hurahtaa jopa 10 000 euroa vuodessa.
Näin käy etenkin, jos puhutaan kilpaurheilusta ja useammasta kuin yhdestä harrastuskerrasta viikossa.
Hintojen nousu on viime vuosina tasaantunut.
– Hintojen kallistuminen on maltillistunut, mutta sitten tuli korona ja nyt energiakriisi, jotka varmasti alkavat näkyvä joissakin lajeissa. Etenkin lajeissa, joissa energiakriisi tuntuu kuten jääurheilussa ja uinnissa, kertoo opetus- ja kulttuuriministeriön ylitarkastaja Sari Virta.
Vielä muutama vuosi sitten liki sata kuntaa tarjosi lasten ja nuorten liikunnalle ilmaiset tilat. Tällä viikolla julkaistava selvitys kertoo, että näin ei ole enää.
– Se on kyllä valitettavasti heikentynyt. Enää ei tarjotakaan maksuttomia tiloja näin monessa kunnassa. Kuntien talouskehitys on varmaan tähän vaikuttanut, arvioi Virta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kunnille tekemä TEAviisari-tiedonkeruu kertoo, että tänä vuonna maksutta tai muodollista maksua vastaan liikuntasaleja käytettiin 77 prosentissa suuria kaupunkeja, kun vuonna 2018 vastaava luku oli vielä 86 prosenttia.
33 keskisuurista kaupungeista puolet kertoi vuonna 2018 antavansa koulujen liikuntasalit maksutta lasten ja nuorten harrastusvuorojen käyttöön, ja tämän vuoden tiedonkeruussa osuus oli kasvanut 55 prosenttiin.
Edullisia lajeja löytyy
Edullisten lajien joukosta löytyy vielä valikoimaa kuten pesäpallo ja salibandy ja yllättäen myös jalkapallo. Kalliiksi mielletyn jääurheilun kulut vaihtelevat ja ovat suhteellisia. Jäähallilla lastaan odotteleva Janne Saari pitää hintaa suhteellisena.
– Meillä kaksi tyttöä harrastaa taitoluistelua ja olemme molemmat vanhemmat töissä, joten pystymme maksamaan harrastuksen. Ymmärrän, että se tekee tiukkaa perheissä, joissa on useampia lapsia, työttömyyttä tai vain yksi huoltaja, miettii Saari.
Toinen isä seuraa seitsemänvuotiaan poikansa jääkiekon pelaamista: Yksi kerta viikossa ei kaada taloutta.
– Ei meillä tämä maksa kuin satasen, kehuu isä.
Ammattimaisuus nosti hintoja
Moni miettii, miksi harrastamisen hinnat pomppasivat vajaa kymmenen vuotta sitten niin reilusti. Taustalla on muitakin syitä kuin kuntien perimät tilavuokrat.
– Seuroihin alettiin palkata toiminnanjohtajia ja ammattimaisia valmentajia. Tämän taustalla on taas se, että toiminnan halutaan olevan ammattimaisesti johdettua ja valmennuksen kunnollista. Tämä tietenkin maksaa, selventää ministeriön Sari Virta.
Seurat toivovat Suomelta nyt samaa mallia kuin Ruotsissa, jossa alaikäisten harrastuksiin käytetyt tilat ovat ilmaisia.
– Siellä alaikäisten harrastaminen ei maksa tilavuokrien osalta mitään. Jäämaksuja ei ole eikä tämän tyyppisiä. Minusta tämä pitäisi saada kaikkiin lajeihin myös Suomessa, sanoo Torkinlampi.
Sari Virta kertoo seuroille jaettavasta tuesta, jolla pyritään mahdollistamaan yhä useamman lapsen ja nuoren harrastaminen. Sitä jaetaan tänäkin vuonna neljä miljoonaa euroa.
– Sen idea on, että harrastaminen saa maksaa enintään 50 euroa kuukaudessa. Viime vuonna tukea haki 1200 seuraa, eikä rahaa voitu myöntää kuin puolelle hakijoista, harmittelee Virta.