Myöhäisillan ruutuaika lisää uniongelmia – moni suomalainen nukkuu jatkuvasti liian lyhyitä yöunia

Moni suomalainen nukkuu jatkuvasti liian lyhyitä yöunia. On hyvin todennäköistä, että suomalaisten yöunet ovat lyhentyneet viime vuosina entisestään, arvioi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Timo Partonen.

Partosen mukaan suomalaiset viettävät aiempaa enemmän aikaa älylaitteiden, tietokoneiden ja televisioiden äärellä, mikä varsinkin myöhään illalla lisää uniongelmia.

Myös suomalaisten päivärytmissä on tapahtunut merkittävä muutos: moni menee nyt entistä myöhemmin nukkumaan.

– Yhteiskunnan palvelut ovat aiempaa iltapainotteisempia – oli sitten kyse harrastuksista, kaupoista tai viihteestä. Palveluissa vietetty aika virkistää ja siten myöhentää nukkumaanmenoa. Monen unet jäävät tämän takia liian lyhyiksi, vaikka myös joustavat työajat ovat yleistyneet.

Partosen mukaan jokaisella ihmisellä on oma sisäinen kello, joka luo nukahtamista ja heräämistä helpottavia aikaikkunoita. Osa ihmisistä on aamu- ja osa iltavirkkuja, mutta valtaosalle optimaalisinta olisi ajoittaa nukahtaminen iltaisin yhdeksän ja yhden väliin. Jos menee nukkumaan vasta kello yhden jälkeen, uni ei pääse toteuttamaan omaa kaavaansa, jolloin unenlaatu heikkenee.

– Sopivasti ajoitettu nukkumaanmeno mahdollistaa riittävän pitkän yöunen. Lisäksi tärkeää on myös se, että saa nukuttua ilman häiriötä, mikä ei toki aina toteudu, Partonen toteaa.

Entisestään lyhentyneiden yöunien todennäköisyyttä lisää sekin, että yhä useampi suomalainen tekee epäsäännöllistä työaikaa tai vuorotyötä, jotka altistavat unihäiriöille. Myös ylitöiden tekeminen on lisääntynyt.

THL:n viimeisimmän, vuoden 2017 FinTerveys-tutkimuksen mukaan joka neljäs nainen ja joka viides mies nukkui tuolloin omasta mielestään liian lyhyitä yöunia. Liian vähän nukkuvien suomalaisaikuisten osuus oli kasvanut aiempaan vastaavaan tutkimukseen verrattuna.

Korona-aikana tehtyjen kansainvälisten unitutkimusten mukaan yöunet ovat olleet viime vuosina keskimäärin aiempaa pidempiä, mutta samaan aikaan myös huonolaatuisempia, Partonen kertoo.

Vain harva pärjää alle kuuden tunnin unilla

Partosen mukaan aikuisten unentarpeessa on paljon yksilöllisiä eroja. Kuitenkin 95 prosenttia ihmisistä tarvitsee 6–9 tunnin yöunet. Vain 2,5 prosenttia aikuisista on luontaisesti lyhytunisia ja tarvitsee alle kuuden tunnin yöunet, ja 2,5 prosenttia aikuisista tarvitsee yli yhdeksän tuntia unta.

Omaa yksilöllistä unentarvettaan ei voi muuttaa.

– Toisaalta monet sairaudet voivat vaikuttaa unentarpeeseen. Esimerkiksi masennus, diabetes, uniapnea, kilpirauhasen vajaatoiminta ja tulehdussairaudet voivat lisätä unentarvetta, Partonen kertoo.

Työterveyslaitoksen erikoistutkijan Heli Järnefeltin mukaan aikuisista lyhimpiä yöunia nukkuvat keski-ikäiset, mitä selittävät niin sanotut ruuhkavuodet: kuormitusta voi tulla niin työstä, lapsista kuin ikääntyvistä vanhemmistakin. Myös eläkeikää lähestyvillä on paljon lyhentyneitä yöunia.

Nuorilla aikuisilla sen sijaan unet ovat keskimäärin pidempiä.

– Taustalla on se, että heillä unta ylläpitävät, hermostolliset mekanismit toimivat paremmin. Nuoremmilla on myös vähemmän kroonisia sairauksia. Unen määrä ja laatu heikkenevät usein iän myötä. Vanhemmalla iällä myös monenlainen sairastavuus lisääntyy, mikä näkyy herkästi unessakin, Järnefelt kuvailee.

Jo yhdestä yöstä tulee haittoja

Kun ihminen nukkuu liian vähän, syntyy univajetta ja tarve nukkua enemmän, kunnes univelka on kuitattu ylipitkillä yöunilla. Liian lyhyet unet aiheuttavat haittoja jo yhden yön jälkeen, kertoo Timo Partonen.

– Seurauksena on väsymystä, keskittymiskyvyn heikentymistä, tarkkaavaisuuden hiipumista, huomiokyvyn kaventumista, reaktioiden hidastumista, ärtyneisyyttä sekä nälän tunteen voimistumista. Nämä haitat altistavat virheille, riidoille ja tapaturmille. Nopeita seurauksia ovat myös kohonnut verenpaine ja sokerinsiedon heikentyminen, mikä rasittaa sydäntä.

Jos liian lyhyet yöunet jatkuvat useamman viikon ajan, seurauksena voi olla sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä. Jos univaje jatkuu kuukausia tai vuosia, se lisää muun muassa kakkostyypin diabeteksen, sepelvaltimotaudin ja masennuksen riskiä.

Heli Järnefelt muistuttaa, että vakavampien riskien osalta tarvitaan univajeen lisäksi usein myös muita riskeille altistavia tekijöitä.

– Esimerkiksi verenpainetaudin kehittymiseen vaikuttavat monet asiat. Jos on huonon unen lisäksi vielä vaikkapa ylipainoa ja liikkumattomuutta, riskit konkretisoituvat todennäköisemmin.

Järnefeltin mukaan ihmisissä on paljon eroavaisuuksia siinä, kuinka hyvin he sietävät univajetta. Toiset kärsivät oireista heti, kun taas toisten voi olla jopa vaikea tunnistaa univajeen aiheuttamia oireita. Esimerkiksi vuorotyötä tekevät saattavat ikään kuin tottua jatkuvaan väsymykseen.

Lue myös: Joillain on taipumus nähdä enemmän painajaisia kuin toisilla – miten arkielämää häiritseviä unia voidaan hoitaa?