Millaisia leikkejä muistat lapsuudestasi? Suuri osa Suomen klassikkoleikeistä on peräisin kaukaa historiasta, jopa keskiajalta. 1900-luvun alussa leikit oli vielä tarkoitettu nuorille aikuisille!
Millaisia leikkejä muistat lapsuudestasi?
Moni on leikkinyt tarhan pihalla esimerkiksi "viimeinen pari uunista ulos" tai "vettä kengässä", mutta miksi pari oli juuri uunissa, tai kengässä oli vettä? Entä miksi leikkiessä kysyttiin juuri "pääsenkö Taivaaseen"?
Lähdimme selvittämään asiaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston pyhimpään. Se on Helsingissä sijaitseva arkisto, johon on koottu kymmeniä tuhansia niteitä, kortteja ja esseetekstejä suomalaisista peleistä ja leikeistä.
LUE MYÖS: Ilahduttaako lelulahja enää? Asiantuntijat pohtivat, milloin lapsi lopettaa leikkimisen
Kuka oli ensimmäinen viimeinen pari, joka tuli uunista ulos?
Suuri osa Suomen klassikkoleikeistä on peräisin kaukaa historiasta, jopa keskiajalta. Ne ovat kulkeutuneet Suomeen Euroopan muista maista, kuten Englannista ja Ranskasta, ja yleensä Ruotsin kautta. Samalla kieli on muuttunut: jos ruotsinkielinen loru ei taivu, sitä on vain yritetty imitoida.
Kun suomalaislapsi ei osaa toistaa ruotsinkielisiä sanoja, syntyy uudenlaisia värssyjä tai suoranaista siansaksaa, kuvailee projektitutkija Anna Salonen SKS:n arkistosta.
Sitä, mistä jokin tietty leikki on tullut, on melko mahdotonta ryhtyä selvittämään. On siis vaikeaa sanoa, kuka oli ensimmäinen viimeinen pari, joka tuli uunista ulos.
– Tässä on varmaankin riimi uunista ulos, u ja u, tuntunut suussa mukavalta, Salonen pohtii.
– Isot uunit olivat entisajan tuvissa tavallisia ja tuttuja, ja u-u-alkusointu on kiva. Leipiä oli paistumassa kahdessa jonossa, SKS:n arkistotutkija Juha Nirkko kommentoi.
Viimeinen pari uunista ulos -leikissä ollaan pareittain. Kuvituskuva.
Kun kapteeni käskee, syntyy k-k-alkusointu. Se tuntuu hyvältä sanoa, ja poljentokin on sanoissa mukava.
– Se kuulostaa paremmalta kuin ”perämies käskee” tai ”luutnantti käskee”. Englannissa se on s-s eli Simon says, ja mitä lie missäkin. Hämäys on kuitenkin se oleellisin pointti, Nirkko sanoo.
1900-luvun alussa leikit oli tarkoitettu nuorille aikuisille
Samasta leikistä elää eri paikkakunnilla usein useita eri versioita. Yhdessä koulussa Vettä kengässä -leikkijä kysyy toiselta "pääsenkö Taivaaseen?", mutta toisessa "saanko olla ystäväsi?". Aina ei edes kysytä mitään, vaan vain kumarrellaan mykkänä.
Viimeinen pari uunista ulos on vuosikymmenestä ja sijainnista riippuen nimeltään myös enkkasilla, enkalla olo tai leskisillä. Vuonna 1926 leikki on nimetty myös melko dramaattisesti lesken juoksuksi.
Leikkiarkistoja SKS:n arkistossa.
Leikkiarkistoja SKS:n arkistossa.
Kieltä selittää osin se, että vielä 1900-luvun alussa leikit oli tarkoitettu ajanvietteeksi nuorille aikuisille.
– 1960–1980-luvulla, kun varhaisnuorison käsite tuli, leikit siirtyivät vielä nuoremmille. Nuoriso ei enää leikkinyt, vaan sitä alettiin pitää lapsellisena. Samalla saatettiin keksiä kevyemmät nimet, Salonen pohtii.
– Jos joku tutkija tätä alkaisi selvittää ja löytäisi vastauksia, se olisi hieno juttu, mutta aika haastavaa on lähteä selvittämään leikkien riimien ja lorujen alkuperäistä versiota.
1960-luvulla kirjoitettiin "sakkiemme käymistä sodista"
Suomessa leikkikuvauksia on säilynyt 1800-luvun lopulta tähän päivään. Aineistoja on kerätty runsaasti: Suomessa on järjestetty esimerkiksi Leikkiä ja urheilua -kilpakeruu vuonna 1926, Lastenperinteen kilpakeräys vuonna 1969 sekä Leikkiperinnekyselyt I-II yhdessä opetushallituksen kanssa vuonna 1998.
T.E. Okkolan Leikkiä ja urheilua -keruuseen vuonna 1926 vastasi 7844 vastaajaa. Keruussa SKS:n arkistoon kertyi 55 sidosta oppilaiden tuntemia leikkiä, sekä 33 sidosta vanhemmilta ihmisiltä kerättyjä leikkejä. Tekstien aiheena olivat talvileikit ulkona ja sisällä, kevät- ja kesäleikit, "voiman ja notkeuden koetukset" sekä muut ajanviettotavat.
Vanhojen leikkien nimiä SKS:n arkistossa.
Vuoden 1969 kilpakeruussa kerättiin kouluista huikeat 112 koteloa sitomatonta aineistoa ja yli 27 000 kirjoitusta.
1960-luvulla kirjoitettiin kummitusjutuista ja "sakkiemme käymistä sodista". Näitä voisivat olla esimerkiksi kukkulan kuningas -leikki, joka on monissa kouluissa nykyisinkin sekä tunnettu että vaarallisuutensa takia kielletty välituntiajanviete.
Esseetekstien väleissä näkyy opettajien punakynää; kirjoitustehtävä oli samalla tavallinen, arvosteltava koulusuoritus.
"Vastauksiin oli usein piirretty Leonardon kuvaa"
1990-luvulla moni pelasi jo tietokoneella. Leikkiarkistoja SKS:n arkistossa.
Lasten harrastukset henkivät aina myös omaa aikaansa. 1990-luvulla kouluihin lähetetyssä tiedonkeruukyselyssä yhtenä teemana olivat jopa virtuaalilemmikit.
– Yksi todella suosittu idoli oli tuolloin Leonardo DiCaprio. Vastauksiin oli usein piirretty Leonardon kuvaa. Spice Girls oli myös kovassa huudossa, Salonen muistelee.
"Ei koululaisten keskuudessa enää hirveästi leikitä kotia"
SKS:n arkiston leikkikortistossa on vuoteen 1954 mennessä saapuneesta aineistosta kuvattuna 36 000 leikkiä. Samoja pelejä ja leikkejä leikitään osittain myös nykyisin.
Leikki säilyy vuosikymmeniä, jopa satoja vuosia, muutamasta syystä. Ensinnäkin sen täytyy olla kiinnostava – niin kiinnostava, että isoveli, opettaja tai vanhempi jaksaa opettaa leikin lapselle.
Toisekseen leikin täytyy kehittyä. Jahtaamisleikki voi säilyä, mutta muuttaa muotoaan. Vanhan leikin uusi juoni lainataan tv-sarjasta, kirjasta tai peleistä.
– Ei koululaisten keskuudessa enää hirveästi leikitä kotia, jossa ollaan vain äiti ja isä, vaan hahmot lainataan kirjasta, sarjasta tai pelistä, Salonen kuvailee.
Tamagotchit olivat huudossa 1990-luvulla. Leikkiarkistoja SKS:n arkistossa.
Salonen oli mukana kevään 2019 Minun kulttuuriperintöni – Koululaiset osallisiksi keruutoimintaan -hankkeessa, jossa nykylapsilta kerättiin tietoa leikeistä ja ajanviettotavoista.
Saloselle lapset kertoivat paitsi YouTubesta ja Fortnite-pelistä, myös esimerkiksi Queen-bändin ja laulaja Michael Jacksonin ihailusta.
Tiesitkö? Perinneleikit Ry etsii Suomelle kansallisleikkiä äänestyksellä
Nyt netti huolettaa, aiemmin lukemista pidettiin "jopa vaarallisena"
Kuten moni voi arvata, pihapelien tilalle on nykykouluissa osin tullut digitaalisuus, vaikka puhelinten käyttö olikin monessa alakoulussa välitunneilla kielletty. Moni oli kiellosta jopa helpottunut, Salonen paljastaa.
– Se tarkoitti, että oli muuta tekemistä ja keksittiin leikkejä. Lisäksi ruutuaika säästyi. Jos vanhemmat olivat määränneet tietyn minuutti- tai tuntimäärän, se ei tullut koulussa käytetyksi kokonaan, Salonen sanoo.
Varsinkin talvisin moni pelaa video- tai konsolipelejä joko yksinään tai kavereiden kanssa netin kautta. Netin myötä leikkien ja tekemisen niin sanottu "nyhjääminen tyhjästä" onkin vähentynyt.
– Netti on vähän kaksiteräinen miekka. Samalla tavallahan tosin suhtauduttiin kirjoihin vielä 1900-luvun alussa. Lukemista pidettiin jopa vaarallisena ja uskottiin, että kirjoista tulee huonoja vaikutteita. Ja kun kotien videolaitteet tulivat, niitä pidettiin vaarallisena. Samoin ajateltiin, kun tulivat tietokonepelit. Kaikessa voi nähdä hyviä ja huonoja puolia, Salonen muistuttaa.
Nykylapset kuvaavat leikkihaasteet nettiin
Nykykoululaiset paitsi seuraavat, myös tuottavat itse sisältöä esimeriksi Instagramiin, Tiktokiin ja Youtubeen. Pojat tanssivat Fortnite-tansseja ja tytöt tekevät hand clap challengeja eli taputushaasteita.
Suomeen 1980-luvulla tulleet taputushaasteet kuvataan nykyisin muiden nähtäville nettiin. Ideana on taputtaa yksin tai ystävien kanssa tietty taputussarja.
Saloselle lapset kertoivat paitsi YouTubesta ja Fortnite-pelistä, myös esimerkiksi Queen-bändin ihailusta.
Vaikka leikkien kuvaaminen YouTubeen voi tuntua raisulta, Salonen näkee kehityksessä myös hyviä puolia. Kun hän kuvasi lapsia antamassa vastauksia leikeistään, yksikään ei hämmentynyt kameran läsnäolosta.
– Luonnollisuus kameran edessä oli mielestäni aivan häkellyttävää, jos ajattelee itseään neljäsluokkalaisena aikoinaan. Olisin itse ollut aika paljon varautuneempi. Toki siihen varmasti vaikuttavat julkkikset, heidän ihannoimisensa, sosiaalinen media. Se, että tuotetaan itse sisältöjä. Sitä ei pidetä millään tavalla negatiivisena itsensä esilletuomisena, vaan hienona.
Mitä nykylapset tekevät välitunneilla mieluiten?
Netti myös demokratisoi kulttuuria; sen ansiosta pienessäkin kylässä lapset tietävät maailman viimeisimmän koulujutut. Omien harrastusten ja taitojen esittely on tullut helpommaksi.
– Samalla opitaan maailmasta asioita. Toki lapsille pitää opettaa myös mediakriittisyyttä. Netti opettaa kieliä ja tuo englannin kieltä koululaisten keskuuteen. Toki on sitten ajankäytöllisesti myös huonoja puolia.
Leikkiarkistoja SKS:n arkistossa.
Välitunneilla toki pelataan edelleen jalkapalloa ja keinutaan. Moni ratsastaa keppihevosella tai leikkii ratsastajaa kaverin reppuselässä. Kukkulan kuningas -leikki on edelleen tuttu monille, samoin kirkonrotta. Mutta mitä nykylapset tekevät välitunneilla mieluiten?
Kiertelevät ympäri koulun pihaa. Ja juttelevat.
– Se tuntui olevan ensisijaisesti kaikkien suosimaa toimintaa! Kun kysyin, että mitä juttelette, vastaus oli: "No, kaikenlaista", Salonen nauraa.
Muistatko vielä? Tältä legendaarinen Suosikki-lehti näytti vuonna 1987:
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
LUE MYÖS: Oliko Kilon poliisi lapsena sinunkin suosikkikirjasi? Näitä törkeyksiä et varmasti muista sen sisältäneen
Lue lisää lifestyle-aiheista!
Leikkien lähteet: SKS KRA. Leikkikortisto, SKS KRA. T.E.Okkola – Leikkiä ja urheilua -leikkiperinnekeruu 1926, SKS KRA. Lastenperinne –kilpakeräys 1969 (1972), SKS KRA. Ulla Lipposen perinnekokoelma, SKS KRA. Leikkiperinnekysely I-II 1998, SKS KRA. Minun kulttuuriperintöni –koululaisperinteenkeruu 2019, Perinneleikit.fi, Leikkipankki