Skibidi? Sigma? Nuorisolla on omat Viljonsa ja Kummelinsa – ja niin sen pitääkin olla

Mitä tarkoittaa skibidi sigma? Kuka keksi skibidi-toiletin? Mitä tarkoittaa sigma, nuoret? Googlen hakuehdotukset tietävät jo, mitä suomalaiset hakevat.

Skibidi Toilet on alunperin YouTubessa julkaistu sarja. Suomalaisvanhemmille siitä on kuitenkin muotoutunut yksi sanoista, joita oma lapsi viljelee, mutta jota vanhempi ei ymmärrä.

Nuorten "skibidöinti" on päässyt jo otsikoihinkin, yleensä huolestumisen kautta. 

Käytetäänkö englantia jo liikaa? Osaavatko nuoret enää lainkaan ilmaista itseään suomeksi?

– Tutkimustuntumani on, että englannin kielen käyttöä on ollut hyvin pitkään, niin pitkään kuin laajempaa globalisaatiota on ollut. Ei itse kielen käyttämisessä ole tapahtunut yhtäkkistä, selkeää kasvua, kulttuurintutkija Elina Westinen sanoo.

– Viime vuosina on kuitenkin muuttunut esimerkiksi se, että somen myötä meemit pääsevät leviämään viraalisti ja kielenkäytön muodot ja tahti ovat ihan erilaisia, Westinen jatkaa.

Niin kutsuttu boomer-sukupolvi on jo ehtinyt sosiaaliseen mediaan hupailemaan nuorisolaiskielen kustannuksella. 

Esimerkiksi yritysten videoissa vitsaillaan nykyteinien tulevalla työelämällä, jossa käytetään jatkossa somesta tuttuja ilmauksia, kuten drip tai no cap.

Hupailuvideo aiheesta "kun annat Z-sukupolven tyttäresi kirjoittaa markkinointivideon". Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.

– Tässä hupailussa on sävyä, joka on hyvin vanhaa: jo antiikin Kreikassa oltiin huolissaan siitä, että nuoriso turmelee kielen, muistan kollegoilta kuulleeni. Se on vanha ideologia. Vanhemmat sukupolvet pelkäävät, että kieli turmeltuu, kun nuoriso puhuu oudosti. Mutta ei kieli vielä siitä ole turmeltunut, kielentutkija Heini Lehtonen kuvaa.

– Ei nuorten ensisijainen tarkoitus varmasti ole shokeerata, mutta onhan se osa nuorison tehtävääkin. Ei heidän tarvitse olla samanlaisia kuin aikuisten tai aiempien sukupolvien, Westinen sanoo.

Museo mainostaa itseään nuorisolaiskielellä. Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.

"Aikuinen ei ymmärrä, ja se on varmasti osittain se pointtikin"

Oma kieli kuuluu teini-ikään, sekä lapsuudesta että vanhemmista erottautumiseen. Se on keino rakentaa identiteettiä tai osoittaa kuuluvansa johonkin. Se, että vanhempi ei ymmärrä, on vain lisäbonus.

– Aikuinen ei ymmärrä, ja se on varmasti osittain se pointtikin. Ei kieli olisi nuorison omaa, jos aikuiset olisivat ihan messissä siinä. Nuoret keksisivät sitten jotain muuta, Westinen sanoo.

Esimerkin voi hakea lähimenneisyydestä: kun vanhemmat viimein löysivät Facebookiin, nuoret olivat jo siirtymässä Instagramiin ja Snapchatiin. Nykynaamakirja on jätetty suurimmilta osin "vanhuksille".

Lue myös: Lukiolaisten ja yläkoululaisten luku- ja kirjoitustaito karmealla tasolla – "Leuhkitaan, ettei ole elämänsä aikana lukenut kokonaista kirjaa"

Ei uusi ilmiö: "Yhdessäkin koulussa kiellettiin Kummeli-hokemat, koska opettajat kyllästyivät niihin"

Siinä missä 1990-luvulla nuoruuttaan elänyt hoki Rane on kingi tai kyllä lähtee, nykyteini hokee rizz tai very mindful, very demure. Ilmiö on sama, paketointitapa vain erilainen.

– Esimerkiksi omasta nuoruudesta muistan Pulttiboisin, Vintiöt ja Kummelin, joista napattiin hokemia. Ne olivat syystä tai toisesta hauskoja, kuulostivat kielletyiltä, ehkä niissä oli kirosanoja. Jokin elementti näissä aina viehättää, Westinen kuvaa.

– Hokemia, liittyivät ne sitten tiettyyn kulttuuriin tai laajemmin johonkin ilmiöön, on aina ollut. Ennen lähde olivat kenties radio-ohjelmat, tv, lehdet, nyt fraaseja tulee enemmän somen puolelta ja internetin maailmasta, hän jatkaa.

Köyhtyykö suomen kieli? "Monen nuoren sanavarasto on aika pieni". Juttu jatkuu videon alla.

Se, että arkisessa puheessa esiintyy yksittäisiä sanoja englantia, ei ole Lehtosen mielestä erityisen huolestuttavaa. Jo vuonna 1997 valmistunut The Joulukalenteri sai kansan toistelemaan because sull' on rumimmat kuteet ja pisin naama.

– Kielen elämässähän tämä on hyvin tavallinen ilmiö. Kielet ovat kontaktissa keskenään, ja ihmiset ovat monikielisiä. On normaalia, että kieleen tulee vaikutteita ja sanoja muualta, Lehtonen sanoo.

Nykyaikuinen puhuu hokemista ja fraaseista yrittäessään järkeistää teini-ikäisten puhetta. Samalla unohtuvat omat koulunpihakokemukset, kun kaverille toisteltiin jeespoks pallinaamaa tai allspriteä.

– Itse olen käynyt kouluni Tampereella 1990-luvulla. Yhdessäkin koulussa kiellettiin Kummeli-hokemat, koska opettajat kyllästyivät niihin. Tähän toki joku voisi sanoa, että ne hokemat olivatkin suomea. Se on hyvä pointti ja osoittaa sen, että nuoret ja lapset löytävät heille kiinnostavaksi tehdyn viihteen ja kulttuurin, Lehtonen sanoo.

Kun nykyhallitus leikkaa kulttuurista, televisioon ei enää tuoteta vanhempaa sukupolvea villinneitä hokemia, kuten Vesa ei tajuu tai onks Viljoo näkyny?

– Kun kulttuurista leikataan, ajatellaanko sitä, että jostakin suomenkielisen viihteen ja kulttuurin pitäisi tulla? Jos siis halutaan, että lapset ja nuoret valitsevat suomenkielistä viihdettä yli englanninkielisen, Lehtonen sanoo.

Hokemat ovat usein sukupolvikokemus. Shutterstock

Nykyteinin kieliainekset tulevatkin television sijaan somesta ja YouTubesta. Siellä monet sisällöt esitetään globaalilla englannilla. Sanat ottavat tulta, ja yhtäkkiä joka toinen somevideo tuntuu varttuneeseen silmään käsittämättömältä.

– Kiinnitin huomiota esimerkiksi tähän "very demure" -ilmiöön, joka levisi kulovalkean tavoin. Minunkin teinini tiesi sen heti. Eihän näin nopeaa jonkin elementin leviämistä olisi voinut ollakaan ennen somen aikaa, Lehtonen kuvaa.

– Voi miettiä, mikä on kiinnostavan kulttuurin tai viihteen kieli? Mitä sille pitäisi tehdä, jos sille jotakin halutaan tehdä, hän jatkaa.

Lue myös: Äidinkielen opettaja lataa suorat sanat suomen kielen köyhtymisestä – "Vetää vakavaksi"

"Ei englannin kieli ole yhtäkkiä taivaasta tipahtanut"

Englanninkieliset heitot sinänsä eivät liity pelkästään nuoriin ja yläkouluaikaan. Erilaisia sisäpiirijuttuja muodostuu kaikenlaisissa yhteisöissä.

– On hyvin tyypillistä, että vuorovaikutuksessa kierrätämme tietynlaisia, eri yhteisöissä jaettuja aineksia. Se kuuluu normaaliin vuorovaikutukseen. Jos ei tunnekaan yhteisön hokemia, on vähän pihalla, Lehtonen sanoo.

Lehtosella on pihalla olemisesta omakohtaista kokemusta – hän nimittäin asui ulkomailla juuri silloin, kun Ennätystehdas-ohjelmassa esiintyi Kola-Olli.

– Ohjelmasta tuli lentävä lause "liian hapokasta". Tulin Suomeen ja ihmettelin, miksi kaikki yhtäkkiä oli liian hapokasta. Aikuisetkin ystäväni vastasivat kaikkeen "ei pysty, liian hapokasta". Lopulta uskaltauduin kysymään, mistä tässä on kyse, ja vastaus oli "ai se, etkö ole nähnyt siitä", Lehtonen muistelee.

Englanninkielisyys on soluttautunut myös työpaikoille, joissa pöhistään potentiaalisten asiakkaiden sijaan liideistä. Muotiliikkeessä ei ole kesäalennuksia, vaan summer sale; kirjakaupan mainoksissa ei palata kouluun vaan back to school.

– Englannin kielellä on valta-asema monellakin elämän alueella. Tämän kehityskulku on ollut käynnissä jo useamman vuosikymmenen. Ei englannin kieli ole yhtäkkiä taivaasta tipahtanut, vaan se on osa bisnesmaailmaa, työelämää, populaarikulttuuria. Englanti on globaali kieli monilla aloilla, Westinen sanoo.

Lue myös: Yritykset haluavat lisää englanninkielistä perusopetusta – näin vastaavat Helsinki, Tampere, Turku ja Vantaa

Pitääkö suomen asemasta huolestua? "On aika eri asia..."

Nuorten kielestä puhuminen on kuitenkin usein huolestunutta puhetta. Moni on huolissaan suomen kielen puolesta. Kielentutkija Lehtosen mukaan englannin kielestä uutisoiminen kertoo kielten voimasuhteista.

– Millä kielellä tuotetaan vaikkapa viihdettä tai kulttuuria, joka jaksaa nuoria innostaa ja jonka he kokevat omakseen? Lehtonen pohtii.

"Englanti" ei ole yhtenäinen monoliitti, joka kattaisi kaikki puhetavat tai -ilmiöt. Nuorten käyttämä kieli voi olla some-englantia, YouTube-englantia, tv-sarjojen englantia, alakulttuurien englantia, musiikkiin liittyvää englantia ja pelienglantia.

– Kun uutisoidaan siitä, onko englannin lisääntynyt käyttö uhka suomelle, tekisi mieleni usein huomauttaa, että puhumme hyvin erilaisista englanneista ja englannin käytöistä, Lehtonen sanoo.

– On aika eri asia, käyttääkö nuori hokemia, vai muutetaanko yliopistolla koko opetuskieli suomesta englantiin. Se on mielestäni paljon huolestuttavampaa kuin se, että yksittäiset ihmiset tai nuoret käyttävät joitakin englannista napattuja ilmaisuja suomenkielisen puheen seassa, hän jatkaa.

Lue myös: Ehdotus englannin kielen muuttamisesta Suomen viralliseksi kieleksi jakaa mielipiteitä: "Heikentäisi kansalliskielemme asemaa"

 Esimerkiksi Tiina Onikki-Rantajääskön selvityksessä vuodelta 2024 todettiin, että suomen kielen asema Suomessa on nyt monessa mielessä hyvä. Selvityksen mukaan englannin käytön laajeneminen esimerkiksi korkeakouluissa kuitenkin luo paineita englannin käyttämiseen laajemmin muuallakin. 

Kielen asema ei synny itsestään. Selvityksessä ehdotetaankin myös toimia, joita suomen aseman säilyttämiseksi jatkossakin tarvitaan.

– Oma huoleni ei koske yksittäisten ihmisten monikielisyyttä. Enemmän miettisin sitä, mitä valintoja pitäisi tehdä kielipolitiikassa, jotta suomen kieli olisi ihmisille kieli, jonka he kokevat omakseen ja joka toimii kaikilla kielenkäytön osa-alueilla, Lehtonen sanoo.

Lue myös: Voiko somen käytön alaikäisiltä estää? Kyberasiantuntija listaa sudenkuopat

– Ilmiö, jonka itse olen huomannut, on, että englannin kieltä usein demonisoidaan eri yhteyksissä, myös mediassa. Englannin kielen kanssa samaan kategoriaan laitetaan usein some ja sen pahat vaikutukset. Kun nämä sitten pannaan yhteen, ne saavat suuren roolin tai kohun, Westinen sanoo.

– Itse tutkijana olen monikielisyyden kannalla ja toivoisin, että ihmisillä olisi monipuolinen kielitaito, ja että näitä eri resursseja voisi käyttää eri tavoin, myös yhdistellen, eri konteksteissa, hän jatkaa.

Sosiaalisesta mediasta puhutaan usein tyhjiönä, jolla on lähinnä huonoja vaikutuksia. Nuorelle some kuitenkin on vuorovaikutteinen paikka: oman harrastuksen tai suosikkibändin faneihin voi pitää yhteyttä maailman toiselle puolen, jos omasta lähipiiristä ei kannattajia satu löytymään.

– Somehan on mitä suurimmissa määrin vuorovaikutteista, mutta eri tavalla kuin kasvotusten tapahtuva vuorovaikutus. Mikään ei toki korvaa sitä. Läheisten pitää olla lapsen ja nuoren kanssa vuorovaikutuksessa, myös kielenkäyttötavat syntyvät erityisesti siinä suhteessa, Westinen sanoo.

– Mutta ei pidä sivuuttaa sitä, että some ja netti voivat olla eri tavalla vuorovaikutteisia. Somen käyttö voi olla myös sosiaalista ja merkityksellistä, niin oman kuin yhteisöllisenkin identiteetin kannalta. Nuorisokulttuurit ovat tosi paljon olemassa yli rajojen, hän jatkaa.

Lue myös: "Brainrot" -ilmiö saa nuoret katsomaan päättömiä huumorivideoita

"Nyt on onnistuttu, kun vanhukset eivät tajua tätä"

Aikuisia "skibidöinti" kuitenkin kismittää. Muiden puheisiin reagoiminen kuuluu ihmisyyteen, mutta haluttua suomen kielen arvostusta tuskin saavutetaan esimerkiksi saarnoin.

– Vähentääkö kielen kommentointi nuorten halua erottua? Ennemmin epäilisin, että se tuntuu siltä, että nyt on onnistuttu, kun vanhukset eivät tajua tätä, Lehtonen kuvaa.

Lue myös:  Ota L, lefu, SUS ja no cap – testaa miten tiedät nykypäivän nuorisoslangin!

Oletko jo tottunut? Kymmenen vuotta sitten suomen kieleen tehtiin muutos, joka tyrmistytti monia

Tiedätkö, mikä on niljakka ja miten ollaan nokillaan? Murresanakirjasta selviää nyt lähes 4 000 uutta ilmaisua

Katso myös: Mitä merkitsee munakoiso tekstiviestissä? Tätä eri emojit oikeasti tarkoittavat!