Se iskee matkalla Suomeen, lentokoneessa, kun on vihdoin turvassa. Syvä uni, joka nostaa pintaan väsymyksen, pelon ja ahdistuksen. ”Oletko kunnossa”, kysyy vieressä istuva mies ja koskettaa. ”Olet huutanut koko matkan unissasi.”
Tynnyripommin haju ei hälvene nenästä edes kirpeässä Suomen syyssäässä. Räjähdysaineen haju, joka sekoittuu betonin ja veren löyhkään.
Sen ilkeä ääni, joka täräyttää hereille keskellä yötä, iskee rintakehään kipuna ja soi korvissa tuntikausia – ääni, joka on jälleen tuhonnut jonkun kodin, jopa useamman ihmisen elämän.
Syyriansuomalainen Rami Adham, 42, pyörittää Suomessa omaa lisäravinneliikettä ja suurperhettä, mutta hänellä on myös toinen maailma, joka on aivan yhtä todellinen. Siihen maailmaan kuuluu toinen kotimaa Syyria, joka jäi taakse 27 vuotta sitten, mutta joka on mielessä joka ainoa päivä.
Se on maa, jossa eläminen pelottaa monia kansalaisia kuolemaa enemmän.
Koko Eurooppa jahtaa Pariisin terroritekojen jälkeen Syyriassa taistelleita jihadisteja. Isisin hirmuteot, ristiriitoja herättävä presidentti Bashar al-Assad, sisällissota, kapinalliset, pakolaiskriisi... Kaikki nivoutuvat yhteen.
Mutta yksi ulottuvuus vaikuttaa jäävän kansainvälisen politiikan ja terrorismiuutisoinnin jalkoihin.
Se on Syyrian kansa, joka on joutunut todistamaan järkyttäviä asioita. Kansa, joka yrittää tälläkin hetkellä selviytyä pommitettujen kaupunkien raunioissa, pakolaisleireillä tai vieraassa maassa, kaduilla ja vastaanottokeskuksissa, kiristyvän asenneilmapiirin keskellä.