MTV Uutisten kevennysmies Mika Tommola päätyi omalta osaltaan pelastamaan joulun viime sunnuntaina: Tommola lainasi lapasensa hukanneelle joulupukille omia punaisia tumppujaan, ja Helsingin joulukatu saatiin avattua kommelluksitta. Tommola puolestaan saisi jouluksi taatusti lahjoja vaikka vuosi ei hänen osaltaan olekaan sujunut aivan nuhteettomasti...
Näin Tommola kertoo, kuinka illan tapahtumat etenivät.
Lainasin siis menneenä sunnuntaina Aleksin Joulukatua avaamaan tulleelle pukille lapaseni. Oli pakko. Pukki tuli avajaisiin Senaatintorille museoratikalla ja ratikassa hän tajusi, että lapaset puuttuvat. Pukki ei voi toimia ilman täydellistä puvustoa plus, että oli kylmä, ja pukin kätöset olisivat jäätyneet. Niinpä pukki soitti ratikasta joulukadun avajaisten tuottajalle Kirsi Kiljuselle ja pyysi hätäapua. Kiljunen otti puhelun vastaan Tuomiokirkon portailla, komentoteltassa, kun avajaiset olivat täydessä vauhdissa. Kiljusella oli radiopuhelin, jolla hän soitteli hätäkutsua ympäri toria, kaikille apulaisilleen. Mistä lapaset pukille, pitäisi olla punaiset??? Minä hengailin kirkon portailla odottamassa haastateltavaani, Kansallisbaletin johtajaa Kenneth Greveä. Olin tekemässä illan kevennystä avajaisista. Kuulin toisella korvalla, että radiossa Kiljunen puhui lapasista, ja että asialle pitäisi tehdä jotain nopeasti, mutta en kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Sitten radiossa oli pitkään hiljaista, Kiljunen odotti vastausta ja oli hermostunut, sen näin. Lopulta radiopuhelin rätisi ja näin Kiljusen tuskaisesta ilmeestä, että ongelmaan ei ollut löytynyt ratkaisua. Siinä vaiheessa Kiljunen äkkäsi minut ja lapaseni, vaimoltani pari viikkoa sitten Japanin-tuliaisina saamani joulunpunaiset tumput. Lumihiutalekuvio ja pitkälle yli ranteen yli ulottuva muhkea karva niin, että kädet eivät palele eivät hurjimmissa pohjoistuulissakaan. Vaimoni taitaa välittää minusta ja minun käsistäni. Alkoi pikaneuvottelu. Pukki tarvitsi lapaset ja nopsaan, avajaisiin oli vain muutama minuutti. Minä luovutin lapaseni empimättä, mutta sain lupauksen korvauksesta, korvaavista tumpuista, värinkin saisin valita, vaikka siniset. Ja jouluksi saisin lahjoja, ihan taatusti, niin oli pukki luvannut, vaikka vuosi osaltani ei ollut sujunut aivan nuhteettomasti. Sain työtehtäväni ajaksi käyttööni Kiljusen nahkahanskat, naisten kokoa "erittäin siro" ja niin tumppuni katosivat ihmisjoukkoon. Viisitoista minuuttia myöhemmin näin pukin rekensä kyydissä, kun hän ajoi ohitseni Aleksilla. Pukki vilkutteli väkijoukolle ja näytti siltä, että hänellä oli lämmin ja mukava olla. Hänellä oli minun tumppuni ja hymy oli leveä. Väkijoukon keskeltä hän äkkäsi minut ja vilkutti entistä villimmin, juuri minulle, olen varma siitä. Meillä oli yhteinen salaisuus ja tehtävämme oli onnistunut, olimme pelastaneet joulun. |
Tommolan mukaan Kiljunen tarjosi hänelle ruhtinaallista korvausta tumppulainasta. Vaatimattomana miehenä Tommola toivoi vain tumppujaan takaisin. Mutta se ei olekaan niin yksinkertainen juttu.
– Tällä hetkellä tumput ovat Rovaniemellä, lähtivät sinne pukin matkassa. Pukki lupasi lähettää ne takaisin, mutta posti lakkoilee. Tulevat postissa heti lakon loputtua tai sitten pukki tuo ne, kun hän tulee käymään pääkaupunkiseudulla. Tai ehkä sitten juoluaattona lahjojeni mukana.
Tommola toivoo, että lapasten luovutustilaisuus ja pukin tapaaminen saataisiin järjestettyä ennen joulua.
– Aion vaalia noita lapasia loppuikäni. Siirrän ne perintönä pojilleni. Käytän niitä vain talvisina juhlapäivinä ja pyydän vaimoani ompelemaan niihin sellaiset päiväkodin knipsut niin, että saan ne kiinni hihaan. Etteivät katoa. Mutta nyt odottelen siis joulupukin vastausta.