Yksi suosikkitilastoistani on kuolinsyytilastot. Niistä nimittäin selviää monta sellaista asiaa, jotka tekevät koronauutisten seurannasta paljon vähemmän dramaattista – mutta myös panevat miettimään, kirjoittaa tietokirjailija ja vapaa toimittaja Markus Leikola.
Listan kärjestä ovat poistuneet sellaiset vitsaukset kuin rutto, isorokko ja sodat. Maailman yleisin tappaja on nykyään sydäntaudit – mikä kertoo sekä eliniän pidentymisestä, elintasosta että olojen vakiintumisesta.
Krooniset keuhkotaudit tulevat kakkosena, niihin menehtyy kolme miljoonaa ihmistä vuodessa, eikä kulkutautien ryhmästä yleisin, hengitystie-epidemiat, jää jälkeen kolmella miljoonalla.
Kun tähän lisätään vielä 1,7 miljoonaa keuhkosyöpäkuolemaa, niin alkaa näyttää siltä, että taudit suorastaan kilpailevat, mikä niistä ennättää iskeä ratkaisevan iskun heikkokeuhkoisiin ihmisiin. Ja kun tarpeeksi vanhenemme, eivät kenenkään meistä keuhkot ole samat kuin nuorena.
Kiinnostavat tilastot
Korona on siis vain lisä vanhoihin tappajiin – tähän mennessä promillen kokoinen lisä keuhkokuolematilastoon. Väestötieteelliseltä kannalta se ei ole täysin uusi tapa päättää päivänsä, vaikka lääketiede ei taudista vielä riittävästi tiedäkään.
Erilaisten keuhkoinfektioiden yhteensä aiheuttamien kuolemien määrä on entuudestaan jo niin suuri, että voi melkoisella varmuudella sanoa, ettei suurinta osaa koronaepidemiaan kuolevista tulla edes tilastoimaan koronan uhreiksi, vaan ainoastaan yleisluontoisesti hengitysteiden komplikaatioihin kuolleiksi.
Mutta kuolinsyytilastot muuttuvat vielä kiinnostavammiksi, jos niiden rinnalla tarkastelee elinikätilastoja.
Esimerkiksi Italiassa on maailman 8. korkein odotettavissa oleva elinikä, Etelä-Korea on sijalla 9. Kummassakin eletään reippaasti yli 80-vuotiaaksi eli näissä väkilukuun nähden pahimmin koronasta tähän mennessä kärsineissä maissa supervanhojen osuus väestöstä on globaalisti huikean suuri – kuten Italiassa yli 90-vuotiaiden osuus koronakuolemistakin.
Totuus Italiasta selviää myöhemmin
Onkin oletettavaa, että koronavirukseen kuolee paljon ihmisiä, jotka olisivat hyvin todennäköisesti kuolleet influenssaan tai muuhun keuhkotautiin lähimpien 6-12 kuukauden aikana.
Totuuden Italiasta näemme myöhemmin, kun on tiedossa kuinka paljon enemmän ihmisiä tänä vuonna kuoli hengitystiesairauksiin yhteensä kuin tavanomaiset 30 000.
Toisaalta tiukat eristystoimet suojaavat sairastumiselle altista väestöä myös muilta keuhkopöpöiltä, joten voikin olla, että keuhkokuolemien globaali määrä ei pandemiavuoden aikana kasva, vaan influenssan, tuberkuloosin ym. aiheuttamien keuhkotautiperäisten kuolemien kokonaismäärä jopa putoaa!
Tämän vuosituhannen eli viimeisten 20 vuoden suuri trendi on siis, pandemian keskelläkin, valtava edistys kehitysmaissa, mutta myös kotimaassa.
Suhteellisuutta sääntöihin
On melkoinen saavutus, että Helsingissä oli ensimmäistä kertaa historiassa nolla liikenneonnettomuuksissa kuollutta viime vuonna – kaupungissa on kuitenkin autoiltu toista sataa vuotta. Tämäkin oli seurausta monen eri asian yhteisvaikutuksesta.
Monen autoilijan mielestä 30 km/h rajoitus ydinkeskustan vaarallisimmissa risteyksissä on tuntunut tylsältä. Mutta jos se on säästänyt juuri sinun isoäitisi hengen, siihen suhtautuu eri tavalla.
Samalla tavoin pyrimme säästämään lähimmäisiämme suojautumalla koronaepidemiaa vastaan. Ikävä totuus kuitenkin on, että kuolinsyiden summa on aina sata prosenttia ja loppupeleissä me kaikki kuolemme joskus. Mutta jos ei siis aivan vielä, kuitenkaan. Pidetään huolta!
Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja. Leikola on MTV Uutisten uusi verkkokolumnisti.
Mitä tarkoittaa yli 70-vuotiaiden suojaaminen koronatartunnalta? MTV Uutiset Live selittää:
3:23
